Apua 3kk vauvan uniongelmiin! Äiti ratkeamispisteessä...
Auttakaa nyt hyvät ihmiset minua tyttöni kanssa. Alku meni hienosti, tyttö nukkui kuukauden ikäisenä kuin enkeli, joskus jopa 8 tuntia putkeen mutta nyt on tilanne tasaisesti huonontunut. Heräilee läpi yön vähintään parin tunnin välein ja taintuu vain tissille. Ei tämä vielä mitään, mutta nukkumaan laittamisesta on tullut tuskaa: heti kun laitan makuuasentoon alkaa kirkua hysteerisesti. Siis ei itkeä tai kitistä vaan todellakin KIRKUA. Se on todella raastavaa. Tutin avulla saa jotenkuten rauhoittumaan mutta siihen voi mennä tuntikin.
Ennen hänet suurinpiirtein kipattiin sänkyyn tuttu suussa ja sinne nukahti. Nyt tuntuu että on alkanut pelkäämään omaa sänkyään ja inhoaa makuuasennossa olemista. Harmi vaan, että en voi toimia liikkuvana sänkynä ja antaa lapsen nukkua pystyasennossa sylissä...
Mitä tämä voi tarkoittaa? Onko lapsi saanut jotain traumoja kun on pienestä pitäen jätetty nukahtamaan itsekseen (huom. ei jätetty huutamaan vaan todellakin nukahtanut melko helposti)? Voimani ovat lopussa, ei niinkään valvomisen vaan tuon kirkumisen takia. Eikö lapsi voisi pikku hiljaa oppia että uni ja nukkuminen on hyvä asia?
Kommentit (37)
meikällä oli vauvan kanssa yhtä selviämistaistelua alku, vaikka vauva olikin hyvin helppohoitoinen, ei mitään ylimääräistä itkuisuutta, vatsaongelmaa jne.
olisiko teidän vauvalla vatsaongelmaa?
koeta itse saada riittävästi nukuttua. heti kun vauva nukahtaa, mene itsekin nukkumaan. huolehdi vain välttämättömistä jutuista: ruoka ja perushygienia.
voisiko puolisosi, tuttava, naapuri käydä kävelyllä vauva vaunuissa, niin voisit itse nukkua pari tuntia?
Et varmasti ole tehnyt mitään väärin. Vauvoille on tyypillistä, että 3 kk iässä alkavat yöhulinat, vaikka vauva olisi nukkunut hyvin ja täysiä öitä siihen asti. Monet sitten väärin tulkitsevat, että kyse olisi nälästä.
Valitettavasti en osaa sinua auttaa, kunhan yritän lohduttaa :) Voimia!
Vierailija:
" Äiti ratkeamispisteessä" ..
Niin voisitko pitää jonkin aikaa myös yöllä vieressä että olisi se maito aina yöllä lähellä ja ei tarvitsisi itse nousta ym.
sellaisia ne vauvat ovat. kokeile rela-tippoja.
mutta toi on normaalia ja valitettavasti vasta alkua. Meidän tyttö alkoi nukkua katkottomia öitä vasta parin vuoden tietämillä ja nyt kun 3v synttärit lähenee alkaa nukkumaan meno olla yhtä sirkusta (tähän saakka on suostunut kiltisti menemään sänkyyn); mehua, pissalle, nenä tukossa jne... Sen lisäksi kävelee ja puhuu unissaan eli minä heräilen yhä :)
Minulla ei ole valitettavasti mitään lisättävää edellisten kirjoittajien neuvoihin, eikä viestini varmasti paljon lohduta, mutta haluan toivottaa sinulle voimia! Ja yritä aina miettiä vauvan positiivisia, ihania puolia silloin kun pinna on oikein kireällä. Tässä laihat neuvoni. Ja aika auttaa tuohon itkujen vähenemiseen.
vauvasi ole saanut mitään traumoja etkä sinä ole tehnyt mitään väärin.
Yleensä tuo johtuu mahanväänteistä, makuuasennossa ne vain tuppaavat tuntumaan pahemmilta.
Muutama neuvo, jos haluat kokeilla:
- yritä röyhtäyttää vauva aina kunnolla
- yritä hieroa ja jumpata vauvaa, varsinkin mahaa, jotta olo helpottuu
- Kokeilla voi myös noita erilaisia tippoja, meillä ne eivät kyllä ikinä auttaneet, mutta toisilla kuulemma tepsivät
Meillä oli aikoinaan esikoinen se vaikein tapaus eli heräili öisin 1/2 tunnin välein pahimmillaan. Kaikkein helpoimmalla pääsin ja kaikkein rauhallisimmin nukkui myös vuva, kun otin hänet viereeni nukkumaan. Eli ensimmäiset 7 kk vauva nukkui vieressä, sen jälkeen siirtyi omaan sänkyynsä. En ole mikään perhepetien suuri kannattaja, mutta tämän esikoisen kohdalla tuo oli minun jaksamiselleni paras keino. Seuraavat kolme ovat sitten olleet ihan erilaisia tapauksia.
En siis todellakaan valita valvomisista tai yöheräilyistä, ne kestää vaikka päällään seisoen. Halusin vaan kokemuksia tuosta hysteerisestä kirkumisesta nukkumaan laitettaessa, onko sekin " normaalia" vai onko vauvallani jokin hätä...
Ap
Meillä tyttö nukkui vieressä yli kaksi vuotiaaksi eli kaipasi vanhempien läheisyyttä ja turvaa. Ensin toki kokeiltiin omaa pinnasänkyä mutta ei vaan suostunut nukkumaan siellä. Nyt nukkuu omassa sängyssä ja siirtyminen siihen tapahtui kivuttomasti mutta ennen nukahtamista haluaa että äiti nukkuu myös viereisessä sängyssä.
mutta kääri peittoon. Kylmä sänky herättää, kun huomaa emon lämmön kadonneen. Ainakin omaani 3 kk poikaa saan niin huijattua. Toinen juttu on, että jos en päivällä ole seurustellut tarpeeksi, niin yöllä on kovasti juttua. Ei enään pelkästään syöminen ja nukkuminen riitä. Sama juttu oli esikoisen kanssa.
3 kk iässä tulee myös ns. tiheän imun kausi, joten tissit voi olla kovilla.
En työntäs velliä tai korviketta ekana, kuten tuossa alussa neuvottiin. Siis jos vauva kasvaa hyvin ja kaikki asiat kunnossa muuten eli jaksat itse.
Kirja on painonsa arvoinen kultaa.
mutta mikään muu ei auttanut kuin aika. Meillä esikoinen ns. vaativa vauva. Nukkuminen aina yhtä tuskaa, unet erittäin lyhyitä, nukuttamiseen meni yleensä kauemmin kuin itse uniin. Huusi väsymystään, muttei vaan osannut nukahtaa. Ja ei, en suinkaan opettanut hänelle erilaisia nukuttamisrituaaleja, hän vain on huonouninen.
Ap:lle: sinussa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, olet hyvä äiti joka välittää lapsestaan. Kaikki huoli on sinulle sallittua, vaikka useinkin kai aika turhaa. Koita antaa vauvallesi esim. maitohappobakteereja (kuten joku jo edellä neuvoikin) ja lisäksi vaikka magnesiumia (murenna hyvin vähän pieneen kuumaan vesitilkkaan ja anna vaikka lusikalla tai pullosta, ei saa tietenkään olla kuumaa lapselle annettaessa se vain liukenee kuumaan paremmin). Nämä auttavat vauvaa voimaan kaikinpuolin paremmin, eivätkä ole hänelle mitenkään vaarallisia (magnesiumista ei esim. voi saada yliannostusta). Itkut (huuto) hellittävät aikanaan, meillä huudettiin jopa pari kolme tuntia iltaisin. Joten sitkeyttä ja vanhempien rakkautta vain peliin. Vajaan vuoden ikäiseni sitten yllätyin kun päivähömppää tv:stä katsellessani huomasin, kuinka poika nukahti itsekseen syliini keinutuoliin ja pystyin kantamaan hänet heräämättä omaan sänkyynsä päiväunille.
Ja kaikille teille jotka vähättelette, hyvät joulut vaan teillekin. Muistan hyvin itsekin kommentit, sellaista se on, kun itse tunsin olevani aivan pulassa. Ei paljon lohduttanut...
Voimia äitiyteen ja hyvää joulua!
Ps. Kaikkia lasten uniongelmista kärsiviä kehottaisin lukemaan kirjan Vauvan ja leikki-ikäisen nukuttamisohjelma. Amerikkalainen teos, jossa on paljon omituisuuksia mutta hirveän paljon hyvääkin.
täällä vaan ap:ta haukutaan turhasta valituksesta. taitaa olla palsta täynnä elämäänsä kyllästyneitä kotiäitejä kun koko ajan muita haukutaan. entä sitten jos lapsi olisikin ap:n esikoinen? entä sitten jos ap haluaisi saada lapsensa nukkumaan vaikka koko yön? jos joku jaksoi valvoa kolme vuotta lapsensa kanssa se ei tarkoita sitä että muidenkin tarvisi. tukiverkostot ja ihmisen väsymys voivat olla kovin erilaiset. tältä palstalta on turha etsiä mitään positiivista. joten mukavat joulut vain teille kaikille kiukkuisille äiti-ihmisille!
niin kyllä kannattaisi ainakin tarkistuttaa korvat,
pulauttako paljon? myös refluksi pahenee makuuasennossa...
tai laita toppapuku päälle. Joskus voi olla tarpeen myös nukuttaa esim. kaukalossa. Ja vaunuissa vauva tuntee enemmän turvaa, kuin pinnasängyssä.
Kaikkien hermot säästyy. Tarkoitan sitä! Nykyään tuntuu olevan joku trendi, että vauva tai lapsi ei missään nimessä saa nukahtaa syliin, tisille tai viereen vaan mahdollisimman aikasin pitää yksin osata nukahtaa ja nukkua. Tämä on ihan luonnotonta.
Meillä neljä lasta ja kaikki olen nukuttanut tissille ja kyllä, ovat oppineet tavasta pois myöhemmin ja kyllä nukahtavat ja nukkuvat kaikki nykyään ihan itsekseen.
" Äiti ratkeamispisteessä" ..