Tajusin juuri, että miesystäväni on usein humalassa tai krapulassa, kun tapaamme
TÄmä on niin surullista.
Olen seurustellut yli vuoden miehen kanssa. Tavataan viikonloppuisin tai iltaisin, kun lapseni on nukkumassa. Joskus nähdään päivisin yhteisen aterian merkeissä (niin, että lapseni pikkuhiljaa alkaisi tutustumaan tähän mieheen).
Tämä järjestely on toiminut ihan hyvin, mutta tulevaisuudessa tahtoisin jotain muuta. MUTTA tajusin tässä, että mieshän on aika usein humalassa. Silloin hän on lempeä ja lupsakka, eikä koskaan räkä poskella sössöttävä törkimys. "Krapulassa" hän on hellyyden kipeä. Muina aikoina hän on väsynyt, stressaantunut, vihainen ja aina jostain kohtaa kipeä.
Olenko ollut niin rakastunut, että tämä kaikki on mennyt ohi silmieni, vai onko tämä ruvennut lisääntymään hiljattain?
Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä siltä, että joko erotaan, tai sitten jatketaan tätä treffailua hamaan tulevaisuuteen. En nimittäin mistään hinnasta muuta lapseni kanssa sellaiseen elämään takaisin, missä alkoholi aikatauluttaa elämää, vaikka olisikin kuinka lupsakkaa ja mukavaa tahansa.
Kommentit (13)
Aika pahalle tosiaan vaikuttaa ja asiasta on varmasti ikävä alkaa puhumaan ilman, että kuulostat syyttelevältä tai saarnaajalta. Puhua kuitenkin pitää, koska tuollainen ei voi jatkua. Jos miehellä on alkoholiongelma ei siitä saa tulla sinun ja lapsen ongelma myös, joten asia vaatii mielestäni aika nopeankin esiin ottamisen ja ratkaisun. Melkein sanoisin, että eroatte ainakin toistaiseksi. Ehkä mies tajuaa eron aikana ongelmansa ja jos ei tajua, on ero ollut ainoa ratkaisu
Niin, miehessä näkyy jo klassisen alkoholismin merkkejä. Jos yritän ottaa puheeksi jotain ikävämpää, hän suuttuu ja lyö luurin korvaan/ lähtee kotiin. Jos olen loukkaantunut jostain mitä hän on tehnyt, on se "ämmien kitinää" ja asiaa ei tarvitse selvittää.
Ap
Tämä viesti paljastaa todellisuuden. Juokse karkuun vielä kun voit!!! Jos tuota on seurusteluvaiheessa, mitä tulee vastaan arjessa?
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:49"]
Niin, miehessä näkyy jo klassisen alkoholismin merkkejä. Jos yritän ottaa puheeksi jotain ikävämpää, hän suuttuu ja lyö luurin korvaan/ lähtee kotiin. Jos olen loukkaantunut jostain mitä hän on tehnyt, on se "ämmien kitinää" ja asiaa ei tarvitse selvittää.
Ap
[/quote]
Juokse!
Haluatko tuollaisen lapsesi elämään?
Ap, kuulostaa todella pahalta. Sinun pitää jättää tuo mies.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:49"]
Niin, miehessä näkyy jo klassisen alkoholismin merkkejä. Jos yritän ottaa puheeksi jotain ikävämpää, hän suuttuu ja lyö luurin korvaan/ lähtee kotiin. Jos olen loukkaantunut jostain mitä hän on tehnyt, on se "ämmien kitinää" ja asiaa ei tarvitse selvittää.
Ap
[/quote]Ja vielä kyselet mitä pitäisi tehdä? Pistät poikki tänään ja lopullisesti, ei mitään "ehkä myöhemmin" lupauksia, vaan rehellisesti poikki. Syyksi voit sanoa miehen alkoholiongelman. Toivottavasti mies ei ole muuten väkivaltaisuuteen taipuva ja ei ala roikkumaan tai jotakin muita ikävää.
Itse tein eropäätöksen 5kuukauden seurustelun jälkeen kun rupesi käymään selväksi, että mies on alkoholisti. Alkoholi teki mm. selvinpäinkin itsekkäästä ihmisestä vielä itsekkäämmän, lisäksi hän oli humalassa aina jotenkin kiukkuinen koko maailmalle. En halunnut sellaista elämää itselleni ja lapselleni. Eroa tehdessäni mies ei meinannut millään uskoa ja viimeisenä korttinaan heitti uhkauksen että hän hyppää parvekkeelta. Totesin vain rauhallisesti että sä teet mitä sä koet et sun täytyy tehdä, mutta tämä oli tässä. Jonkun aikaa soitteli ja viestitteli perään kunnes uskoi. Onnittelin itseäni viisaasta päätöksestä.
En olekaan kysynyt mitä minun pitäisi tehdä, tuossahan mainitsin, että joko jatkamme samaan tapaan treffailemalla kahdestaan iltaisin tai viikonloppuisin tai sitten eroamme. Alkoholin juominen ei käytännössä vaikuta meidän suhteeseemme tällä hetkellä"juuri lainkaan", mutta tulevaisuutta "perheenä" näillä kantamilla ei ole.
Sitä tosiaan tässä nyt olen mietiskellyt mitä haluaisin elämältä. Toisaalta elämä on helppoa, kun on "oma tupa ja oma lupa" en oikeastaan kaipaakaan meidän elämäämme miestä. Kaipaan miestä ainoastaan fyysisesti ja henkisesti ja tämä tarve tuleekin kohtalaisen hyvin tällä hetkellä täytettyä. Mutta toisaalta jaksanko katsoa sivusta, kun toinen ihminen, vaikka olisikin kuinka rakas tahansa, omaa tyhmyyttään pilaa pikkuhiljaa terveytensä ja elämänsä.
P.s. Hän ei ole väkivaltainen, ainoastaan kykenemätön puhumaan asioista joissa on häntä kohtaan negatiivinen sävy. Anteeksi on kuitenkin aina lopulta pyytänyt, kun olen saanut rautalangasta väännettyä.
Ap
Miksi ihmeessä edes ajattelet jatkaa tuota suhdetta?
Ei se tule koskaan paranemaan ja missaat varmasti jotain paljon parempaa.
Mä olen se joka käski sun juosta ja lujaa kanssa!!! Älä jää miettimään vaan hankkiudu miehestä eroon nyt.
Nyt et vielä itse ole liian kiinni miehessä. Et ole rakastunut, lapsesi ei ole liian kiintynyt ja ennen kaikkea toivottavasti: mies ei ole takertunut sinuun.
Ennustus: jos jatkat suhdetta ja yrität erota sanotaanko vuoden päästä. Mies tulee eron yhteydessä kaatamaan kaiken shittin sun niskaasi. Tulee kännipäissään ovesi taakse karjumaan tai anomaan että otat takaisin. Lähestyy sinua lapsesi kautta (mikä olisi kaikista pahin vaihtoehto). Mies voi myös kiristää sinua itsemurhauhkailuillaan. Tai on vielä sekin vaihtoehto että hän alkaa stalkata sinua tms tyhmää. Känniääliöt on taipuvaisempia tekemään jotain tollaista.
Mulle tuli kylmät väreet kertomastasi - miestä itse tapaamatta. Mulla on tavallista herkempi ihmistuntemus ja kertomasi perusteella mä henk koht juoksisin niin kauas kuin pääsisin.
-5
Alkoholismi pahenee koko ajan, mikäli ei lopeta juomista. Lisäksi alkkiksella viina menee kaiken muun edelle. Alkkis voi olla kiva ja ihana ihminen, mutta taudinkuvaan kuuluvat epärehellisyys, kieroilu ja se, että etanoli on ykkönen elämässä.
t. Alkkis
Hyvä että huomasit tämän nyt eikä sitten kun olette muuttaneet yhteen. Mieti, mitä haluat elämältä, minkälaisen ihmisen haluat rinnallesi? Vaikuttaa, että tämä mitä sinulla nyt on, ei ole sitä mitä haluat.