Kaveriporukassa aina se eka

Harmittaa nyt niin paljon, että pakko tehdä tällainen anonyymi purkautuminen... Josta joku ehkä minut tunnistaakin.

Minulla on kaveriporukka, joka koostuu mieheni nuoruusvuosien ystävien puolisoista. Muutin melko nuorena mieheni perässä toiselle puolelle Suomea ja muuton jälkeiset vuodet vietin tiiviisti tuossa porukassa ja pidin heitä siinä vaiheessa myös omina ystävinäni.

Menimme mieheni kanssa ensimäisinä naimisiin, tuosta porukasta ja heidät kaikki oli tietenkin kutsuttu häihimme. Lapsuudenystäväni järjesti polttarini ja oli kutsunut myös nämä naiset, mutta kukaan heistä ei halunnut osallistua. Häihin he tulivat. 

Vuosien mittaan myös muut pariskunnat avioituivat ja minut kutsuttiin polttareihin. Osallistuin ja tietenkin annoin oman osani myös kuluihin.

Häiden jälkeen meille syntyi myös ensimmäinen esikoinen. Vauvakutsuja ei kukaan ehdottanutkaan, enkä niitä itse itselleni piitannut järjestää.

Esikoiset syntyivät myös muille ja vauvakutsut järjestettiin. Osallistuin ja vein lahjat.

Meille syntyi toinen ja kolmas... Kieltämättä vähän odottelin, että kun porukassa on baby showereiden makuun päästy, niin ehkä minullekin nyt huomataan järjestää..? No ei. Tässä vaiheessa pahoitin mieltäni jo sen verran, että tein sellaisen rajavedon, että osallistuin jokaisen perheen kohdalla esikoisen vauvakutsuille, mutta en enää myöhemmin syntyneiden.

Elämä eteni ja kuinka ollakaan myös suru kohtasi meitä ensimmäisenä. Äitini kuoli noin vuosi sitten. Eipä juuri yllättänyt, ettei kukaan näistä pariskunnista lähestynyt minua kortilla, tekstiviestillä, saati lähettänyt hautajaistilaisuuteen adressia. Facebookissa taisin saada lyhyen "osanotto" kommentin.

Mutta tietenkin, nyt kun tähän kaveripiiriin kuuluvan rouvan isä nukkui pois, sain sähköpostiini juuri tilinumeron, jonka kautta voimme osallistua yhteiseen adressiin ja kukkalaitteeseen. 

Nyt täytyy jo todeta, että kyllä minä niin mieleni pahoitin ja voin kai tästä eteenpäin päätttää, että en kuulu oikeasti tähän "kaveri"porukkaan.