Kaikki vastaamaan joilla 14-18 vuotiaita lapsia!

Tiedän kyllä ilman vastauksiakin että meillä menee erittäin huonosti kotona teinin kanssa. Mutta haluaisin siltikin saada jotain kokemuksia tai siis mitä vain ajatuksia tästä ongelmasta. Miten teidän muiden perheissä pärjätään "uhmaikäisten" kanssa?

Poikamme ei tupakoi, ei juo, ei lorvi kaduilla ja koulussakin käy säännöllisesti. Hyviä kavereita on lähellä joiden kanssa viettää aikaansa. Hyvältä kuulostaa? MUTTA. Osaa olla kuitenkin muilla tavoilla erittäin hankala. Kiroilee jatkuvasti, haistattelee päin näköä, soittaa suutansa milloin mistäkin, rähisee, ei juurikaan kunnioita meitä vanhempia. Eikä myöskään tee sovittuja hommiaan vaan sotkee paikkoja ja päivästä toiseen näistä asioista joudumme sanomaan. Itse tulen nuoren kanssa jotenkuten toimeen. Riitoja tulee mutta niistä päästään yli puhumalla joskus ääntä korottamalla.

Iso ongelma on se että isä ei tule millään tavoin toimeen nuoren kanssa. Eikä poika isänsä kanssa. Eivät pysty olemaan samassa tilassa hetkeäkään ettei ala riita millon mistäkin, ihan typeristä asioista. Huutavat kumpikin kurkku suorana toisillensa, nimitelevät toisiansa ihan karmeilla sanoilla, ottavat tavaroita toistensa käsistä, ovat erittäin uhmakkaita, joskus näyttävät siltä että kohta käyvät toisiinsa käsiksi. Tätä käytöstä tapahtuu pahimmillaan päivittäin. Hyvin harvoin pystyvät olemaan täysin hiljaa, rauhallisesti ja asiallisesti samassa tilassa, keskustelemaan järkevästi toistensa kanssa.

Minulle on tullut mitta täyteen. En enää jaksa toimia tuomarina ja kuunnella kuinka syyttelevät toisiansa, mutku toi aloitti tyyliin... Haloo, siis isäkin hokee kuinka nuori taas aloitti, eihän muuten olisi näin toiminut? Isä on itse täydellisyys. Hänessä ei ole mitään vikaa, osaa kaiken ja tietää kaiken kaikesta parhaiten tässä maailmassa. Vika on ainoastaan lapsessa? Ja tietty minussakin kun olen kasvattanut lapsemme ihan väärin? Miehen ei tarvitse muuttua millään tavoin, miksi pitäisikään kun hänen mielestään nuori on täysi ääliö... On niin sääli että isä ei näe mitään hyvää pojassaan. Kaikki ymmärtäminen ja auttaminen jää ainoastaan minulle.

Mitä tehdä asialle, perheneuvolasta ei ollut apua kun kävivät siellä keskustelemassa tästä. Kaikki huuto tms. alkoi kun lapsella alkoi murkkukausi yläasteikäisenä. Eikä valitettavasti loppua näy vaikka nuori on kohta aikuinen.