Lapsen olis hyvä kasvaa jossain isossa kaupungissa esim. Helsingissä.

Ahaa?

Perustelut?

Itse kasvoin Turussa, mutta perheeni asui jonkin aikaa myös Hampurissa. Kesät vietimme saaristossa. Mielestäni kokemukset kaikista näistä paikoista on olleet tärkeitä.

Itse kasvoin Helsingissä levottomassa lähiössä, enkä ikinä kasvattaisi lastani siellä.

Itse kasvoin pikkukylässä ja kasvatan lapsiani Suomen mittakaavassa isossa kaupungissa. Haluaisin maalla kasvattaa lapseni. 

Mun lapsista oli kiva kasvaa maalla. Nyt asuvat Helsingissä ja ovat sanoneet, että lapsille se ei ole sopiva ympäristö elää. Liikaa sellaista, mikä voi koska tahansa kadota.

Mina olen myos kaupungin kannalla. Asun Englannissa ja kaveri muuttin lapsineen, ei edes pikku kylaan vaan kylan ulkopuolelle, Kent:iin. Eivat paase kavellen minnekaan vaan ovat taysin auton armoilla. Lapset 12v ja 9v ovat tylsiintyneita ja vinkuvat kyytia. Me 13 minuuttia Waterloon asemalta Lontoon esikaupungissa. Oma teatteri, leffat, ostoskeskus 15 minuutin kavelymatkan paassa. Ei voi verrata!!!

Olen samaa mieltä. Mutta ei missään kerrostaloslummissa vaan omakotilähiössä. t. toinen landepaukku

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 21:57"]

Olen samaa mieltä. Mutta ei missään kerrostaloslummissa vaan omakotilähiössä. t. toinen landepaukku

[/quote]

Vaikka toisaalta maalla kasvaminen ei eristänyt yläluokkaiseen kuplaan. Kaupungissa kasvaneet hyväosaiset ovat aika kapeakatseisia ja snobeja, olen huomannut.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 21:57"]

Mina olen myos kaupungin kannalla. Asun Englannissa ja kaveri muuttin lapsineen, ei edes pikku kylaan vaan kylan ulkopuolelle, Kent:iin. Eivat paase kavellen minnekaan vaan ovat taysin auton armoilla. Lapset 12v ja 9v ovat tylsiintyneita ja vinkuvat kyytia. Me 13 minuuttia Waterloon asemalta Lontoon esikaupungissa. Oma teatteri, leffat, ostoskeskus 15 minuutin kavelymatkan paassa. Ei voi verrata!!!

[/quote]

Ei voikaan, koska briteissä lapset ei tuossa iässä mene minnekään ilman vanhempia. Kakarat keskenään Waterloon asemalla ei yksinkertaisesti onnistu, jossain Keravalla kukaan ei katso huumehörhäisten 11v ikäisten perään.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 21:57"]Olen samaa mieltä. Mutta ei missään kerrostaloslummissa vaan omakotilähiössä. t. toinen landepaukku
[/quote]

Mitä vikaa kerrostalossa? Ne kun eivät kaikki todellakaan oo slummeja! Itse kasvoin Espoossa, rivareita ha omakotitaloja meren rannalla. Omat kasvaa nyt kerrostalossa Helsingissä ratikkakiskojen varrella. Tästä tykkään enemmän, puistoa, luontoa ja sitä merenrantaa löytyy täältäkin. Maalla en haluaisi kasvattaa lähinnä siksi, koska se ei sopisi meidän perheelle yhtään. Muille tietenkin voi sopia hyvinkin. Ja kesällä mekin viemme lapset muutamaksi viikoksi landelle:)

No jos mietitään jotain Helsingin Kaarelaa tai Puistolaa, niin miten se ympäristö. juurikaan eroaa jonkun keskikokoisen pikkukunnan kirkonkylästä?

Saanko kysyä miksi ihmeessä ajattelet noin? Itse maalla pienessä pitäjässä kasvanut ja olen pitänyt sitä suurena onnena.

Asuin isohkossa kaupungissa nuoruuteni. Toivoin aina, että pääsisin asumaan maalle. Helsinki olisi ollut vihoviimeinen vaihtoehto, johon olisin mennyt.

Mä oon ap:n kanssa täysin samaa mieltä. Itse kasvoin alle 2000 asukkaan pikku kylässä ja nyt, kun vertaan omaa lapsuuttani oman lapsen vastaavaan, ero on ihan mieletön. Mä olisin halunnut harrastaa kaikkea mahdollista, mutta se ei ollut mahdollista. Nyt omalla lapsella on kaikki tarjolla bussimatkan päässä. Se saa valita ja on valinnutkin kivoja juttuja joista se tykkää tosi paljon. Mä kävin Marttojen kokkikerhossa ja seurakunnan tyttökerhossa. Muuta siellä ei ollut. Ja mä kaipasin muuta, koko lapsuuteni ja nuoruuteni mä kaipasin muuta. 

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 21:57"]Olen samaa mieltä. Mutta ei missään kerrostaloslummissa vaan omakotilähiössä. t. toinen landepaukku [/quote] Mitä vikaa kerrostalossa? Ne kun eivät kaikki todellakaan oo slummeja! Itse kasvoin Espoossa, rivareita ha omakotitaloja meren rannalla. Omat kasvaa nyt kerrostalossa Helsingissä ratikkakiskojen varrella. Tästä tykkään enemmän, puistoa, luontoa ja sitä merenrantaa löytyy täältäkin. Maalla en haluaisi kasvattaa lähinnä siksi, koska se ei sopisi meidän perheelle yhtään. Muille tietenkin voi sopia hyvinkin. Ja kesällä mekin viemme lapset muutamaksi viikoksi landelle:)

[/quote]

Mä puhuinkin slummeista enkä jostain Katajanokasta tms.

Ihmisiä on moneen junaan, muista se. :) Hyvänä esimerkkinä oma jälkikasvuni (3kpl), jotka kaikki ovat jo muuttaneet omilleen. Esikoinen ja keskimmäinen ovat edelleenkin iloisia siitä, miten saivat varttua turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä "keskellä-ei-mitään". Koskaan ei tarvinnut pelätä rikollisuutta ja kotitontilla oli tilaa temmeltää ja puuhailla. Kuopus sen sijaan ei koskaan pitänyt maaseudulla asumisesta ja muuttikin Suomen mittakaavassa suureen kaupunkiin opiskelujen merkeissä heti 16 vuotta täytettyään. Kaikki asuvat tällä hetkellä kaupunkialueilla, mutta raskaana oleva esikoiseni on miehensä kanssa jo jonkin aikaa kaavaillut pienemmälle paikkakunnalle muuttamista, jotta lasten olisi mahd. turvallista kasvaa ja kehittyä.

Eli tiivistetysti: Toisille kaupunki kasvuympäristönä tuntuu paremmalta kuin maaseutu, toisille taas päinvastaisesti. :)

Mä kasvoin sellaisessa kylässä, kuin Jääli ja en vois kuvitella parempaa paikkaa elää lapsuutensa. Ei musta olis tullut minä, jos olisin kasvanut vaikka siellä Helsingissä.

Mä taas olisin mielelläni asunut lapsuuteni ja nuoruuteni vaikka jossain 100 henkilön pikkukylässä, kunhan siellä olis saanu olla oma itsensä sellasenaan ja kaikki hyväksyttäis. Musta se olis ihanaa jos kaikki tuntis toisensa ja kylän lapsillakin olis läheiset välit keskenään.

T. Helsingin Ullanlinnassa kasvanut, en koskaan tuntenut itseäni porukkaan kuuluvaksi, kiusaaminen oli jatkuvaa ja sen jatkuttua pidempään aloin ahdistua ihmispaljoudesta. Nykyään asun pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa.

Mä olen kasvanut Hämeenkadun varrella Tampereella. Kerrostalossa ihan ytimessä, iltaisin lastenhuoneesta ihastelin Tammerkosken valoja. Ei mitään pahaa sanottavaa lapsuudestani. Koulut, leikkipuistot, kioskit ja kaverit kaikki lyhyen kävelymatkan päässä. Elämää ympärillä koko ajan.

Onhan se niin, että pikkukylissä lapsen on hyvä olla, kunhan ei poikkea muista.