Pitkät suhteet eivät merkitse mitään?

En ole miettinyt. Minulla on tarhasta asti kestäneitä ystäviä, mutta ei vuosimäärät vaikuta minulla. He eivät ole niitä, joiden kanssa puhuisin oikeasti tärkeitä asioita.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:38"]Olen aina arvostanut pitkiä ihmissuhteita. Olen ollut kateellinen niille, joilla on lapsuudesta aikuisuuteen kestävät ystävyyssuhteet. Munn ystävyyssuhteet kestää yleensä 5-10 vuotta. Ihmiset elämässä vaihtuu, olisipa edes jotain pysyvää. Edes parisuhde, mutta en ole onnistunut kestävää parisuhdettakaan luomaa. Olen kateellinen tutuille, jotka löysivät sen oikean on teini-iässä ja nyt nelikymppisinä yhä jatkavat elämäntavalta yhdessä.

Mutta merkitseekö ihmissuhteen pituus sittenkään yhtään mitään? Luin joskus jonkun artikkelin, että myytti avioliiton seitsemän vuoden kutinasta ei pidä paikkaansa. Ei ole mitään tiettyä vuosimäärää, jonka saavutettuaan voi huokaista helpotuksesta, että nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että liitto kestää. Avioeron riski pysyy koko ajan tasaisesti yhtä suurena avioliiton ensipäivästä aina eläkepäiviin asti. Mielenkiintoista. Että avioliiton kestolla ei ole mitään merkitystä.

Sama tuntuu pätevän muihinkin ihmissuhteisiin. Tutustuin vuosia sitten erääseen naiseen, jonka kanssa meillä synkkas tosi hyvin. Olimme älyllisesti ja jotenkin myös persooniltamme samalla tasolla. Kun olimme tunteneet noin 5 vuotta, luulin, että olemme ystäviä ja että ystävyytemme vain alkaa syvenemään ajan myötä. Mutta hän tapaso yllättäen uuden ihmisen, jonka hän esitteli parhaana ystävänään. Ihmisen, jonka oli tuntenut vain muutaman kuukauden, kun taas minut hän oli tuntenut vuosia!

Tuntu jotenkin hölmöltä. Olin vähän kateellinen. Miksen minä kelvannut parhaaksi ystäväksi? Miten sillä nyt jonkun täysin uuden ihmisen kanssa synkkaa heti niin hyvin, että ovat bestiksiä?

Pian hän löysi sitten miehenkin itselleen ja suhde eteni hyvin nopeasti ja he muuttivat yhteen. Tässä vaiheessa hän oli tuntenut bestiksensä noin vuoden ajan. Oli tosi absurdia, kun olin heidän kanssaan iltaa viettämässä ja tämä ystäväni esitteli miehensä ja bestiksenä elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. Tuntui vaan niin oudolta, koska oli niin lyhyet suhteet molempien kanssa takana.

Mutta meneekö se niin, ettei suhteen pituudella ole mitään tekemistä? Ei se mua periaatteessa haittaa, koska sehän tarkoittaa että jos ensi viikolla minullakin voi olla elämässäni elämäni tärkein ihminen!!!! ;)

Mutta todella hassua, että ihmissuhteen pituudella ei tunnu olevan mitään merkitystä. Olen aina ihannoinut pitkiä suhteita, mutta ehkö turhaan. Ihmiset salamarakastuu ja salamaystävystyy.
[/quote]

Kyllä sillä on paljon merkitystä, on jakaa yhteisiä muistoja jo pitkältä aikaa ja tuntenut toisen eri elämäntilanteissa.

En ole koskaan tajunnut tätä bestis-juttua.
Mulla on ystäviä lapsuudesta saakka. Olen pian 4-kymppinen ja pisimmät ystävyyssuhteet kestäneet kun olen ollut 5-vuotias.

On suhteita joissa on tullut taukoa. Ja on tärkeitä ihmissuhteita jotka alkaneet äskettäin.

Mieheni kanssa olen ollut pian 20-vuotta ja teen töitä sen eteen etten pitäisi tätä itsestäänselvyytenä. Lapsia me ollaan saatu ja miehen kanssa suhde on erilainen kuin ystävien kanssa suhteet.

tämä on arka aihe, koska monien parisuhde päättyy kun toinen osapuoli aloittaa salamaromanssin ja rakastuu.

tämä on arka aihe, koska monien parisuhde päättyy kun toinen osapuoli aloittaa salamaromanssin ja rakastuu.

Ajattelutapasi on jotenkin teinimäinen ja en sitä ymmärrä näin 40 vuotiaana ollenkaan. Minulla on paljon ystäviä ja mieheni kanssa olen ollut yhdessä pian 20 vuotta. Ystäviä on tullut vuosien varrella lisää, pisin ystävyys on ollut jo reilu 30 vuotta, nuorin ystävyys ehkä viitisen vuotta. En arvota ystäviä toisiaan paremmiksi, he ovat ystäviäni ja me molemmat sen tiedämme siinä kuin myös muut ystäväni tietävät minulla olevan muitakin ystäviä heidän lisäkseen. Ei kukaan ole toiselle mustasukkainen ja miksi ihmeessä olisikaan? Lopeta siis ap kaiken tällaisen turhan jahkaaminen ja keskity muihin asioihin.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:12"]tämä on arka aihe, koska monien parisuhde päättyy kun toinen osapuoli aloittaa salamaromanssin ja rakastuu.
[/quote]

Et ole tainnut koskaan päästä parisuhteeseen. Sekös vetää mielen katkeraksi.

Ei aika mittaa mielestäni suhteen syvyyttä. Joidenkin ihmisten kanssa voi syntyä hetkessä syvä yhteisymmärrys ja voimakas läheisyyden tunne.
Oma kokemukseni kuitenkin on, että nämä nopeasti syntyneet suhteet ovat vaarassa myös loppua nopeasti.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 16:52"]

Ei aika mittaa mielestäni suhteen syvyyttä. Joidenkin ihmisten kanssa voi syntyä hetkessä syvä yhteisymmärrys ja voimakas läheisyyden tunne. Oma kokemukseni kuitenkin on, että nämä nopeasti syntyneet suhteet ovat vaarassa myös loppua nopeasti.

[/quote]

Tämä oli juuri pointtini. Nämä ilkeilijät tässä eivät oikein sitä tajunneet. Olin kai liian vaikeaselkoinen? Itseäni on kovasti hämmentänyt, miten vähän se merkitsee kuinka kauan suhde on kestänyt. Suhde voi syventyä ja muuttua merkitykselliseksi hyvinkin nopeasti. En minä tätä keksinyt, oivalsin vain, hei miinustelijat! :D Kyllä se minuakin hämmentää, mutta ei se enää kummemmin ahdista. Osaan hyväksyä asian.

Aika monet ihmissuhteet perustuvat vain pitkään pinnaan ja anteeksiantoon ja uskomattomaan hyväksikäyttöön joten en pitäisi pituutta mittarina vaan onnellisuutta ja hauskuutta.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 17:02"]

Aika monet ihmissuhteet perustuvat vain pitkään pinnaan ja anteeksiantoon ja uskomattomaan hyväksikäyttöön joten en pitäisi pituutta mittarina vaan onnellisuutta ja hauskuutta.

[/quote]

Totta. Moni pitkä parisuhde perustuu siihen, että ei haluta olla yksin, ei löydy parempaakaan ja pidetään kynsin ja hampain kiinni siitä suhteesta , siedetään asioita, tehdänä kompromisseja. Ja sitten kun tehdään lapsia, ei lapsienkaan vuoksi voi erota. Harva pitkä parisuhde on oikeasti onnellinen. Monet pitkät ystävyyssuhteetkin monesti perustuu vain tottumukseeen ja siihen, ettei yksinkään viitsi asioita tehdä.

Olisiko noissa suhteissasi ap ollut kyse siitä kuuluisasta erilleen kasvamisesta? Ihmiset muuttuvat.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 17:02"]

Aika monet ihmissuhteet perustuvat vain pitkään pinnaan ja anteeksiantoon ja uskomattomaan hyväksikäyttöön joten en pitäisi pituutta mittarina vaan onnellisuutta ja hauskuutta.

[/quote]

Totta. Moni pitkä parisuhde perustuu siihen, että ei haluta olla yksin, ei löydy parempaakaan ja pidetään kynsin ja hampain kiinni siitä suhteesta , siedetään asioita, tehdänä kompromisseja. Ja sitten kun tehdään lapsia, ei lapsienkaan vuoksi voi erota. Harva pitkä parisuhde on oikeasti onnellinen. Monet pitkät ystävyyssuhteetkin monesti perustuu vain tottumukseeen ja siihen, ettei yksinkään viitsi asioita tehdä.

[/quote]

Puhu vain omasta puolestasi, jos olet epäonnistunut pitkässä parisuhteessasi. Koko sukumme ja miehen suku on täynnä näitä yhden parin avioliittoja, onnellisia sellaisia. Nauru raikaa ja huumori hersyy. Kaikki eivät voi tietenkään onnistua, vähän luonteesta ja asenteestakin taitaa olla kiinni.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:35"]

Puhu vain omasta puolestasi, jos olet epäonnistunut pitkässä parisuhteessasi. Koko sukumme ja miehen suku on täynnä näitä yhden parin avioliittoja, onnellisia sellaisia. Nauru raikaa ja huumori hersyy. Kaikki eivät voi tietenkään onnistua, vähän luonteesta ja asenteestakin taitaa olla kiinni.

[/quote]

Pahoittele jos havaintoni loukkaa.