Lue keskustelun säännöt.
Sisaruksen itsemurha
08.09.2014 |
Onko täällä muita saman kokeneita ja/tai vertaistukea? Ja muuta vapaata keskustelua ja fiiliksiä aiheesta.
Sisko teki itsemurhan 19-vuotiaana, olin puolitoista vuotta nuorempi. Ajattelen edelleen joka päivä häntä, kaipaan ja jossittelen. Millainen hän olisi nyt? Syitä olen miettinyt ja miettinyt, kaikki nämä vuodet. Mutta milloinkaan en voi saada vastausta.
Arjesta olen selviytynyt mielestäni hyvin. Ensimmäisten takkuisten viikkojen jälkeen nykyään kirpaisee eniten vuosipäivänä, syntymäpäivänä ja jouluna(hänen lempijuhlansa). Mutta se mistä kukaan ei varoittanut, oli järjetön ikävän tunne. Monet sanoi, "ensimmäinen vuosi on pahin". Ehkä, mutta minusta se ikäväkin on pahinta.
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 18:40"]
Oletko lukenut anna-leena härkösen kirjan loppuunkäsitelty? Auttoi ainakin minua.
[/quote]
Olen lukenut kyllä, muistaakseni muutamaankin kertaan. Oli todella ihanasti kirjoitettu, vaikka aihe onkin tällainen. Mutta se oli jollain tavalla rankkaakin luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut. Veli otti itsensä hengiltä jotakuinkin samanikäisenä. Tunnen asiasta ihan samanlaisia tunteita kuin sinäkin. Ahistaa kun ajattelenkin asiaa, joten en halua puhua siitä enempää. :(
Veljeni teki itsemurhan puolitoista vuotta sitten, ihmeellistä että siitä on jo niinkin kauan aikaa. Ajattelen häntä varmasti joka päivä, välillä pystyn ajattelemaan itkemättä, mutta usemmiten en. Nyt tuntuu että on erityisen vaikea aika, en tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä että kevään tulo ei tunnu edistyvän yhtään. Olen miettinyt että alkaisinko kirjoittamaan blogia, että saisin purettua tuntojani. En puhu asiasta juuri kenellekkään, kun se on niin vaikea aihe, yritän olla äitini ja muiden silmissä vahva. Miten sinä voit? Onko sisaruksesi itsemurhasta jo miten pitkä aika?
Otan osaa syvästi, koska olen pelännyt koko aikuisiän, eli 30 vuotta, että veli tekee itsarin. Näen painajaisia miltei joka yö. Veli on homo joka ei ole sitä kuitenkaan myöntänyt. Asuu miehen kanssa ja mun vanhemmat ei asiaa hyväksy mitenkään. Haukkuvat homoja aina. Veli ei ole mullekkaan asiaa koskaan valottanut. Ahdistaa kun välit etäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämmin osanotto. On varmasti ikävä pitkäänkin, kun läheinen luopuu elämästä.
Asiaa käsittelevä kirjallisuus voi auttaa pääsemään yli.
Itselleni tärkeää on usko Jeesukseen, josta saan voimaa elämäni kaikkiin vaiheisiin.
Voimia kovasti ja hyvää kevättä.
Lämmin halaus 💚
Itse kokenut lapsen kuoleman (ei itsemurha). Ei siitä yli pääse, mutta ajan kanssa oppii elämään. Joka päivä vieläkin mielessä, vaikka aikaa kulunut jo neljännesvuosisata. Äläkä turhaan ota stressiä, kun huomaat joskus menneen joitain päiviä ajattelematta asiaa. Ko. tapahtuma tulee vaivaamaan mieltä vuosikaudet, mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta ja joku päivä aurinko voi paistaa pilvisyydestä huolimatta. Oman onnen evääminen menneisyyden takia on... itsekästä. Voimia!
Oletko lukenut anna-leena härkösen kirjan loppuunkäsitelty? Auttoi ainakin minua.