Lue keskustelun säännöt.
Muutosta aiheutunut kriisi 9v tytöllä
14.11.2014 |
Kaipaisin kokemuksia, onko muilla muutto paikkakunnalta toiselle aiheuttanut suurta kriisiä lapselle? Miten näkyi kotona ja koulussa ja kauanko kesti? Muutimme elokuun alussa lähemmäs työpaikkoja sekä isovanhempia. Yksi lapsista koki varsinaisen shokin muutosta ja hangoitteli sitä vastaan jo ennen muttoa ja varsinkin muuton jälkeen. Ystäviä on saanut ja koulu sujuu mutta kapina ja kiukku ja veätytyminen, viha ja hallitsemattomat mielenpurkaukset ovat jokapäiväistä. Opettajan mukaan koulussa kaikki hyvin ja viihtyy kyllä. Lapsi tapaa vanhoja ystäviään usein ja myös he vierailevat meillä. Lapsi kaipaa vanhaa kotiaan hyvin paljon, sekä luokkakavereitaan että vanhoja paikkoja. Muut sisarukset ovat sopeutuneet helpommin.
Kaikki kokemukset ja neuvot ym ovat tervetulleita!
Kommentit (5)
Puhutteko asiasta kotona, saako lapsi puhua ikävistä tunteista. Me aloimme kysellä joka ilta nukkumaan mennessä, onko päivässä ollut jotain kivaa (että huomaisi, että kivaakin on ollut), onko jotain kurjaa (että saisi purkaa kurjat tunteensa), onko tullut kysyttävää tai toivottavaa mieleen. Meinattiin, että nukumaanmeno on selkeä aika, ei tarvitse odottaa, koska on kysymyksille ainakin aikaa ja vanhemmatkin muistaa. Puoli vuotta meni ainakin pienessä kaipuussa. Tätä ennen alkoi kuitenkin jo pohtia, että jos nyt muutettaisiin takaisin (mitä aluksi aina iltaisin toivoi) niin ahdistaisi taas, koska nyt nämä kaverit jäisivät. uuteen kotiin sai sitten myös vähän ekstrakivaa ja selityksillä, että tämä on isompi asunto, tänne mahtuu, vanhaan ei olisi voinut jne
Aika auttaa, vaikka joskus varmaan tuntuu, että miksei se suru ikinä lopu. Loppuu se
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisille ihmisille uusiin asioihin ja tilanteisiin sopeutuminen vain on vaikeampaa, mutta eiköhän se helpota ajan kanssa
Meillä tyttö oli 7v. kun muutimme uuteen kotiin ja oli kyllä tytölle kova paikka vaikka uusi koti oli puolen kilometrin päässä vanhasta kodista :O
Koulu ja kaverit siis säilyi samana ja sai oman ison huoneen mutta silti olisi jäänyt vanhaan kotiin mielummin.
Vastusti kovasti muuttoa ja jotenkin sitten alistui tilanteeseen kun oli pakko mutta monet keskustelut käytiin ja toki aika teki tehtävänsä ja uusi kotikin oli lopulta ihan ok mutta vain ok...
Ollaan puhuttu tosi paljon tunteista ja ajatuksista. Pitää vain jaksaa kysellä joka ilta ajatuksista ja toivoa että ikävä loppuu aikanaan.
up