Lue keskustelun säännöt.
Yhtäkkiä 30v:nä aloin katkoa välejä vanhoihin ystäviin?
23.09.2014 |
Ihmetyttää itseänikin. Aiemmin en ollut hyvästellyt elämästäni ketään muutamaa ex-poikaystävää lukuunottamatta. Pidin välien katkaisemista turhana ja lapsellisena. Miksei välien voi vaan antaa viilentyä, miksi ne pitää katkaista. Poikaystävistä eroaminenkin otti koville siksi, koska en olisi halunnut hyvästellä ketään lopullisesti (tässä onneksi onnistuin ne pari kertaa mitä tarvitsi).
Nyt kolmekymppisenä yhtäkkiä huomaan, että olen katkonut välit useampaan (3) pitkäaikaiseen ystävään. Yhteen oikein riitaisasti ja kahteen loukkaantumisen seurauksena, jonka jälkeen antanut vain hiipua olemalla passiivinen.
Kysymys kuuluu: kuuluuko tämä mielestänne johonkin aikuistumisriittiin? Nouseeko kypsä itsellisyys, jossa ei enää jaksa katsoa turhia, kuormittavia, yksipuolisia ihmissuhteita elämässään?
Vai pitäisikö mun olla huolissani omasta epätasapainoisuudesta tms. koska tämä ei todella ole mulla normaalia, että heivaan ihmisiä elämästäni. Mulla on siis myös näistä melko huono omatunto. Ei silloin, kun olen nämä henkilöt diskannut vaan nyt myöhemmin. Ja ehkä jotenkin häpeänkin tekoani, vaikka tavallaan olen päätöksestä edelleen samaa mieltä.
Kommentit (3)
Kyllähän tuo kuulostaa siltä, että ajattelusi pyörii aika paljon oman napasi ympärillä. Tokko asia on niin suuri näille ex-ystävillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on itsensä arvostamista kun poistaa elämästään energiaa vievät, negatiiviset ihmiset. En koe että olin teinimäinen draaman haluaja kun katkaisin pitkäaikaiseen kaveriin välit. Tämä kaveri oli ilkeä, haukkui ja arvosteli, viikon päästä taas ihana ja hyvä ystävä hetken aikaa. Kyllästyin olemaan paskasaavina toisen pahalle ololle. 10 vuoden ystävyys meni mutta tunnen oloni nyt vapaaksi ja onnelliseksi :)
Ei ainakaan mikään aikuistumisjuttu vaan päinvastoin, todella teinimäistä draamaa.