Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni tapaamiset kuin terapiaistuntoja, en jaksa enää
18.09.2014 |
Olen lopen kyllästynyt yhteen ystävääni. Kaikista tapaamisista muodostuu lopulta kuin terapiaistuntoja, joissa häntä tuetaan ja pönkitetään. Tapasimme sitten kaksin tai porukassa.
Hän kärsi nuorempana hyvin vaikeasta masennuksesta. Nyt, kun siitä on jo yli 10 vuotta, tuntuu, että edelleen hän haluaa erityishuomiota. Sen hän takaa mm keksimällä itselleen monimutkaisia ruoka-aineallergioita, joista yhtäkään ei ole voitu kokeilla todistaa. Ja se on sitten maailmanloppu, kun esimerkiksi kylässä on jokin tarjottava, joka ei hänelle sovi, vaikka allergiat muuten huomioitu.
Joka tapaamisella hän vatvoo kamalaa lapsuuden perhettä - ihan tavallinen perhe, ei alkoholismia, työttömyyttä, ketään ei ole pahoinpidelty tms, päinvastoin, vanhemmat yhä tukee häntä taloudellisesti.
Koko ajan hän selittää, miten kaupassa, leikkipuistossa, joka paikassa häntä katsotaan kieroon. Ja hänen lastaan myös. Aivan varmasti ne nyt ajattelee hänestä sitä ja tätä... Taatusti ne paheksuu häntä!
Ja töissä, ne on niin ilkeitä!
Mä en vaan jaksa enää. Koko ajan olla vakuuttelemassa, että ei kun olet superhyvä ja kaikki on niin hienosti.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänelle on kerran yksi ihminen sanonut suoraan, että hän on vain huomionhakuinen. Välit meni välittömästi poikki ja tämä hankala ystävä yritti vaikuttaa meihin muihinkin, että emme olisi tuon totuudentorven kanssa missään tekemisissä.
Ehtota hänelle terapiakäyntejä, kun kerran on niin huonona. Ehdota kiltisti.
No lopeta se vakuuttelu ja käännä puhe johonkin muuhun.