Haluaisitko vauvan vaikka tietäisit

Jos vahinko olisi jo käynyt, niin kyllä. Eli jos olisin raskaana niin en tuon syyn takia tekisi aborttia.

Riippuu tilanteesta. Jos olisin halunnut vauvaa niin tottakai pitäisin. Jos en, niin yksin jäädessäni tekisin abortin. Jättäisin kyllä miehenkin joka olisi hylkäämässä minua ja yhteistä sattumusta.

Minä pidin. Olin 17v. Onnellinen olen siitä päätöksestä!

En tekisi aborttia tuon syyn takia. Voisin myös kuvitella harkitsevani lapsen/lasten hankkimista yksin, jos parisuhdetta ei olisi löytynyt säälliseen ikään mennessä.

Minä tein lapsen yksin. En ole katunut. Parempi näin kun paskassa suhteessa. Toki jos on hyvä suhde, siis oikeasti toimiva, ja vastuu jaetaan, niin kaksi vanhempaa helpottaa paljon :)

Minä pidin, vaikka raskausaikana mietin myös lapsen antamista adoptioon. Onnellisimmat 10 vuotta lapsen kanssa kahdestaan takana.

ja vaikka lapsen isä ei ole ollenkaan kuvioissa mukana, ei ole ollut liian rankkaa, kun on muuta tukiverkostoa.

No en lähtisi raskaaksi hankkiutumaan jos tietäisin jääväni yksin, mutta jos olisin jo tullut raskaaksi niin en aborttia tekisi. Ja jos mies jättäisi minut siksi niin saisi kyllä mennäkin. Jos tilanne olisi ollut joku yhdenillan juttu eikä siis parisuhdetta olisi niin en siltikään aborttia tekisi.

Jos taas jostain syystä olisin tilanteessa että minulla ei olisi vielä yhtään lasta eikä myöskään miestä, ikä alkaisi kolkuttamana ja vauvakuume olisi kova niin voisin hankkia vauvan yksinkin.

Minä pidin vahinkovauvan, vaikka isänsä kans oltiin jo käytännössä erottu ja hän painosti aborttiin, olin nuori ja opinnot kesken, eikä se ollut millään mittapuulla "järkevää" siinä tilanteessa. Kuuntelin sydäntäni ja oikein tein, ihana 9v tyttöni on parasta mitä mulle ikinä tapahtunut. Myös isälleen nykyään maailman tärkein asia tämä tyttö, ja tapaamiset toimii. Eli meidän kävi hyvin.

Pidin lapsen, vaikka tiesin heti testin tehtyäni jääväni yksin. Vielä varmemmaksi se muuttui, kun isälle kertoessani hän painosti aikansa aborttiin ja lopulta laittoi välit poikki. Lapsen synnyttyä hän kuitenkin halusikin olla isänä, tapaa lasta muutaman tunnin viikossa, eli aika yksin olen oikeastikin. Mutta päivääkään en vaihtaisi enkä päätöstäni kadu milliäkään, tekisin sen milloin vain uudestaankin.

En tosiaankaan.

Enpä tiedä. Varmaankin.. :)

En tässä elämänvaiheessa.