Jatkuva ahdistus ja pahoinvointi
Ajattelin täällä anonyymisti nyt kysellä, onko kellään mitään vastaavaa.
En yhtään pysty rentoutua edes kavereiden kesken. Olen jatkuvasti jännittynyt ja tarkkailen ruumiintoimintojani. Karsin jatkuvasti pahoinvoinnista ja pelkään oksentamista. Aivankuin loisin itselleni sen huonon olon jatkuvasti. Mietin, olenko varmasti syönyt oikein, eihän ruoka ollut vaan pilaantunutta yms..
Nämä ajatukset pyörii joka päivä mun päässä monta kertaa. Kun lähden kauppaan, pelkään, että oksennan. Hoidan kuitenkin kaikki velvollisuuteni ja lähden paikkoihin pelosta huolimatta. Koskaan en oksenna näissä tilanteissa. Olo on vaan ihan kamala. Päässä särisee, vatsassa möyrii, pyörryttää ja ahdistus on kova. Jos mulla on pahoinvoiva olo, alkaa ahdistaa ja paha olo voimistuu. Ilmeisestikkin jonkinlainen kierre? Kaikki pahoinvointi psykosomaattista oireilua?
Kaikista eniten pelkään oksentavani jonkun nähden.
Lisäksi mulle on tullut päälle vuosi sitten, semmonen ongelma, että en pysty syömään enää kenenkään nähden. En edes perheeni kanssa. Mulle ne ruokailutilanteet on todella stressaavia. Tuntuu, että ruoka jää kurkkuun, tukehdun... En saa nieltyä sitä ruokaa ja juon järkyttävästi nestettä, jotta saisin jotain huuhdeltua alas. Paine siitä, että ihmiset ympärillä katsoo on liian suuri.
Pidän itseäni todella poikkeavana ja häpeän pääkoppani sisällä olevia ajatuksia.
Onko kellään kokemusta vastaavasta, miten olette selvinneet, millaisia ahdistuksen lievityskeinoja teillä on?
Kommentit (12)
Mulla on juuri samat oireet, kuin sinulla. Sitten myös vastaantulevat ihmiset kadulla ja käytävillä ahdistaa. Olen kuntouttavassa työtoiminnassa ja kahvitauot ja tupakkatauot on mulle pahimpia, jos joku tulee istumaan vastapäätä. En kestä sitä että mua tuijotetaan, enkä pysty puhumaan kasvot vastatusten, pää ja ajatus menee siinä sekaisin, enkä saa sanaa suustani, tai keksi puheen aihetta tällöin. Luulisin tämän johtuvan sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Käyn myös salilla ja uimassa, mutta niissä ei juuri ahdista, kun ei tarvi puhua mitään. Olen myös liikunnalla huomannut olevan helpotusta oireisiin ja 7 km kävelylenkki lievittänyt oireita. Tässä kuussa pitäisi alkaa terapia ja pakko koittaa jotain lääkitystä kohta. Voimia sulle! Tiän ettei oo helppoa elämä.
Hei ap, tarvitset pikaisesti ammattiapua. Ole kiltti ja varaa aika mielenterveystoimistosta, tai mene vaikka päivystykseen ja kerro siellä että olosi on sietämätön. Sinun ei tarvitse hävetä. On olemassa hyvät terapiat ja lääkkeet noin vaikeisiin ongelmiin. Ei kannata yrittää sinnitellä yksin. Terveisin samassa tilanteessa ollut
Nostoa. Suoraan kuin omasta elämästäni on tuo AP:n viesti. Juuri se jatkuva pahoinvointi ja oksentamisen pelko muiden ihmisten läsnäollessa on ihan kamala. Epäilen päivittäin olenko sekoamassa. Tähystetty on ja muutoinkin kaikki vakavammat sairaudet on poissuljettu eli en enää keksi tälle mitään muuta selitystä kuin henkiset syyt.
No mulla sama mutta pelkään ripuloivani muiden edessä. Ennen oli toi oksentaminen. Se on muuttunut ripuloinnin peloksi.. Sillä oksentamistahan ei voi kukaan pidättää, se on luonnollista jos niin käy( aina voi sairastua) mut auta armias jos aikuinen ihminen ei pysty pidättämään paskaa. Siinä vois jo tulla jokunen määrä katseita.. Tässä kaikessa olennainen pointti on : kontrollin menettämisen pelko, näin oon sen ajatellut
Kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha on tähän sopiva ratkaisu. En muista sivua, mutta lukaise läpi.
Kuulostaa ahdistukselta, paniikilta ja masennukselta. Itsellä samoja oireita kasaantuneen stressin vuoksi, edes kotona ei pysty rentoutuman. Itse kokeilin terapian, Cymbaltan, Cipralexin, betasalpaajat ja mitälie mutta mistään ei oikein ole apua.
Oksentamisen pelkoa ei toki ole itsellä, mutta jännittynyt 24/7. Hermosto pitäisi saada jotenkin rauhoittumaan, syke ja verenpaine silti aina hyvät vaikka olo on kauhea.
Tsemppiä.
Ei ripuliakaan pysty pidättämää. .. tulee jos tulee.
Muuta pois tuulimyllyalueelta. Myllyjen infraäänet aiheuttavat noita oireita.
Kävin lääkärissä viikko sitten. Sain ajan psy. sairaanhoitajalle. Puhuimme lääkärin kanssa, että mulle voisi olla hyödyksi kelan korvaama psykoterapia. Olen aikanaan ollut hoidossa masennuksen kanssa, mutta hoitosuhde loppui ajat sitten. Silloin ei ollut tällaisia oireita.
Mindfulness-ryhmä ja yksilötapaamisissa kävin vuoden ajan. Siitä oli jonkinlaista apua, tosin ne ryhmäistunnut olivat haastavia mulle. Häpesin itseäni jotenkin kauheesti, kun muut puhuivat sielä ja minä olin aina hiljaa..