Ajoin äitini ulos asunnostani eilen illalla

Anna esimerkkejä äitisi "neuvoista" ymv. Mulla keittää myös, kun äitini ei tajua maailman muuttuneen 35 vuodessa. Hoputtaa pottatreeneihin, vaikka pikkuinen on vasta reilu vuoden ymv.

Potalla istumista kannattaa alkaa harjoitella heti kun lapsi oppii istumaan. Ei siitä kannata numeroa tehdä mutta kokeilu kannattaa aina.

Pieni lapsi ei tunnista kakka ja pissahätää, joten siinä mielessä potalla istuttaminen turhaa. Kun kypsyy ja kiinnostuu potasta on oikea aika. Saahan sitä istuttaa ken tahtoo.

Minä olen huomannut, että monessa asiassa äiti ja anoppi ovat olleet oikeassa, mutta olen vasta jälkikäteen tajunnut. Muista, että hyvin luultavasti äitisi antaa neuvoja hyvää hyvyyttään, koska haluaa sinun ja lapsen parasta. Usein vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Etkö voi rauhallisesti vastata, että toimit mielummin neuvolan ohjeiden mukaan, ettei tule sanomista tms.? Ei kai heti tarvitse välejä katkaista?

Oletpa töykeä äitiäsi kohtaan. Sinun sietäisi hävetä. Asiat pitää ratkaista puhumalla eikä tuolla tavalla.

Ei sitten jatkossa kannata tulla vinkumaan, kun isovanhemmat eivät yhtään auta lastenhoidossa.

Nyt ihan ystävällinen kysymys. Oletko sanonut ihan nätisti, mutta napakasti, että minä teen tavallani ja sillä hyvä? Meinaan kun joskus tuntuu, että moni hiljaa kiristelee noiden neuvojen kanssa, kerää sitä ärsytystä sisälleen, ja sitten kun kuppi menee nurin niin välit on poikki.

Pienetkin vauvat tunnistavat hätänsä ja pystyvät (lyhyen hetken) pidättämään, jos heille annetaan siihen mahdollisuus. Muualla maailmassa on aivan tavalista, että vauva omaan tapaansa ilmoittaa haluavansa tarpeilleen ja hoitaja järjestää hänet saman tien sopivan alustan ylle.

Suomessa vaippojen käyttöä pidetään itsestäänselvänä...

http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-0-1-v/Vauvasta-asti-vaipatta/

"  puolivuotiaana Miro siirtyi potalle. Potalle meno sujui mutkattomasti.

- Ehkä se potalle siirtyminen kävi kivuttomasti, koska lapsi oli jo aiemmin tottunut asiaan."

http://yle.fi/uutiset/vauvojen_vessahataviestinnalla_vaipattomuus_tutuksi_heti_alusta/6526311

Montako lasta sinulla on ja minkä ikäisiä he ovat?

Et kyllä toiminut fiksusti, asioista voi puhua. Suku pysyy aina, ystävät voi valita.

Opettele ohittamaan asioita, toisesta korvasta sisään toisesta ulos jos ohjeet ei miellytä. Aikuisena voit itse päättää miten toimit ja toivoakseni lastesi parhaaksi.

Toivottavasti lastesi asiat on kunnossa ja hoidat heitä hyvin.

Joo. Ei niitä jaksa. Äiti on uskomaton rasite aikuisen päälle, jos äiti ei ole vielä tajunnut, että lapsi on tosiaan jo aikuinen ihminen.

Useimmiten homma tasaantuu muutamassa viikossa. Anna tilanteelle aikaa. Ja ehkä "räjähdys" puhdistaa ilmaa ja antaa tilaa keskusteluun. Sun lapset, sinä päätät, se nyt on ihan fakta ja se äidin pitää ymmärtää.

Olet tyhmä. 

Meillä lapset alkoivat tehdä potalle kahdeksan kuukauden paikkeilla. Pelkäsin aina istuttamista, ettei vaan selkä mene pilalle (juu, tiedän, mutta olin nuori äiti). Ensin potta oli olkkarissa (juu, juu) muutaman pvän ja sitten kun eka pisu tuli pottaan otettiin oikein kuva ja kaikki!

Aikaa on kulunut yli kolmekymmentä vuotta, tyttö ja poika on, ja ihan hyvä heistä tuli, minusta huolimatta! Voi että miten ihanaa aikaa se oli, kun lapset olivat helmoissa! Nyt olen kuusikymppinen ja itku tässä tulee, vaikka hyvää elämäni onkin.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 09:37"]Anna esimerkkejä äitisi "neuvoista" ymv. Mulla keittää myös, kun äitini ei tajua maailman muuttuneen 35 vuodessa. Hoputtaa pottatreeneihin, vaikka pikkuinen on vasta reilu vuoden ymv.

[/quote]

nokyllä meillä pidettiin potalla jo varmaan 6kk lähtien. Ruuan ym jälkeen lapsi syliin ja potta alle. Yleensä heti tuli jotain. Oppi kuivaksi 1v8kk.

Huonoa käytöstä aikuiselta, jos ajoit äitisi kodistasi. Teetkö saman myös lapsellesi, kun sukset menevät ristiin ja lapsesi kertoo mielipiteitään tai tulee ensimmäinen riita.

Omistus- vai vuokra-asunnosta? Tällä on oikeesti merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2014 klo 10:46"]Omistus- vai vuokra-asunnosta? Tällä on oikeesti merkitystä.

[/quote]

niinpä. Että onko kyseessä wt-mamma vaiko ei?

Minä en anoppina puutu mihinkään miniän ja pojan lastenhoitoon liittyvään asiaan. Olen ihan hiljaa, vaikka lapsi viedään rannalle ilman aurinkovoiteita ja -laseja. Olen ihan hiljaa, kun lapsi ja äiti kiukuttelevat syömisestä ja ruoka lentää lattialle. Olen ihan hiljaa, kun vauva on niskaa myöten paskassa, mutta äitinsä ei tajua vaihtaa vaippaa vaan laittaa lapsen nukkumaan. Olen ihan hiljaa, kun lapsi hyppii sohvalla ja satuttaa itsensä.

Kotimatkalla huudan korkealta ja kovaa, niin pahalta tuntuu. Mutta en puutu, se on heidän lapsensa eikä minun.

Hyvin tehty, just tuolleen pitääkin toimia!

Kenenkään elämistä ei kertakaikkiaan saa ruveta arvostelemaan.

Meillä sama asia edessö ennemmin tai myöhemmin!

Helppo tätä ap:ta on moittia, mutta itse en moiti, koska omasta kokemuksesta tiedän, että kyse ei välttämättä ole ihmisestä jonka kanssa voi puhua asiallisesti, ja sävy neuvojen antamiseen voi olla hyvin v-mäinen.

Oma äitini on esim. sellainen kovaääninen päällepäsmäri, joka ei todellakaan keskustele vaan komentaa. Ja jos yrittää keskustella, alkaa huutaminen ja jäkätys, ja lapsuudesta alkaen kaikkien huonojen ominaisuuksieni ja tekemisteni muistelu ja kertaus. "Semmoinen sottapytty sinä olit jo lapsena, ja kyllä siskosi vaan oli ihan erilainen". Kaikesta paistaa syvä halveksinta minua kohtaan, se että olen perheen musta lammas vaikkei objektiivisesti syytä sellaiseen ole. Ei tuollaista kenenkään ole pakko vuodesta toiseen kuunnella, vaikka kuinka on oma äiti. Itse olen rajoittanut äidin tapaamiset hyvin vähiin, koska en jaksa koko persoonallisuuteni, ammattini, ja kaikkien tekemisteni totaalista lyttäämistä.