Mies jätti, minä lopetin syömisen

Minulla myös lähti samantien painoa 10 kiloa, kun aviomies jätti.. kolme vuotta meni "syömättä", en vain pystynyt syömään. Nyt vuosia jo kulunut, ja ruokahalu sekä paino palanneet entiselleen.

Painon lasku ja syömättömyys on normaali reaktio kriisiin, joillakin voi mennä toisinpäin.. ruoka lohduttaa ja kiloja karttuu. Tsemppiä ja voimia sinulle!

Mulla on sama juttu, kun stressaa ja ahdistaa tarpeeksi, ruokahalu katoaa täysin ja samaan aikaan tekee mieli alkaa helpottamaa ahdistusta liikkumalla. Ihan tehokas "laihdutuskuuri" keholle, mutta raskas psyykelle. 

Mulla oli ihan sama fiilis! Viikossa lähti 2,5 kiloa, mutta sen jälkeen olen koittanut syödä vähän enemmän. Laihdutan kuitenkin edelleen. Tsemppiä!

Avioero vei 10kg normaalipainosta. Aikaa 5v, mutta halu elämään edelleen poissa, kilot samoin.

Miehen eropäätöksestä on nyt n. 7 viikkoa ja kiloja lähtenyt lähemmäs 10 kg.. Onhan tuota mistä pudottaakin, mutta kauanko tätä voi jatkua.. Elämä tuntuu tällä hetkellä niin mitättömältä enkä jaksa edes yrittää. ap

Kuulostaa vaan niin tutulta:-( mulla paino putosi 6kg 2vkossa.

Kuule, jos et pidä itse itsestäsi huolta niin ei kukaan pidä. Käsittele suru pois, hae apua ja tukea muualta mutta älä tuhoa itseäsi sen vuoksi että miehesi yrittää tuhota. Yritä nostaa pää pystyyn ja huolehdi itsestäsi. Syö väkisin, yritä hoitaa itseäsi nyt paremmin kuin koskaan. Elämä voi tuntua nyt mitättömältä mutta usko pois, joku päivä se helpottaa ja olet surun ja tuskan paremmalla puolella. Älä luovuta. Halaus.

mitä tästä opimme: eroa jos haluat laihtua 

Olen pahoillani avioerostanne. Voin myös hyvin samaistua pahaan oloosi ja syömättömyyteen, itse reagoin täysin samalla tavalla. Erosin muutama päivä sitten avosuhteesta, mutta koska olin itse jättäjä, en tällä kertaa menettänyt ruokahaluani. Avomieheni sen sijaan ei ole syönyt moneen päivään ja oksentelee vain pahan olonsa takia. Elämä on hyvin, hyvin raskasta tällaisissa kriisitilanteissa, eikä vahvinkaan ihminen selviä ilman oireilua.

On tärkeää, ettet yritäkään vältellä negatiivisia tunteita ja koet koko menetyksen aiheuttamien tunteiden kirjon. On selvää, ettei ruoka tällä hetkellä sinulle maistu, mutta oletko pystynyt juomaan ja mahdollisesti ottanut monivitamiinivalmisteita? Yritä lisätä ruokaa niin, että kuorit vaikka mandariinin etkä pakota itseäsi syömään sitä. Kokeile kuitenkin silloin tällöin saada alas palanen tai toinenkin. Hanki vain ruokia, joita sinun oikeasti tekee mieli. Oli se sitten jäätelöä, Pilttejä, mitä ikinä...

Pelkkä ero ei varmaan riitä, vaan se että koko elämäsi, unelmasi ja tulevaisuutesi pitää myös tuhoutua samalla kun elämäsi rakkaus päättää yksin että 10 vuoden suhde ei ole enää jatkamisen arvoinen. ap

[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 09:05"]

Kuule, jos et pidä itse itsestäsi huolta niin ei kukaan pidä. Käsittele suru pois, hae apua ja tukea muualta mutta älä tuhoa itseäsi sen vuoksi että miehesi yrittää tuhota. Yritä nostaa pää pystyyn ja huolehdi itsestäsi. Syö väkisin, yritä hoitaa itseäsi nyt paremmin kuin koskaan. Elämä voi tuntua nyt mitättömältä mutta usko pois, joku päivä se helpottaa ja olet surun ja tuskan paremmalla puolella. Älä luovuta. Halaus.

[/quote]

Miten se mies yrittää AP:ta tuhota? Eikö AP tee sen ihan itse? Todennäköisesti mies yrittää pelastaa omaa elämäänsä.

Halauksia. Tuo on aivan normaali reaktio keholta, että kovassa stressitilanteessa ei ruoka välttämättä maistu. Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä se ruokahalu sieltä vielä palautuu.

Itsellä vastaavassa tilanteessa tippui myös reilu 10 kiloa, ja nyt, kun erosta alkaa olemaan aikaa jo kahdeksan kuukautta, tuo on se positiivisena pysynyt lopputulos. Alunperin ei tietenkään ollut tarkoitus laihduttaa, mutta nyt, kun olen takaisin hoikan mittoihin virallisesti päässyt, on helppo pitää tuosta tuloksesta kiinni. Näe siis laihtumisesi myös positiivisena asian :)

Kyllä se elämä vielä muutoinkin voittaa, itse en vielä vuoden vaihteessa olisi uskonut, jos joku olisi minulle kertonut, kuinka tasapainoista elämää tällä hetkellä vietän. Tottakai joskus tulee harmituksen tunteita ja ei niin mukavia tunteita eksää kohtaan, mutta 80 prosenttia ajasta olen jo hyvinkin tyytyväinen elämääni.

Itse kävin psykologilla juttelemassa, ja tämä varmasti on osasyy melko nopeaan toipumiseeni. Lisäksi tietysti se, että en myöskään itse halunnut jäädä vellomaan pahaan oloon, vaan yritin ihan tietoisesti käsitellä asiaa siten, että siitä ylitse pääsisin.

Mutta oloja sinullla vielä tulee ja menee, mikään tunne ei ole kielletty, eikä tunteita tietysti kannata alkaa myöskään tukahduttamaan, kunhan ne eivät saa negatiivisia ilmenemismuotoja. Saat olla vihainen ja surullinen ja onnellinen ja taas surullinen, se on sitä eron käsittelyä, ja ne vaiheet vain täytyy käydä läpi. Jos noita tunteita ei olisi, tarkoittaisi se suurella todennäköisyydellä sitä, että jollakin tasolla asia jää kummittelemaan mieleesi etkä pysty omaa elämääsi jatkamaan parhaalla mahdolllisella tavalla.

Voimia vielä, kyllä sinä selvitä, niin on monet muutkin selvinneet.

Kuulostaa ihan normaalilta, kyllä se kuitenkin menee ohi. Ystävän itsemurha vei itseltäni kymmenen kiloa suhteellisen lyhyessä ajassa.