Missä vika? Miehet?

Olen nyt 18v ja saanut tarpeekseni miehistä. En vain ole varma, onko tämä ns. miesviha aiheellista, vai olenko itse syy siihen, miksi miehet kohtelevat minua näin.

Kaikki alkoi kun yli puoli vuotta sitten tutustuin lähemmin yhteen poikaan, minua 2v vanhempaan. Suhteemme eteni salassa sillä kyseinen mies ei halunnut suhteen päätyvän keskustelunaiheeksi pienessä ”kaupungissamme”. Aina piti olla varuillaan, ettei kukaan näe tai saa tietää suhteesta. Tapailimme yleensä siten, että hän ajoi kotini lähelle ja hyppäsin hänen kyytiinsä. Meillä oli yhdessä hauskaa ja hän kehui suuhoitotaitojani ja ulkomuotoani usein. Hän otti kuitenkin yhteyttä vain silloin kun hänen teki mieli ja vonkasi siihen asti että suostuin, tai olin suostumatta. Tätä kesti noin 3 kk, ja tajuan jälkeenpäin että hän vaan käytti viattomuuttani ja tietämättömyyttään hyväkseen.  Kaikesta teki todella vaikeaa se, että olin erittäin rakastunut kyseiseen poikaan. Unohtaminen vei aikaa mutta unohdimpa kuitenkin.

Noh, tapasin sitten helmikuussa erään toisen pojan, samaa ikäluokkaa olevan. Olimme molemmat päätyneet samoihin bileisiin, jossa hän vietti aikaa kanssani ja piti minusta huolta. Istuimme sylikkäin, halailimme jne..Yritti myös houkutella kotiinsa mutta olin kuitenkin sen verran viisas etten lähtenyt. Seuraavana päivänä alkoi viestipommitus”nähtäisiinkö joskus…” ja olin tietysti iloissani tästä. Tutustuimme paremmin toisiimme ja parin viikon jälkeen lähdin hänen kyytiinsä hieman kännissä. Otin myös kaverini mukaan kaiken varalta. Ajelimme siellä täällä, ja loppuyöstä olin jo aikamoisessa kännissä, etten muista kaikkea. Muistan kuitenkin että suutelimme, heitimme kaverini kotiin ja jäin hänen autoonsa. En suostunut seksiin vaan avauduin tästä aikaisemmasta miehestä, joka käytti minua vain hyväkseen. (tiedän, tyhmää avautua toiselle ””exästään””) Hän lohdutti kertomalla ettei kaikki miehet ole samanlaisia. Hän saattoi minut kuitenkin herrasmiehenä kaverini kämpälle, vaikkei mitään saanutkaan.

Puhuminen välillämme jatkui ja jatkui. Sovimme että tapaisimme parin viikon päästä kun hän olisi taas paikkakunnallani. Kun kyseinen ilta saapui, hän ilmoitti ettei tapaaminen sovikaan. Sanoi että on mentävä vanhempien kanssa käymään sukulaisten luona. Ajattelin että ok, kai se kysyy sitten kävisikö lauantai. Näin ei käynyt. Viestittely loppui kuin seinään. Yritin pitää puhevälejä päällä mutta ei, miestä ei kiinnostanut enää.

Keväällä kummatkin miehet alkoivat pommittaa viesteillä. Ensimmäinen kysyi ”nähtäisiinkö ja voisitko kokeilla taas suulla kaikkee kivaa :p” ja  toinen kysyi normaaleja arkiasioita.. Olin jo täysin kyllästynyt ensimmäiseen, joten häntä näin vaan kerran keväällä ja silloinkin hyvin varovaisessa mielessä. Toiseen mieheen olin myös kyllästynyt, kun sillä tavalla vain unohti minut, vaikka olin yltäpäältä rakastunut häneen.

Kesällä näin taas tätä helmikuussa tapaamaani miestä eräässä paikallisessa paikassa, jossa hän on silloin tällöin töissä. Minulla oli vieläkin tunteita häntä kohtaan, joten ajattelin kokeilla taas puhumista hänelle viestien kautta. Vastaukset olivat sen verran yksinkertaisia joten oletin ettei kiinnosta.

Sitten erään reissun jälkeen (jossa olin hänet nähnyt) hän alkoi pommittaa viesteillä. Viestejä tuli koko ajan lisää ja lisää. Aloimme puhua syvällisempiä. Eräänä viikonloppuna päädyin hänelle yöksi, mutta emme tehneet mitään, nukuimme vain vierekkäin. Viestittely kuitenkin jatkui. Sitten muutama viikko sitten olimme puhuneet vihjailevasti tuhmia toisillemme. Hyppäsin hänen kyytiinsä ja ajelimme pari rinkiä kunnes menimme hiljaisemmalle paikalle ja suutelimme autossa. Runsaan tunnin jälkeen päätimme lähteä hänen luokseen. Menin sinne ja harrastimme seksiä. Mies sanoi ” en haluaisi koskaan lähteä tästä vierestäsi pois”… Oli kuitenkin mentävä, sillä aamulla oli muita menoja ja kello oli reilusti yli puolenyön. Aamulla laitoin viestiä, että oli ikävä, ja niin hänelläkin ”kuulemma” oli. Tämän jälkeen ei kuitenkaan viestejä enää tullut. Nyt tuntuu todella pahalle, koska päästin tämän henkilön todella lähelle ja joudun oletettavasti taas unohtamaan tyypin.

Teenkö jotain väärin aina näissä suhteissa, vai onko minua liian helppoa vedättää? Rehellisiä mielipiteitä tämän tarinan pohjalta, kiitoos! 

l