Mitä tehdä ex-poikaystävän kanssa? Pitkä ja tylsä kuvailu.

Asutaan vielä pari viikkoa saman katon alla ja välillä asia on ok ja toisinaan ihan perseestä. Olemme kummatkin nuoria alle 25-vuotiaita ja seurustelimme pari vuotta. Eroon päädyimme yhdessä, mutta omasta aloitteestani miehen tekojen tähden niitä sen kummemmin erittelemättä. Eropäätös oli järkisyihin vedoten tehty, mutta kummallakin meistä on yhä jollain tasolla tunteita toisiamme kohtaan. Olemme olleet välillä aivan kuin olisimme yhdessä/ystävykset, mutta toisaalta välillä on niin kuluttavia riitoja ja vaikeuksia arjen kanssa. Kummallakin on mukavaa, kun asiat toimivat ja periaatteessa kummatkin meistä haluavat ylläpitää hyvät välit.

Asuin yhdessä kohtaa porukoillani, kun muuttamaan emme päässeet tarpeeksi nopeasti ja hypimme liikaa seinille yhteisessä kodissamme. Nyt viime aikoina olemme kuitenkin asuneet taas yhdessä nyt kun vielä viimeiset viikot ovat menossa ja periaatteessa voisimme viettää aikaa enemmänkin yhdessä mutta: mies on tähän mennessä eron jälkeen viettänyt reilut puolet viikosta toisella paikkakunnalla uuden naisen luona, joka ei liity eroomme ja asia on minulle ihan se ja sama, onhan hän nyt vapaa. Hän kuitenkin siellä ollessaan laittaa viestiä, kuinka hän rakastaa ja kaipaa minua ja toivoisi olevansa luonani. Jos kuitenkin ehdotan hänelle hänen viettävän mielummin seuraavan viikon kokonaan täällä kotona, niin hän toteaa tykkäävänsä viettää aikaa tämän toisen naisen luona. Tämähän on oikeasti todella idioottimainen syy valittaa minulle asiasta, jonka hän itse on päättänyt ja joka on juuri niin kuin hän haluaa. Tästä idioottimaisuudesta kun mainitsin, niin olin kuulemma todella ilkeä ja aiheutin hänelle pahan mielen. Jaa-a.

Jotenkin nyt mietin, että vaikka meillä on yhdessä mukavaa aikaa ja on enää pari viikkoa yhteisasumista jäljellä, niin kannattaako meidän olla yhtä aikaa täällä. Tavallaan mies on kuin kissa puurolautasen ääressä, kun voi olla kahden naisen kanssa yhtä aikaa ja itse en halua missään nimessä olla puoliviikkoisen viihdyttäjän asemassa hänelle. Vaikka yhteinen aika miehen kanssa onkin todella mukavaa, kun keskitymme vain viettämään laatuaikaa yhdessä riitelemisen sijaan, niin pitäisiköhän minun kuitenkin loppuaika asua vain vanhemmillani. Miehellä ei ole samanlaista mahdollisuutta asua toisen luona meidän kotipaikkakunnallamme, joten meidän tapauksessa se olen pakosti minä, joka sitten asuisi muualla kuin kotona. En haluaisi antaa exälleni kissanpäiviä asiasta, jota en itse halua tukea. Toisaalta oma koti on aina oma koti, porukoiden nurkissa kun pyörin, niin mieluiten olisin ehkä kuitenkin ollut omassa kodissani. Vanhempani eivät ole vastaan minun menemisiäni tai tulemisiani, he ovat todella joustavia. 

Mutta mitä minun pitäisi tehdä tämän kanssa? Toisaalta itsekin nautin yhteisestä ajasta, jonka jaamme eksäni kanssa, mutta en todellakaan jaksa kuunnella hänen ininää ikävästä, kun on itse kerta halunnut ja tulevaisuudessakin kunnes muutamme erilleen mennä aina toiselle paikkakunnalle tämän toisen naisen luo ja kismittää, kuinka mukavasti hänellä onkaan järjestelyt. Toisaalta itselleni sain mukavan kämpän ja eksä taas joutuu muuttamaan paikkaan, jonne ei olisi ensisijaisesti halunnut, joten asiat olisivat minun kannalta paremmin sitten parin viikon päästä. En haluaisi olla lapsellinen kostopeleissä tai missään, vaan olla oman arvonsa tunteva ja itsenäinen. Onko ok vain olla kotona vaikka niin, kuin toista ei olisikaan, jos ei haluaisi muuttaa vanhemmille asumaan? Vai olenko vain auttamattomasti väärässä paikassa?

Kauhea selitys, toivottavasti joku jaksoi edes silmäillen lukea. Suhde oli ensimmäiseni ja oli mukamas todella vakava ja loppuelämän ajan kestäväksi tarkoitettu, nyt kuitenkin tiedän paremmin.