Lue keskustelun säännöt.
Erosin eilen. Toipuuko tästä koskaan?
10.09.2014 |
Vakuuttakaa mulle että tää tuska helpottaa joskus. Okei erosta on takana vasta päivä, mutta tää tuska on ihan hirveä. Kyse ensimmäisestä vakavasta suhteesta ja ikää 24. Rakastan tuota miestä edelleen, mutta hän ei minua. Mietin kokoajan mitä mun pitäisi itsessäni parantaa että hän taas rakastaisi mua ja mikä mussa voisi olla vialla.
Raskasta tässä on se, että puhuttiin jo naimisiin menosta ja lapsista. Mä en rakenna enää koskaan elämääni kenenkään ihmisin varaan. Nyt viiniä nassuun jos se auttaisi.
Kommentit (23)
Miten se sinun exäsi rakkaus yllättäin loppui? Aika on paras lääke. Ehdittekö kauan yhdessä olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se viini ei ainakaan auta kuin korkeintaan hetkeksi. Aika auttaa, niin klisee kuin se onkin..
Tsemppiä.
Minä olen samanikäinen. Erosin kohta kuukausi sitten tai tänään tajusin, että pari päivää ja on mennyt jo kuukausi. Eron jälkeen olin pari päivää aivan rikki, itkin, huusin, raivosin. Sitten meni päivä ja yhtäkkiä huomasin, että en enää itke ja elämäkin on jatkunut, nyt tosiaan havahduin tohon kuukauteen ja elossa olen edelleen ja hyvin on mennyt silti. En osaa sanoa, että kauan sinulla menee, mutta usko pois kyllä sinä vielä huomaat samoin, elämä on jatkunut yksinkin.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:37"]Minä olen samanikäinen. Erosin kohta kuukausi sitten tai tänään tajusin, että pari päivää ja on mennyt jo kuukausi. Eron jälkeen olin pari päivää aivan rikki, itkin, huusin, raivosin. Sitten meni päivä ja yhtäkkiä huomasin, että en enää itke ja elämäkin on jatkunut, nyt tosiaan havahduin tohon kuukauteen ja elossa olen edelleen ja hyvin on mennyt silti. En osaa sanoa, että kauan sinulla menee, mutta usko pois kyllä sinä vielä huomaat samoin, elämä on jatkunut yksinkin.
[/quote] ja siis tarkoitan, että en ole valmis menemään eteenpäin tai muuta vielä, mutta suurin suru ja epätoivo on siis jo ohi. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:32"]Ei välttämättä koskaan.
[/quote] Kyllä siitä nyt joskus toipuu.
Erosin sinun ikäisenäsi myöskin neljän vuoden suhteesta, ja täytyy myöntää etten ole ikinä siitä oikein toipunut. Jäljet on jättänyt! Mutta elämä on silti mennyt eteenpäin :) Olen ollut 7 vuotta naimisissa hienon miehen kanssa, ja meillä on kaksi lasta :) Elämä on hyvää, mutta ero ekasta boyfriendista, avomiehestä, elämän rakkaudesta oli kova pala, etenkin tulin jätetyksi aika puskista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2014 klo 19:32"]Ei välttämättä koskaan. [/quote] Kyllä siitä nyt joskus toipuu.
[/quote]
Ei toivu, jos oli kyseessä elämän rakkaus. Eroamishetkellähän tuota ei voi tietää, vasta vuosien kuluttua. Luepa kaikkia niitä kertomuksia, missä ihmiset ovat kertoneet ettei koskaan rakastunut yhtä voimakkaasti kehenkään, vaan se yksi eksä jäi mieleen yli muiden. Uusia miehiä voi tulla, muttei välttämättä enää yhtä hyvää.
Aika.... Ja mitä suurempi rakkaus sen enemmän sitä tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä toivut, aivan varmasti!! Tsemppiä ja haleja sinne, pääset yli, lupaan sen!!! <3
Kamalaa lukea näitä että ehkä ei koskaan jos kyseessä on elämän rakkaus. Voi kun ei olisi, mutta en koskaan ole tuntenut mitään näin suurta ketään kohtaan. Pelkään siis pahoin että kunnon rakkautta ainakin mun kohdalla oli ja siks olo nyt sellainen että en kestä olla mitenkään päin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä meni 3 vuotta toipua, sitten tajusin et miks ihmeessä koskaan rakastin niin idioottia ihmistä. Tavattiin mieheni kanssa ja saatiin ihanat lapset.
Se on kauheaa että ihmiset ei välttämättä tajua että eron sattuessa suru voi olla yhtä suuri kuin toisen kuolema, itselläni oli niin kova suru ja ikävä että toivoin kuoleva ja tuntui kuin mies joka jätti minut olisi kuollut, enkä olisi halunnut päästää irti. Mutta tosiaan, nyt en tajua mitä näin siinä tyypissä.
Ei varmaan auta, mutta en ole koskaan toipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap-kulta, vakuutan sulle, että tuo tuska helpottaa IHAN varmasti. En ymmärrä näitä, jotka toisen erotuskan ollessa pahimmallaan päällänsä tulevat laukomaan, ettei siitä muka toivu koskaan. Kyllä toipuu. Lupaan sen sinulle.
Minullakin on ollut se elämäni rakkaus, joka jätti minut ja se otti todella koville. Muistan edelleenkin ne päivät, viikot ja kuukaudet. Sen itkun määrän ja fyysisen tuskan. Mutta tiedätkö, ap, siitä toipuu kyllä. Tulee päivä, jolloin illalla huomaat, ettet ole itkenyt lainkaan. Tulee yö, jolloin saat nukutuksi aamuun asti. Tulee hetki, jolloin sinua jälleen naurattaa. Ja sekin päivä koittaa vielä, jolloin... ei, en sano, se on vasta joskus sitten, kun olet ensin tästä ylipäässyt.
Päivä kerrallaan, kirjaimellisesti. Pidä huolta itsestäsi. Pääset tästä kyllä yli. Oikeesti. Lupaan sen.
Toivut varmasti ja edessä on vielä paljon ihanaa, onnellista elämää! Sure surusi pois, siihen auttaa vain aika. Itke ja sure, sillä sekin on tärkeä taito osata. Kaikkea hyvää elämääsi <3
Minulla meni ensimmäiset viikot niin että luulin etten ikinä toivu siitä, itkin koko ajan ikävää ja kaikkea menetettyä. Mutta kuukausi myöhemmin olin jo onnellinen ja helpottunut että pääsin eroon sellaisesta ihmisestä, kenen kanssa en olisi voinut olla onnellinen. Tulevaisuus on vielä parempi, ja löytyy joku joka rakastaa sinua ja on arvoisesi. :)
Myös laastarisuhde auttaa pääsemään yli entisestä.
Kyllä siitä selviää, sille täytyy vain antaa aikaa. Muutaman viikon päästä on jo helpompaa. :)
Miten jakselet tänään?
Muista että vaikka et ns kelvannut sille yhdelle, se ei tarkoita että olisit huono, etkä kelpaisi kenellekään toiselle. Se tarkoittaa vain että et kelvannut hänelle, se ei kerro sinusta mitään.
Olin itse erotessani sinun ikäisesi ja se oikea löytyi myöhemmin. Elämämme on ihan mahtavaa ja miehellä on ollut bonuksena tarjota - sanotaan nyt - hyvät puitteet. Tällä exällä oli reikä taskussa.:D
Ei välttämättä koskaan.