Voinko laittaa naapurin postiluukusta kuvaillun lapun?
Asun lapseni kanssa kaksin ja lapsi on niin pieni, ettei osaisi soittaa apua/hakea ketään, jos minulle kävisi jotain. Pidän päivittäin yhteyttä lähimmäisiini, mutta eihän esimerkiksi sairaskohtaus kelloa katso ja pienen lapsen jäädessä yksin lyhytkin aika on ajatuksena hirveä.
Olenkin miettinyt, kehtaisinko laittaa seinänaapurin postiluukusta lapun, jossa kertoisin asuvani pienen lapsen kanssa kaksin ja jos asunnosta kuuluu pitkäkestoista itkua, viitsisivätkö he (keski-ikäinen pariskunta, välillä pieniä lapsia kylässä) soittaa vaikka ovikelloa ja jos en avaa, osaisivat huolestua?
Lapseni ei ole kovin itkevää sorttia, satunnaista lyhytkestoista itkua lukuunottamatta.
Kommentit (9)
Hyvältä kuulostaa mutta puhuminen olisi minustakin parempi tapa pyytää tällaista asiaa.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:33"]
Asun lapseni kanssa kaksin ja lapsi on niin pieni, ettei osaisi soittaa apua/hakea ketään, jos minulle kävisi jotain. Pidän päivittäin yhteyttä lähimmäisiini, mutta eihän esimerkiksi sairaskohtaus kelloa katso ja pienen lapsen jäädessä yksin lyhytkin aika on ajatuksena hirveä. Olenkin miettinyt, kehtaisinko laittaa seinänaapurin postiluukusta lapun, jossa kertoisin asuvani pienen lapsen kanssa kaksin ja jos asunnosta kuuluu pitkäkestoista itkua, viitsisivätkö he (keski-ikäinen pariskunta, välillä pieniä lapsia kylässä) soittaa vaikka ovikelloa ja jos en avaa, osaisivat huolestua? Lapseni ei ole kovin itkevää sorttia, satunnaista lyhytkestoista itkua lukuunottamatta.
[/quote]
Itsekin olen yksin kahden pikkulapsen kanssa. Minä pyysin juuri tätä naapureiltani, tosin tunnen pariskuntaa jonkin verran. Kaikki eivät välttämättä suhtautuisi hyvin tuollaiseen pyyntöön, sillä he joutuisivat siitä lähtien aina tarkkailemaan eri tavalla lapsen itkua ja joutuisivat ottamaan vastuuta, jota eivät välttämättä haluaisi. Itse yrittäisin tavata heidät jossain vaiheessa kasvotusten. Kyselisin, että eihän lapsen äänet ole heitä häirinneet jne ja jotenkin siihen yhteyteen lisäisin, että olen yksin ja selittäisin tilanteen.
Olet varmasti varsin normaali äiti jolla mielikuvitus laukkaa (syyllistyn tähän itsekin:). Minusta ajatus on hyvä, mutta itsekin suosittelen ihan vaan asian esilleottoa kasvotusten, kun seuraavan kerran tapaatte rapussa. Ja kerro se juuri näillä sanoilla, kun tännekin. Lisäksi voisit sanoa, että et pahastu vaikka soittavat muuten vaan kelloa silloin tällöin tai annat ymmärtää, että kynnys on pieni:)
Olenkin yrittänyt kulkiessani kärkkyä näkyisikö näistä asukkaista jompaa kumpaa mutta olemme törmänneet vain pari kertaa rapussa (ja idea tähän tullut vasta myöhemmin). Ovelle menemistä olen arastellut, en edes tiedä miksi, ja se juuri vahvistaa käsitystäni että olisi pyydettävä jotakuta toimimaan aloituksessa mainitulla tavalla ettei ainakaan jäisi arastelusta kiinni lapseni turvallisuus... ap
4, kiitos tuostakin näkökulmasta! En tullutkaan ajatelleeksi tuota. Taidankin siis odottaa että törmäämme :) ap
AP,
hyvä, että mietit tuollaista asiaa jo etukäteen. Toteutusideasi on vain huono.
Jos sä haluat, että ne tulee hätätilanteessa sun reviirille eivätkä arastele vieraan naapurin kohtaamista, sun on itse uskallettava sen verran lähestyä niitä, että otat asian puheeksi. Tuo on asia, joka esitetään kasvotusten reippaasti. LÄhesty niitä, et voi tuollaista keskustelua aloittaa kirjeitse tai törmätessäsi niihin roskapussia viedessäsi rappusissa.
Soita sitä ovikelloa.
Tosi omituista pyytää tuollaista lapulla. Pyydä tosiaan joko puhumalla tai sitten et ollenkaan.
Mikset puhu asiaa?
Olisi mielestäni parempi.