Meillä saa lapsi herkutella karkilla ja kekseillä ja muilla makeilla.

Meillä sama periaate. Joskus ajoitan omaa herkuttelua iltaan jolloin lapset nukkumassa jotta en saata heitä kiusaukseen, mutta muuten syömme kaikki kahvipullaa ja pizzaa viikottain.. :)

Meilläkin syödään herkkuja vaikka joka päivä, jos niikseen tulee, mutta kuitenkin kohtuudella. :) Hoikkia on meilläkin lapset, kun ei ole pakotettu syömään. Eikä ole pakkomiellettä syödä herkkujakaan niin paljon kuin napa vetää.

Meillä myös, jälkiruoka kuuluu mielestäni ateriaan samallalailla kuin alkusalaattikin/-keitto. Sen sijaan meillä ei napostella vähän väliä (jota tosin itse teen salaa, mutta en halua opettaa lapselle; itsekin sen aikoinaan kotoa opin, meillä ei ollut erityisen hyvää ruokarytmiä). Ja janojuoma on vesi, ei mehu, kaakao tms.

Jeps. Mun lapsuudessa rajoitettiin aina makean syöntiä. Sai ehkä yhden purkan tai pienen pullan palan. Aivan kauhee makeanhimo jäi lapsuudesta, ikinä ei saanut vetää "napaa täyteen." Nyt sit aikuisena täytetään tätä kielletyn hedelmän himoa. Sisko painaa 110 kg ja sillä on BED. Mä painan 80 kg ja mulla on bulimia. Ihan oikein teet ap!

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 00:18"]Jeps. Mun lapsuudessa rajoitettiin aina makean syöntiä. Sai ehkä yhden purkan tai pienen pullan palan. Aivan kauhee makeanhimo jäi lapsuudesta, ikinä ei saanut vetää "napaa täyteen." Nyt sit aikuisena täytetään tätä kielletyn hedelmän himoa. Sisko painaa 110 kg ja sillä on BED. Mä painan 80 kg ja mulla on bulimia. Ihan oikein teet ap!
[/quote]
Tämmöstä mä vähän arvelinkin. Ap

Taitaa mammoilla olla suuri oma lehmä ojassa, eivät voi kannustaa lasta syömään oikein, kun itse pitäisi toimita esimerkkinä. On vaan helpompi pilata lapsen terveys ja mussuttaa herkkuja itse.

Minkähänlainen pullamössöllä ja sokerilla kasvatetusta lapsesta tulee isona? No tietenkin ylipainoinen diabeetikko, joten varmaan "kiittää" äitiä vastuullisesta kasvatukseta ruokavalion suhteen.

Makean syöminen päivittäin on ihan ok, mikäli se rajoittuu esim. jälkiruoka-aikaan ja pidetään muutenkin säännölliset ruokailuajat. Niillä hampaidenpesuilla ja ksylitolinsyönneillä ei ole mitään merkitystä jos käydään vähän väliä napsimassa jotain keksejä ja siemailemassa mehuja ja hampaat ovat jatkuvassa happohyökkäyksessä.

Oletko koskaan lukenut ihan faktatietoa siitä, mitä sokeri tekee kasvavan lapsen keholle? Ehkäpä tosiaan kannattaisi. Sokeri aiheuttaa jatkuvan mässäämisen seurauksena tulehduksen, jota ei välttämättä päällepäin näe ja nakertaa koko ajan lapsen perusterveyttä ja vastustuskykyä

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 01:47"]
Minkähänlainen pullamössöllä ja sokerilla kasvatetusta lapsesta tulee isona? No tietenkin ylipainoinen diabeetikko, joten varmaan "kiittää" äitiä vastuullisesta kasvatukseta ruokavalion suhteen.[/quote]Niinpä. Minulla ei ollut lapsena karkkipäiviä vaan sain syödä niin paljon ja usein kuin halusin. Nyt ikää lähemmäs 30 vuotta, lihavuuteen onneksi en ole taipuvainen mutta hampaat on ihan kamalassa kunnossa kun en vieläkään oikein osaa pitää itsekuria makean kanssa. Kuten joku sanoikin, ei sillä harjaamisella ja ksylitolituotteilla ole mitään vaikutusta, jos koko ajan mussuttaa jotain.

Mutsi vielä sanoi minulle joskus (kuten äitinsä oli hänelle sanonut aikanaan), että syö vain karkkia niin kauan kuin pystyt. Ei ole vaikea arvata, että heille molemmille tuli diabetes. Itsellä ei sentään vielä ole...

Meillä ei saanut syödä karkkia kun olin pieni. Olen 35 ja edelleen tosi hoikka, eikä ole mitään ongelmaa ruuan kanssa. Perusterve olen ollut aina. Kiitän suuresti fiksuja vanhempiani.

Jaa... Minä kasvoin kodissa jossa herkuteltiin joka päivä. En ole juuri koskaan sairas, olen hoikka, enkä sairasta diabetesta. Kaikki veriarvot ovat oikein hyviä. Ikää on "jo" 36, joten luulisi että jotain jo näkyisi... Ai niin, ja sama meno on jatkunut omassa kodissa. Kaikki olemme terveitä ja hoikkia.

No niin saa meilläkin, mutta silloin kun herkutellaan niin herkutellaan oikeasti eli jälkiruoka eksperttinä panostan laatuun. Mieluummin kerran oikeasti herkullinen kakkupala konditoriasta kuin kolme kertaa megamässy marketista.

No meillä oli tuo sama periaate kuin ap:llä ja lisäksi lautanen piti aina syödä tyhjäksi. Läski olen, ei sitä voi kieltää. Toisaalta myös terve ja hampaissa ei yhtään reikää. Nyt opettelen pienentämään annoskokoja ja jättämään ne herkut kauppareissuilla kauppaan. Hysteerinen en ole ja kyllä meilläkin joskus herkutellaan!

Kui näit viestejä lukee ni joksenkin on hölmistyny olo..ei silmiini osunu kertaakaan viestiä jossa olisi mollattu ja haukuttu aloittajaa(niin kun täällä tuntuu olevan tapa) sen sisään on vain kehuja ja "sillä tehdään samoin"- viestejä

Kyllä luulen, että monessakin kodissa, missä syödään karkkeja useamman kerran viikossa, syödään niitä vähemmän kuin "karkkipäivä"-talouksissa. Viime viikonloppuna oli Citymarketissa irtokarkit tarjouksessa ja kassalla huomasin niitä pusseja. Aivan järkyttäviä määriä ottivat. En tiedä, miten monelle niitä sitten jaettiin. Meillä on kokeiltu molempia systeemejä. Kumpikaan pojista ei ole erityisemmin perso makealle, toinen nyt opiskelijana ei osta ollenkaan ja toinen ostaa kerran viikossa suklaalevyn, josta ottaa jälkiruokaa muutaman palan kerrallaan. 

Olen sitä ikäluokkaa, että vanhemmille ei terveysasioista kukaan paasannut. Meillä oli pullakahvit tavallinen aamupala ja kun tulin koulusta, oli taas pullakahvit, syksyllä usein pullataikinaan tehtyä marjapiirakkaa. Hedelmiä saimme yhden päivässä ja salaatteja ei ollut koskaan. Sen sijaan juureksia ja kalaa meillä oli paljon. Limsaa saimme lauantaisin 1/3-litran pullon jaettuna kolmelle ja mehuja meillä ei juotu kuin syksyllä, kun oli omatekoista marjamehua. Meillä kaikilla lapsilla tuntuu olevan herkkuhimo. Jos niitä on, menee helposti. Mieheni kotona on myös usein ollut pullaa, karkkeja ei koskaan. Mieskään ei ole ollut aikuisiällä herkuille perso. Kyllä se näyttää olevan luonteesta kiinni eniten. En usko, että ne, jotka eivät ole lapsena saaneet karkkeja ja ovat nyt herkkuahmijoita olisivat asian suhteen yhtään erilaisia vaikka karkkeja olisi ollut yllin kyllin, tai päinvastoin. Toisilla on parempi itsekuri ja toiset eivät välitä makeasta riippumatta siitä, miten paljon sitä on ollut tarjolla.  

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 01:47"]Taitaa mammoilla olla suuri oma lehmä ojassa, eivät voi kannustaa lasta syömään oikein, kun itse pitäisi toimita esimerkkinä. On vaan helpompi pilata lapsen terveys ja mussuttaa herkkuja itse.

Minkähänlainen pullamössöllä ja sokerilla kasvatetusta lapsesta tulee isona? No tietenkin ylipainoinen diabeetikko, joten varmaan "kiittää" äitiä vastuullisesta kasvatukseta ruokavalion suhteen.

 
[/quote]
No ehkä hänestä tulee samanlainen normaalipainoinen perusterve ihminen kuin mustakin. ;-) Lapsi (6v) tietää jo itsekin rajansa, minkä verran jaksaa herkutella. Yleensä hän syö vain esim puolet kismet-patukasta tai puolet siitä pienemmästä (120g?) karkkipussista. Se selvästi on riittävä annos hänelle makeaa kerralla. Eli ei meilläkään kuitenkaan ihan överiksi vedetä tän asian kanssa. ;-) Ap

Onnea valitsemallenne tielle.. Ei se lihominen olekaan se suurin ongelma, vaan sokerin määrä elimistössä, sokeriaineenvaihdunta. Elimistö happamoituu ja sokeririippuvuus takaa sen että sokeria on saatava päivittäin.

En ole itsekään mikään terveysnatsi, herkuttelemme surutta kerran-pari viikossa, mutta sokeriset herkut tai piilosokeri eivät kuulu jokaiseen päivään. Ärsyttää että lapsille tyrkytetään sokerisia jogurtteja, sokeroituja muroja jne. muka-terveellisinä välipaloina, näin valehdellaan vain itselle että voidaan jatkaa sokerin puputusta!

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 00:18"]

Jeps. Mun lapsuudessa rajoitettiin aina makean syöntiä. Sai ehkä yhden purkan tai pienen pullan palan. Aivan kauhee makeanhimo jäi lapsuudesta, ikinä ei saanut vetää "napaa täyteen." Nyt sit aikuisena täytetään tätä kielletyn hedelmän himoa. Sisko painaa 110 kg ja sillä on BED. Mä painan 80 kg ja mulla on bulimia. Ihan oikein teet ap!

[/quote]

Onhan se hyvä, että vastuun omasta terveydestä ja hyvinvoinnista voi siirtää jollekin toiselle.

Voi näin ollen jatkaa samaan malliin.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 11:03"]Onnea valitsemallenne tielle.. Ei se lihominen olekaan se suurin ongelma, vaan sokerin määrä elimistössä, sokeriaineenvaihdunta. Elimistö happamoituu ja sokeririippuvuus takaa sen että sokeria on saatava päivittäin.

En ole itsekään mikään terveysnatsi, herkuttelemme surutta kerran-pari viikossa, mutta sokeriset herkut tai piilosokeri eivät kuulu jokaiseen päivään. Ärsyttää että lapsille tyrkytetään sokerisia jogurtteja, sokeroituja muroja jne. muka-terveellisinä välipaloina, näin valehdellaan vain itselle että voidaan jatkaa sokerin puputusta!
[/quote]
En mäkään sanonut, että joka päivä herkutellaan. Vaan aika usein. Murot meillä syödään sokeroimattomina, ja jogurtista lapsi ei tykkää yhtään. Ap

On sanottu, että jos sokeri keksittäisiin tänään, se kiellettäisiin terveydelle vaarallisena. Sokeri myös tappaa enemmän kuin tupakka. Jos ap sinulle riittää terveyden merkkinä se että lapset ovat hoikkia ja syövät xylitol-purkkaa, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan sokerista tehtyihin tutkimuksiin ja artikkeleihin.
Meillä oli lapsena tiukat karkkipäivät, ja juhlissa äiti sanoi aina, että saamme valita kolmea lajia, mitä maistamme. Olin lapsena ja edelleen erittäin sokerinhimoinen, söisin karkkia joka päivä jos voisin. Siksi on mielestäni hyvä, että vanhemmat päättivät sokerinsaantimääräni lapsena, ja nyt aikuisena saan jatkaa samalla linjalla. Olisin takuulla lihava, jos olisin joka päivä saanut jotain herkkua puputtaa.