Kaikki vastaamaan joilla 14-18 vuotiaita lapsia!

Kyllä se loppuu viimeistään kun nuori muuttaa omaan kotiin ja saa vähän etäisyyttä teihin. Kuulostaa ihan samalta mitä oma mieheni kertoi omasta nuoruudestaan. Ei tullut millään muotoa isänsä kanssa toimeen ja muutti heti 18-vuotiaana omaan kotiin. Nyt aikuisena ovat samassa työpaikassa töissä, tapavaat lähes päivittäin ja auttelevat piha-, remppa- ja lastenhoitopuuhissa vuorotellen toisiaan. Ovat siis lähentyneet todella. Eli odottele vaan rauhassa jos mitään oikeaa fyysistä uhkaa ei ole.

Okei, teillä on siis nuori, jonka perusasiat ovat kunnossa. Muista se aina. Kaikki ei voi olla pielessä, jos noin paljon on hyvääkin.

samaa sukupuolta olevien vanhempien ja lasten suhde on aina haastavampi kuin erisukupuolisten. Sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että samaan aikaan näkevät itsensä toisissaan, katsovat mallia tai muistelevat (ja surevat) nuoruuttaan ja yrittävät itsenäistyä ja päästää irti ja se on kovin ristiriitaista. On meilläkin tuonkaltaisia oireita joskus ollut, muttei onneksi ihan noin pahana tai pitkäaikaisena. Auttaako teillä yhtään, jos menet vain väliin ja sanot etttä ny molemmat naama umpeen, kukaan ei jaksa kuunnella aikuisten kiukuttelua? Että sama se, kenen syy alku oli, nyt molemmat lopettaa? Meillä se tehoaa lähes aina, mut ehkä minä olenkin pirttihirmu.

Kiroiletteko te itse, soitatteko suuta keskenänne miehesi kanssa? Huudatteko pojalle? Siis en mitenkään tahdo syyllistää sinua, mutta pohdin vain ylipäätään olemisenne kulttuuria, koska en voisi mitenkään kuvitella tuollaista esimerkiksi meillä. Lapset eivät ole ikinä haistatelleet, kiroilleet meille vanhemmille, mutta toisaalta emme kyllä itsekään puhu ikinä niin.

Oleme päässeet todella vähällä jo viiden kanssa (ikää nyt 18-23), mutta tuo kyllä tunnistan, ettei siivous maistu. Olen antanut sen kanssa periksikin juuri kasiluokkalaisten kanssa, koska silloin muistan kasvamisen väsymyksen olleen kaikkein kamalinta. Pääasia, että koulu on hoitunut.

Huh, itsellä vääntöä koko ajan teinin kanssa. Ei juo tai polta ja kotiin tulee ajoissa. Kielenkäyttö kotona välillä aivan kamalaa. Naapureihin asti kuuluu jos alkaa huutamaan/ kiukuttelemaan. Yleensä johtuu siitä jos ei saa haluamaansa asiaa. Vanhempien nimittely myös uuvuttavaa. 

Itse olin teininä kamala suustani ja tämäkö siitä seurasi? 

Kiitos kun olette vastailleet :) Ja jollain tavalla lohduttavaa että tämmöistä voi olla joissain muissakin perheissä? Joku kyseli että huudetaanko ja kiroillaanko meillä muutenkin? Ei. Joskus toki menee hermot miehen kanssa ja kovemmalla äänellä saattaa tulla valitettua hänen touhuistaan mutta ns. normaalisti ei huudeta eikä kiroilla toisillemme. Myöskään omassa kodisssani, lapsuudessani ei ollut tapana huutaa eikä kiroilla. En olisi edes uskaltanut tehdä sellaista mitä poikani nyt tekee... Liekö sitten minut pelolla kasvatettu vaiko mitä? Mutta tosiaan en ole tottunut tämmöiseen ja tämä kiroilu ja rähinä saa minut todella ahdistuneeksi :( Ja jossain hyvin syvällä en tiedä että onko täysin 100 prosenttisen varmaa etteikö joku päivä isä taikka poika kävisi käsiksi toiseensa. Mistä sellaisen voi tietää kun oikein toisilleen meuhkaavat? Koskaan ei mieheni ole minua kohtaan käyttäytynyt uhkaavasti mutta enhän voi tietää toisen kaikkia ajatuksia ja toimintatapoja...

ap

Ap kysyy? Miten ihmeessä voisin olla mieheni puolella kaikissa riidoissa kun selvästi olen nähnyt miten tämä itse toisinaan aloittaa meuhkaamisen poikansa kanssa? Eri asia on sitten kun poika on tehnyt taikka käyttäytynyt huonosti. Mutta jos vika on miehessä ja tämän käytöksessä niin en todellakaan mene isän puolelle ja suvaitse sellaista!!! Aikuinen ihminen ei vain voi taantua pienen lapsen tasolle ja tehdä mitä lystää.

ap

Mun mielestä miehesi toimii väärin. Hän ei missään nimessä saa nimitellä poikaa. Se pitää lopettaa justiinsa.

Mulla on 3 lasta: 13-16 vuotiaat. Mut on kasvatettu alistamalla enkä todellakaan olisi huutanut vanhemmilleni, enhän uskaltanut sanoa heille edes vastaan yhtään mistään asiasta. Uskoisin, että sen takia mä huudan erittäin helposti, aivan liian ja olen yrittänyt siitä tosissaan päästä eroon. Mutta en huutaessani hauku lapsia, vaan saatan huutaa, että nyt siivoamaan huone, tai jostain asiasta mitä ei ole tehty ja siitä on tullut vaivaa jne.

Mä itse olen sitä mieltä, että kotona saa näyttää tunteitaan. Saa huutaa, kiljua, itkeä jne. Mutta toisia ei haukuta, ei kiroilla, ei käytetä väkivaltaa eikä hajoteta paikkoja. Mun mies on kasvatettu vielä pahemmin kuin mut. Alisteisessa asemassa ja jos jotain ikävää sattui, sai hän syyt niskoilleen.

Nyt kun meillä on tosiaan 3 erivaiheista teiniä talossa, niin ollaan keskusteltu miehen kanssa todella usein asioista. Siitä, että lapsille ei tarvitse heti ärjyä, heitä pitää ymmärtää. Hormonit laittavat nuoret ihan sekaisin, hakevat paikkaansa, etsivät itseään ja yrittävät pärjätä koulumaailmassa. Nykyajan nuoren elämä ei ole oikeasti helppoa.

Sinuna mä laittaisin kaikki saman pöydän ääreen ja tekisin uudet säännöt. Sellaiset kuin sä haluat ja niitä on noudatettava. Toki ensin keskustelet asiasta miehesi kanssa.

Et mainitse minkä ikäinen poika on.

Mutta miehellesi ja sinullekin, että kannattaa todellakin miettiä miten pojalle viestii. Poika "on olevinaan" jo aikuinen, tai ainakin melkein. Voi miettiä miten puhuu ystävilleen, siis aikuisille, ja pyrkiä viestimään pojalle samalla tavalla. Ei komennellen, vaan neuvotellen. Eihän ystäviäänkään komentele, vaan pyytää ja sopii asioista. Toista ja myös toisen ajankäyttöä kunnioittaen.

Jutelkaa asioista, eri kokoonpanoilla, silloin kun tilanne on rauhallinen. Ja minäkin antaisin osin kotitöissä tässä vaiheessa periksi, maailmassa on niin paljon vakavampiakin asioita.

Sano, että jos ei käytös muutu niin tuossa on ovi. Kyllä se siitä! Ei kenenkään tarvitse kuunnella haistattelua omassa kodissaan, joo on se pojankin koti, mutta ei tuolla käytöksellä.

Löytyskö vielä jotain neuvoja, ajatuksia?

nosto

Talossa on kasvamassa kilpaileva uros, tuo on ihan biologiaa. Isän täytyy kerran laittaa poika "selälleen" joko fyysisesti tai kilpailun varjolla, sitten tilanne rauhoittuu.

Äh, meillä on 13v poika, jolla ei edes koulu suju... naama nutullan monta kertaa päivässä :(

Varpaillani joudun elämään, ettei tule riitoja ihan koko ajan ja kaikesta.

Te vanhemmat ette pudä yhtä. Sinä et asetu riidoissa miehesi puolelle, vaan poukkoilet ja puolustelet lastasi. Olet varmaan niitä äitejä jotka puolustelet kultamussun käytöstä maailman tappiin asti. Kun oma poika hakkaa vastaantulijan kadulla se oli sen vastaantulijan vika. Tai jos oma poika hakkaa tyttökaverinsa sairaalaan sen on sen ilkeän tytön vika. Poika kaipaa rajoja ja rakkautta, sekä auktoriteettiset vanhemmat. Miehellesi voit sanoa että yrittää olla provosoitumatta, mutta tästä lähtien sinun täytyy luottaa lapsesi isän arvostelukykyyn! Toisin sanottuna vaikka hän nillittäisi mistä lapselle niin olet hänen puolellaan. Tuo sinun lepsuilusi on tilanteen MAHDOLLISTAJA.

Kappas, meillä on samanlaista. Sori, oon niin kyllästynyt tilanteeseen etten jaksa vatvoa sitä, mutta halusin vaan kertoa että ette ole ainoat.

Meillä oli tyttären kanssa lähes tuollaista. Itse otin sen kannan että annoin tiettyyn rajaan asti olla omissa oloissaan ja tehdä asiat omalla tavallaan. Mies meilläkin oli se joka provosoitui teinin ärsyttämisestä, riitelivät varmaan joka päivä. Mitään kotitöitä ei voinut edes vaatia, ei tullut mitään, yritettiin välttää riitaa että pystyimme olemaan saman katon alla ja jonkinlaiset välit säilyi.

Muutama vuosi meni noin, en tiedä teimmekö oikein, mutta aivan normaali järkevä aikuinen hänestä on kasvanut ja olemme kaikki oikein hyvissä väleissä.

No isälleen voit sanoa että poikansa on vain perinyt isänsä ominaisuudet. Jestas, miten aikuinen mies voi käyttäytyä noin omaa lastaan kohtaan? Jonkin verran pitäisi löytyä itsehillintää kuitenkin..

En osaa neuvoa, mutta voimia!

Miehen pitää näyttää pojalle kuka perheessä määrää. Oikeasti. Meillä mies ja poika nahinoivat samalla.

Luin jostain netistä tai lehdestä jonkun viisaan kasvatusgurun ohjeen (älkää kysykö linkkiä, en muista) että miehen on kerran näytettävä pojalle tuossa kuohuntavaiheessa kuka perheessä päättää, jotta poika oppii kunnioittamaan tätä ja ymmärtää miten systeemi toimii.

Yhden kerran kävi niin että ottivat fyysisesti yhteen. Mies ei millään muotoa pahoinpidellyt lasta, mutta otti fyysisesti yliotteen ja "laittoi pojan kanveesiin", näytti kuka perheessä loppujen lopuksi määrää. SE AUTTOI! Tuon tapauksen jälkeen meillä on sujunut oikein hyvin.

Kiroilua en siedä yhtään. Jos pelikoneelta kuuluu kiroilua sanon pojalle että tästä eteenpäin jokainen "vittu" maksaa euron. Meille vanhemmille kiroilua siedän vielä vähemmän, eikä poika ole sitä koskaan harrastanutkaan.

Ota juttutuokio miehesi kanssa, ilman että poika on kuulemassa. Sovitte miten jatkossa menetellään ja miehen on myös kasvettava aikuiseksi, ei taantua teinin tasolle jankuttamaan.

Te päätätte isot linjat, toki poikaa kuunnellaan päätöksissä ja hän saa vaikuttaa joihinkin asioihin.

Rumasta käytöksestä tulee sanktiota ja yhtään ei lipsuta. Kerrotte myös pojalle kupletin juonen, eli mörhöilystä lähtee kännykkä/tabletti/mikä tahansa pojalle tärkeä jäähylle tietyksi ajaksi ja myös toteutatte tarvittaessa asian.

Kyllä se siitä. Poika kasvaa ja toivon mukaan viisastuu :). Teillä ei voi olla kaikki päin persusta kun lapsi kumminkin hoitaa koulun, ei juo tai tupakoi ja elää muutenkin suht siististi :).

tekee todella pahaa lukea tämä aloitus! ap sun miehes sais nyt katsoa peiliin. mitä tekee nuoren itsetunnolle, kun aina haukutaan ja huudetaan. asiat hoidetaan puhumalla. mä olen liian läheltä nähnyt, mihin juuri kertomasi kaltainen isän ja pojan välinen tilanne pahimmillaan johtaa. voi kun olisin silloin osannut tehdä jotain!

Miksi oletat naivisti että ei tupakoi, juo jne. Itse ainakin vedin kaikkea mitä käteeni sain, mutta kotona ei tiedetty ja kehuttiin joka paikassa että ei polta plapla... sain hirveitä raivareita ja luulivat hulluksi. Mikä vaan pahensi asiaa...