Lue keskustelun säännöt.
Normiäitien tuho
23.09.2014 |
Nyt on sitten havaittu, että äitiyskin on katoava asia...Pissisäitejä ja "itsestään huolehtivia" äitejä rupeaa olemaan kohta enemmän kuin meitä "Lapsi ensi" äitejä. Mitä enemmän mediassa on näitä "Ruotsin miljonääriäidit" ja "Erilaiset äidit" (sain mieheni veljen kanssa lapsen, tein lapsen kuudennen eri miehen kanssa, hain miehelleni isän afrikan sademetsistä, en tiedä kuka on lapseni isä) tyyppisiä ohjelmia, sitä enemmän tuntuu nämä järjen köyhät "äidit" lisääntyvän. Ja ai ETTÄ kun on niiin ihquu olla äiti joka ravaa röökillä tai joka vkl baarissa! "Se on mun oikeus" "Ei lapsi kärsi" "Mulla on ressi" No kidding?! Tervetuloa lapsiperheen elämään. Täälä sinun pitäisi unohtaa itsesi ja keskittyä lapseesi/lapsiisi, mutta mitä vielä! Nämä itseään äideiksi kutsuvat juoksevat partureissa, kauneushoitolassa ja salilla ja visa vinkuu ja velat kasvaa. Nämä äidit pitävät itseään superäiteinä tai supernaisina jolle ollaan kateellisia. Mistä? Järjen köyhyydestäkö? Veloista? Mistä?!
"On tekosyy olla läski, kun on äiti" "Kyllä äitikin saa pitää itsestänsä huolta" Kyllä ja kyllä. Mutta totuus näiden edesvastuuttomien lellikakaroiden kanssa on se, etteivät he KESTÄ olla kotona. Eivät ainakaan lapsen kanssa. Viljelevät sitten näitä kuluneita fraasejaan pitkin nettipalstoja, ikäänkuin puollustukseksi vaikka jokainen fiksu tajuaa kuinka se asia oikeesti on. Jos haluat päästä kiloista, lapsi rattaisiin tai reppuun ja ulos! Mutta kun ei. Se pitää tapahtua nimenomaan YKSIN. ILMAN LASTA. Sitten vielä kuvia todisteeksi, että täälä minä nyt rehkin salilla koska en jaksa rehkiä kotona lapsen kanssa. Idiootit
Kommentit (60)
Oma aika on ihan eri, kun nämä jatkuvasti "omilla aloillaan!" juoksevat pellet! Meillä isä tekee kotitöitä ja hoitaa lasta ja silloin minä voin huilata ym. Mutta näillä selkärangattomilla pissiliisoilla on oma ulkonäkö yms etusijalla elämässään jatkuvasti. Sääliksi käy lapsia..En ole marttyyri enkä siksi pyri, mutta joku kohta aivoista näillä pissukoilla puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä kyseenalaistaisin balanssin puutetta. Ääripää ja ääripää. Minä en "ymmärrä" mainitsemaasi ryhmää, kuten en "ymmärrä" heitäkään, joille lapsi on ykkönen, jonka kanssa ollaan 24/7. Ei normiäitiys kaiken uhraamista vaan aikuinenkin saa olla sopivassa suhteessa itsekäs. Lapsikin tarvitsee omaa aikaa, aikaa ilman äidin jatkuvaa ohjaamista ja säätelyä.
Mitä jos joku ei kykene pitämään sitä omaa aikaa kotona? Lapsi itkee ja alkaa itse miettiä pitäisikö siltikin mennä isän avuksi eikä vain ottaa päikkäreitä. Lapsella on pahoja mahavaivoja, ei siinä ehdi itse täysinäistä lihaskuntotreeniä vetää. Mitäpä jos kaikki eivät pysty rentoutumaan ja ottamaa sitä omaa aikaa kotona, jossa on aina niitä stressiaiheita vaan se oma hetki otetaan siellä kampaajalla/ripsihuollossa/salilla jne?
Aika karua jos lapsi ei ole ykkönen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, mun mielestä ajat on vaan muuttuneet. Mikä ei omalle sukupolvelle ole omaa on väärin vai miten?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:46"]
Aika karua jos lapsi ei ole ykkönen..
[/quote]
Perustele?! Miksi lapsen pitäisi olla ykkönen. Itse en keksi yhtään hyvää syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mua tuossa vuodatuksessasi häiritsi tuo itsensä unohtaminen. Ei onnistu. Ja sitten taas toisaalta tämä jatkuva rajalinjojen vetely meihin ja teihin on aika kyllästyttävää. Mun puolesta jokainen olkoon äiti omien kykyjensä mukaan. Tietenkin niin, ettei lasta nyt laiminlyödä. Enkä ymmärrä tätä järjenköyhyyden korostamista, jos oma ulosanti on tuota luokkaa. Riidanhaastamiselta tämä minusta enemmän vaikutti kuin pohdinnalta yleisellä tasolla.
Mä haluan kanssa tarkan normiäidin määritelmän. En kyllä usko sopivani tuohon muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa provosoitua tästä. Taikka en tunne tarvetta kun olen nuori marttyyriäiti. Jokainen tekee niinkuin haluaa tai pystyy. Kyllä mäki omaa aikaa huolisin mutta mies on niin vässykkä että ei pärjää lapsen kanssa kahden..oma vikani tietty kun en ole napanuoraa vielä lähtenyt leikkelemään.
Normi äiti rakastaa lastaan enemmän kuin itseään. Se on ihan biologistakin. Rakkaus lapseen ei pakosta alkaa synnärillä, mutta viimeistään kumminkin kun lapsi vielä vauva. Ja tämä jonkun mielestä riidanhaastaminen on purkaus. Näen näitä "äitejä" joka päivä. Sitten näen näitä normiäitejä jotka toki ottavat omaa aikaa, mutta eivät joka päivä monta tuntia kerrallaan plus vkl. Tiedän monia itseään äidiksi kutsuvia jotka ovat heti synnäriltä lähteneet juhlimaan uutta tulokasta. Lapsi tietenki hoidossa, mutta seuraava päivä sitten hoidellaanjärkyttävässä krapulassa ja kiire parturiin ja salille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:46"]
Aika karua jos lapsi ei ole ykkönen..
[/quote]
Ei lapsen tarvitse olla ykkönen. Lapselle riittää kyllin hyvä vanhempi. Yhtä karua on myös itsensä unohtaminen ja lapsen laittaminen ykkösen asemaan. Sitä voisi kutsua äitiyden perveversioksi ja se on silkkaa itsekyyttä, jossa kuvitellaan omistavansa lapsi kuten lemmieläin omistetaa ja vain hän ja vain hän tietää mikä on lapselle parasta, eikä esim. isälle anneta tilaa, kuin olla varavanhempi, jos äiti ei jaksa...
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:52"]Mä haluan kanssa tarkan normiäidin määritelmän. En kyllä usko sopivani tuohon muottiin.
[/quote]
Mäkään en koe olevani joko "täydellinen äiti, jolla ei ole elämässään enää muuta sisältöä kuin lapsi" enkä "joka viikonloppu ryyppäämään ja lapsi isovanhemmille"-äiti. Olen niin hyvä äiti kuin yksinhuoltajana pystyn olemaan pojalleni ja se tarkoittaa myös sitä että voin joskus viedä lapseni isovanhempien hyvään hoitoon saadakseni omaa aikaa, mutta ottaen aina huomioon lapsen tarpeet ensin. Sä et ap myöskäään ulkopuolisena tiedä kuinka hyvä äiti nainen voi olla lapselleen vaikka ulospäin näyttäisi kuinka huonolta. Mä oon puoliksi ghanalaisen lapsen yh-äiti, arvaapa kuinka paljon saan ennakkoluuloja osakseni? Koen silti olevani paras mahdollinen äiti omalle lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sä osaat erottaa minkälainen äiti nainen on, tuntematta tätä?
Lapsen omistaminen ja ykkösenä pitäminen on kaksi eri asiaa. Rakastan lastani yli kaiken. SIKSI hän on ykkönen. Olet siis itse itsellesi ykkönen ja lapsi tulee vasta myöhemmin. Voin kuvitella kuinka pahaolo lapsellesi tuosta tulee kun sen tajuaa. Ja kyllä hän tulee sen tajuamaan ja tuskin tämä asia jaksaa häntä kannatella sitten aikuisenakaan. Tuskin kovin myönteisesti tulee sinusta ajattelemaan myöh
Jos ei muuhun kykene kuin penikoiden pykäämiseen niin voihan sitä tilannetta selitellä itselleen sillä, että "lapsi on minulle ykkönen, olen huippuäiti!"
Muu kuin ihan sylivauva ei tarvitse äitiään hönkimään niskaan 24/7. Äiti on lapsen turva, jolta pyydetään apua hädän hetkellä, joka neuvoo ja asettaa turvalliset rajat, huolehtii lapsen tarpeista ja jolle halutaan kertoa päivän hauskat tapahtumat. Ei äidin tarvitse olla mikään ympärivuorokauden curling-äiti. Lapsen pitää oppia sekin, ettei koko maailma hypi hänen mukaansa.
Lapsi ei ole mikään perustelu sille, että on homssuinen siiderivalas.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 13:05"]Jos ei muuhun kykene kuin penikoiden pykäämiseen niin voihan sitä tilannetta selitellä itselleen sillä, että "lapsi on minulle ykkönen, olen huippuäiti!"
Muu kuin ihan sylivauva ei tarvitse äitiään hönkimään niskaan 24/7. Äiti on lapsen turva, jolta pyydetään apua hädän hetkellä, joka neuvoo ja asettaa turvalliset rajat, huolehtii lapsen tarpeista ja jolle halutaan kertoa päivän hauskat tapahtumat. Ei äidin tarvitse olla mikään ympärivuorokauden curling-äiti. Lapsen pitää oppia sekin, ettei koko maailma hypi hänen mukaansa.
[/quote]
Heh, olen kyllä ihan työssä käyvä yhden lapsen äiti. En mikään sossuäiti niinkuin luulet ;) Ja kyllä sylivauvastaki eteenpäin äitiä tarvitaan! Curling vanhemmat ovat toinen ääripää näistä pissishöyrypäistä. Eli ei kovin tervettä sekään.
Muuten samaa mieltä, mutta kyllä äitikin tarvitsee omaa aikaa ihan ilman lapsia. Hyvä on olla marttyyriäitinä 10 vuotta, mutta yritäpä kauemmin, kyllä alkaa painamaan. Suosittelen siis oman ajan ottamista. Lasten isällä, sedällä, tädillä tai mummillakin saisi olla sen verran vastuuta lapsista, että äidille jäisi säännöllisesti omaa aikaa! Yhteiskunnassamme on vikaa, kun emme pidä huolta toistemme jaksamisesta ihan tavallisesa arjessa! Teemme arjestamme liian harmaata ja sitten on näitä kirjoittamiasi ylilyöntitapauksia.