Uskovat! Mitä ajattelette tällaisesta:
Olen kauan sitten tapaillut naimisissa olevaa miestä. Itse olin naimaton. No, se siitä. En ollut mitenkään vakavissani eikä suhde uhannut liittoa, ei kestänytkään kuin muutaman kuukauden.
Kysymys joka on viime aikoina ollut mielessäni: en kuitenkaan kadu tätä suhdetta. Pidän itseäni kristittynä siltikin. Ymmärrän, että syntejä pitää katua, mutta tätä syntiä en vaan kadu. En halua väittää että katuisin, koska se olisi vilpillistä. Monet varmasti kaatavat niskaani helvetin tulet tämän johdosta.
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?
Kommentit (9)
Miksi tähän pitää jotain satuolentoja sotkea? Jos kaduttaa niin sitten kaduttaa, ei siihen mitään näkymättömiä henkiolentouskomuksia tarvita.
Ei kuulu mulle, mutta koska välttämättä haluat herättää ajatuksia, niin sä voit kristittynä sitä tietysti jumalalta kysyä ennemmin kun avlaisilta. :) Se nyt tuli lähinnä mieleen. Teidän välinen asiahan tää on hyvin pitkälti ja myös sen miehen perheen...
Että sellainen ihminen on. Ja että kaikki on anteeksi annettu ristillä. Jos ei kaduta niin ei kaduta, ei siitä kannata painetta ottaa,varsinkaan enää kun se suhde on jo ohikin.
En jaksa vaivata päätäni muiden asioilla.
ylös