Lue keskustelun säännöt.
Te raskaana olevat
15.09.2014 |
... varsinkin ensimmäistä odottavat! Ajattelin tehdä teille sellaisen listan asioista, jotka todella kannattaa ottaa "tosissaan" (näitä kuulee neuvolassa ja keskustelupalstoilla, mutta itse hölmönä ajattelin kyllä osaavani itse) kun puhutaan raskaudesta, synnytyksestä ja ajasta synnytyksen jälkeen.
Eli
- Lukekaa imetyksestä PALJON jos sitä aiotte tehdä! Opiskelkaa asioita mitkä edistää imetystä ja lukekaa ongelmista joita voitte kohdata, koska imetys ei ole ihan mikään niin yksinkertainen asia kuin "tissi suuhun" ja that's it
- Ostakaa hyvät imetysliivit! Tässä ei kannata säästellä, koska ne tulevat olemaan imettäessä yksi tärkeimpiä vaatekappaleita. Itse ostin huono lirpakkeet ja käyttämättähän ne jäi eli se raha meni hukkaan
- Liikkukaa raskauden aikana paljon, myös loppuvaiheessa vaikkei kiinnostakkaan yhtään! Kun kunto on pysynyt läpi raskauden edes semihyvänä niin se auttaa synnytyksessä ja siitä palautumisessa huomattavasti. Oma synnytys oli todella helppo (ilman kipulääkkeitä ja nopea ponnistus, palauduin todella nopeasti) ja luulen osasyyn olevan se että liikuin mahdollisimman paljon läpi raskauden
- Tehkää lantionpohjalihasharjotteita myös raskaana ollessa ja erityisesti synnytyksen jälkeen! Itse ajattelin että kyllä ne minun lihakset sen kestää mutta eipäs kestänyt ja melkein tuli laskeumaa. Ei ole mukava pissiä loppuelämää housuun sen takia ettei huvittanut vähän jumppailla.
- Nukkukaa ennen vauvan syntymää niin paljon kun jaksatte ja tehkää itselle mukavia juttuja! Kun vauva syntyy niin siinä saa tosissaan valvoa ja olla kotona enemmän kuin tarviis eikä niihin omiin juttuihin ole ihan vähään aikaan mahdollisuutta
- Älkää ottako vieraita heti vastaan kun vauva syntyy! Tietysti jos on ihan varma että jaksaa niin tottakai, mutta jos vähäänkää tuntuu siltä ettei huvita niin pyytäkää tulemaan joku toinen kerta. Meillä ramppasi vieraita jatkuvasti ja oli todella väsynyt enkä olisi millään jaksanut viihdyttää jatkuvasti muita ihmisiä
- Tämä on ehkäpä tärkein: kun vauva syntyy niin teidän ei tarvitse ajatella mitään muuta kun vauvaa. Kotona ei tarvitse olla siistiä eikä ruoan odottamassa miestä joka päivä. Vauva kaipaa rauhoittumista eikä jatkuvaa ohjelmaa ja kyläilyä. Antakaa vauvalle aikaa tottua teihin ja antakaa myös itselle aikaa tottua vauvaan
Toivottavasti joku edes ottaa neuvosta vaarin eikä ole niin naivi kun minä olin ja sitten olin huuli pyöreänä vauvan kanssa kun en ollut ottanut mistään etukäteen selvää! :D
Jos jollai on lisää vinkkejä niin laittakaa niitä jatkoksi. :)
Kommentit (20)
Mä ainakin pelkään juuri sitä, että elämä on äitiysvapaan aikana pelkkää vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys sujuu tai ei. Tärkeintä on ettei siitä stressaa. Mäkin annan lisämairoa, jos vauva jää nälkäiseksi ihan hyvällä omalla tunnolla tai annan tutin jos on vaan imemisen tarve.
Imetysliivinä pikkurintaisella käy ihan h&m:n liivit ja topit.
Musta in kiva et käy vieraita. Tylsää on yksinkin olla. Ja siivoan kyllä, sotku ahdistaa.
Sain imukuppisynnytyksessä 3. asteen repeämät, mutta ihmekyllä mua tilattiin ehkä 5 munsaa ja olen toipunut hyvin. Heti istunut, kävellyt jne normaalisti. Mutta se on totta ettei valmennuksissa näistä juuri puhuta.
Mun vinkki on että liikkeelle ja ulos vaan mahdollisimman pian. Siitä se toipuminen alkaa ja mieli virkistyy.
4-viikkoisen äiti
Asia josta itse jotenkin yllätyin.
-Hanki paksuja siteitä jälkivuotoa varten. Kaikki eivät tietenkään kamalasti vuoda mutta kyllä sitä verta jokusen päivän ainakin tulee (minä vuosin kuukauden ja siitä alkoi heti menkat päälle).
No yksi ihan todella tärkeä unohtui tuosta listasta. Eli panostakaa parisuhteeseenne paljon ja keskustelkaa miehenne kanssa ihan kaikesta. Jo ennen raskautta, raskauden aikana ja sen jälkeen. Keskustelkaa siitä, miten jaksatte, jos vauvalla onkin koliikki tai jotenkin muuten vaativa vauva. Keskustelkaa siitä, miten mahdollisesti vauva muuttaa suhdettanne ja mitä odotuksia ja toivomuksia vauva-ajasta teillä on.
Ihan liian monet äidit vain olettavat että nyt on aika keskittyä vain vauvaan ja parisuhteen voi laittaa ns. hyllylle odottamaan että vauva on isompi. Sitten ihmetellään kun suhde ei kestäkään. Mies mukaan aktiivisesti vauvanhoitoon ja parisuhteeseen paljon huomiota ja hellyyttä toista kohtaan. Ihan hirveän paljon tulee eroja vauva- ja pikkulapsiperheissä. Sitä kannattaisi yrittää ennaltaehkäistä.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 09:50"]
No yksi ihan todella tärkeä unohtui tuosta listasta. Eli panostakaa parisuhteeseenne paljon ja keskustelkaa miehenne kanssa ihan kaikesta. Jo ennen raskautta, raskauden aikana ja sen jälkeen. Keskustelkaa siitä, miten jaksatte, jos vauvalla onkin koliikki tai jotenkin muuten vaativa vauva. Keskustelkaa siitä, miten mahdollisesti vauva muuttaa suhdettanne ja mitä odotuksia ja toivomuksia vauva-ajasta teillä on.
Ihan liian monet äidit vain olettavat että nyt on aika keskittyä vain vauvaan ja parisuhteen voi laittaa ns. hyllylle odottamaan että vauva on isompi. Sitten ihmetellään kun suhde ei kestäkään. Mies mukaan aktiivisesti vauvanhoitoon ja parisuhteeseen paljon huomiota ja hellyyttä toista kohtaan. Ihan hirveän paljon tulee eroja vauva- ja pikkulapsiperheissä. Sitä kannattaisi yrittää ennaltaehkäistä.
[/quote]
Hei tosi hyvä kun huomasit, tämä tosissaan puuttui listasta kun meidän parisuhteessa se on niin automaattinen asia. Eli kyllä, panostakaa ehdottomasti suhteeseen ja KESKUSTELKAA kyllästymiseen asti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan toista lastani. Esikoiseni on 15-vuotias vuotias. Imetyksestä en lue, onnistuu tai ei, ruokaa saa myös purkista. Esikoista imetin vuoden. Imetysliivejä en osta nytkään, tavallisilla hoidan asian tälläkin kertaa. Liikkua yritän, mutta haluan keisarileikkauksen. Toivon, että ihmiset tulevat kylään vauva-aikana enkä jää taas yksikseni kakka-maito-itkuarkeen, onneksi nykyään on ainakin vauvapalsta seurana.
Nyt vanhempana minua pelottaa vauvan saanti ja tuleva arki paljon enemmän kuin 15 vuotta sitten, vaikka en nytkään stressaa esimerkiksi imetyksestä tai yövalvomisista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä neuvoja, mutta kohdallani tuo eka oli täysin väärä. Mä taas mitä enemmän luin imetyksestä, sitä stressaantuneempi sen onnistumisesta olin. Kun ymmärsin lakata siitä murehtimasta ja heitin oppaat roskiin, imetys sujui tosi hyvin siihen asti kun sain erittäin pahan rintatulehduksen. Onneksi vauva oli jo tuolloin 8kk eli saanut maitoa kiitettävästi.
Parisuhteeseen neuvon panostamaan täysillä ja isän ottamisen mukaan heti alusta asti. Meillä esim. molempien lasten ensimmäiset kylvyt ja vaipanvaihdot sairaalassa hoiti isä ja tätä jatkui kotonakin niin että kylpy oli aina isän vastuulla. Myös oli vauvan kanssa kaksin heti alusta asti, mä kävin yksin kaupassa, lenkillä, kahvilla kaupungilla kaverin kans ja tein muita vastaavia juttuja iltaisin, jotka kesti max. 2h. kerrallaan. Tästä ei imetys häiriintynyt ja itsekin sai aina vähän virtaa näistä hetkistä, enkä jumiutunut neljän seinän sisään. Myös isä oli tyytyväinen kun huomasi että hänhän pärjää vauvan kanssa siinä missä minäkin.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 10:08"]
Odotan toista lastani. Esikoiseni on 15-vuotias vuotias. Imetyksestä en lue, onnistuu tai ei, ruokaa saa myös purkista. Esikoista imetin vuoden. Imetysliivejä en osta nytkään, tavallisilla hoidan asian tälläkin kertaa. Liikkua yritän, mutta haluan keisarileikkauksen. Toivon, että ihmiset tulevat kylään vauva-aikana enkä jää taas yksikseni kakka-maito-itkuarkeen, onneksi nykyään on ainakin vauvapalsta seurana. Nyt vanhempana minua pelottaa vauvan saanti ja tuleva arki paljon enemmän kuin 15 vuotta sitten, vaikka en nytkään stressaa esimerkiksi imetyksestä tai yövalvomisista ollenkaan.
[/quote]
Tottakai kaikki tekee niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja sinulla on yhdestä jo kokemusta ja tietämystä niin tiedätkin mikä juuri sinusta tuntuu hyvälle. :)
Olisikin pitänyt laittaa listaan myös siitä, että jos imetys ei onnistu tai sitä ei halua tehdä niin ei siitä tarvitse stressata. Ei se vauva siitä rikki mene eikä kukaan ole sen takia huonompi äiti jos antaa korviketta.
Myös tuolla kyläilyllä tarkoitin ihan sitä ensimmäistä ja toista viikkoa milloin omat hormonitkin on ihan sekaisin. Ehdottomasti kannattaa vauva-aikana ottaa vieraita vastaan ja liittyä esimerkiksi facebook-ryhmiin mitkä on tarkoitettu äideille koska sieltä voi löytää uusia tuttavuuksia eikä tarvitse jäädä yksin. Jos ei ole facebookissa niin voi tutustua oman paikkakunnan perhekahviloihin ja mennä niihin mukaan. Vaikka vauva on rakas ja sen kanssa on ihanaa olla (paitsi ei tietenkään aina ja sekin on hyvä joskus sanoa ääneen) niin päivät käy pitkiksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata liikaa lukea vauvalehtiä ja -palstoja ja alkaa stressata asioista, joista ei kannata stressata. Lapsia on syntynyt aina ja ihan hyviä ihmisiä on tullut ilman vippaskonstejakin. Jos ongelmia ilmenee ja maalaisjärki ei riitä, niin sitten rohkeasti etsimään neuvoa. Jos luottaa itseensä ja kuuntelee itseään ja vauvaa, niin kummasti ihan "oikeat" keinot usein tulee käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoitelkaa oikeaa hengitystekniikkaa supistusten ja synnytyksen ajalle. Esim. YouTubesta löytyy videoita. Olin ihmeissäni, ettei neuvolassa tai valmennuksessa opastettu näitä. Olivat isoksi avuksi kivun kestämisessä ja ponnistusvaiheessa. Kaikkien mahdollisten kivunlievitysten lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia, josta yllätyin taas kerran, että jotkut sitten luulevat tietävänsä kaiken toisten parhaaksi. Se on hyvä, jos sinulla on ollut sellainen raskaus, että olet voinut hyvin ja olet voinut harrastaa liikuntaa, ja ihanaa sinulle, että synnytys oli helppo. Voisin sanoa sinulle ilkeästikin, mutta ehkä vielä opit elämässä asioita.
pieni lisäys.
Lukekaa ketju «pahimmat repeämät synnytyksessä»
Minulla on 2 lasta, olen 38v elämän nähnyt, mutta sellaista en ikinä kuullut. Itkin kun luin nuo tarinat.
Ulkoovi lukkoon kun vauva tulee kotiin. Helvetti ärsyttävät nuo vieraat. Pilasivat vain koko tunnelma.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 19:18"]
Asia, josta yllätyin taas kerran, että jotkut sitten luulevat tietävänsä kaiken toisten parhaaksi. Se on hyvä, jos sinulla on ollut sellainen raskaus, että olet voinut hyvin ja olet voinut harrastaa liikuntaa, ja ihanaa sinulle, että synnytys oli helppo. Voisin sanoa sinulle ilkeästikin, mutta ehkä vielä opit elämässä asioita.
[/quote]
Niin, harmillistahan se on etten ole meedio ja pystynyt tietämään mitä juuri sinun raskaudessa ja synnytyksessä on tapahtunut. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että vedätkö aina herneet nenääsi jos joku antaa toiselle neuvoja ja et niistä itse ole voinut hyötyä? Kaikesta ihmiset voikin loukkaantua.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 20:02"]pieni lisäys.
Lukekaa ketju «pahimmat repeämät synnytyksessä»
Minulla on 2 lasta, olen 38v elämän nähnyt, mutta sellaista en ikinä kuullut. Itkin kun luin nuo tarinat.
Ulkoovi lukkoon kun vauva tulee kotiin. Helvetti ärsyttävät nuo vieraat. Pilasivat vain koko tunnelma.
[/quote]
Voisiko joku etsiä ja linkata ko. ketjun, kiitos!
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 20:02"]
pieni lisäys. Lukekaa ketju «pahimmat repeämät synnytyksessä» Minulla on 2 lasta, olen 38v elämän nähnyt, mutta sellaista en ikinä kuullut. Itkin kun luin nuo tarinat. Ulkoovi lukkoon kun vauva tulee kotiin. Helvetti ärsyttävät nuo vieraat. Pilasivat vain koko tunnelma.
[/quote]
Minulle tuli 2. asteen repeämät ja tikattiin tunti kahteen kerrokseen niin paljon tikkejä että kätilö ei viitsinyt edes sanoa lukumäärää. Melkein meni peräaukkoon asti, mutta onneksi vältyin juuri ja juuri siltä. Toipuminen kesti 2kk ja edelleen näin 5kk myöhemmin asia vaivaa (siis ihan fyysisesti). Jos luulit että minun raskaus ja synnytys oli jotenkin erityisen ruusuista niin olet väärässä. Tämän ketjun tarkoitus ei ollut pelotella ketään raskaana olevaa (niinkuin sinä kovasti yrität) vaan antaa vinkkejä niistä asioista, mitkä voivat tuntua turhilta mutta ovatkin tärkeitä.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 20:02"]
pieni lisäys. Lukekaa ketju «pahimmat repeämät synnytyksessä» Minulla on 2 lasta, olen 38v elämän nähnyt, mutta sellaista en ikinä kuullut. Itkin kun luin nuo tarinat. Ulkoovi lukkoon kun vauva tulee kotiin. Helvetti ärsyttävät nuo vieraat. Pilasivat vain koko tunnelma.
[/quote]
Minulle tuli 2. asteen repeämät ja tikattiin tunti kahteen kerrokseen niin paljon tikkejä että kätilö ei viitsinyt edes sanoa lukumäärää. Melkein meni peräaukkoon asti, mutta onneksi vältyin juuri ja juuri siltä. Toipuminen kesti 2kk ja edelleen näin 5kk myöhemmin asia vaivaa (siis ihan fyysisesti). Jos luulit että minun raskaus ja synnytys oli jotenkin erityisen ruusuista niin olet väärässä. Tämän ketjun tarkoitus ei ollut pelotella ketään raskaana olevaa (niinkuin sinä kovasti yrität) vaan antaa vinkkejä niistä asioista, mitkä voivat tuntua turhilta mutta ovatkin tärkeitä.
[/quote]
tämä siis ap
ei tarkoitus pelotella. mutta näistä komplikaatioita ei ollut kertaakaan puhuttu Neuvolassa. Täytyy varautua myös sinne ettei pääsee entisen kuntoon tai joutuu vuodelepoon pariksi kuukaudeksi. Kuka sitten hoitaa vauvaa ja muuta.
Miksi kaikkia totuutta ei kerrotaan.