Lue keskustelun säännöt.
Laihdutukseni edesauttoi tyttären sairastumista?
13.09.2014 |
Olen noin 40 vuotias, kolmen lapsen äiti. Kaksi ja puoli vuotta sitten muutin elämäni täysin liikunnan ja ruuan suhteen, olin päättänyt tehdä jotain ylipainolleni. Rupesin syömään oikein, lopetin herkkujen ostamisen taloon ja tein lapsillekin terveellistä ruokaa. En puhunut heille laihdutuksesta, vaan terveellisydestä, ja ostin yhä lauantaiksi jotain hyvää lapsille. Kävelin, juoksin, uin ja kävin salilla. Laihdutin 15kg ja olen nyt 165/63 ja olen jatkanut yhä terveellisiä elämäntapojani.
Pari kuukautta sitten esikoillani (17v) todettiin syömishäiriö. Olen pohtinut pääni puhki siitä mitä olisin voinut tehdä väärin, ja pelkään että laihdutukseni antoi väärää mallia lapselleni, aiheutti syömishäiriön tai edesautti sitä. Otin välillä lapsia mukaan uimaan ja lenkeille heidän tahdostaan, mutta esikoinen ei useimmiten halunnut tulla mukaan. Söin laihdutuksen alkuvaiheessa hyvin vähän ja jätin aterioita välistä, että pääsisin alkukiloista nopeasti eroon ja mahtuisin haluamiini vaatteisiin, mutta suht nopeasti aloitin normaalin terveellisen syömisen, kuitenkin ottaen laihdutuksen huomioon. Onko teillä kokemuksia, ajatuksia, mielipiteitä?
Kommentit (11)
Mun sh lähti alkuunsa äidin laihduttamisesta, sitä kun katsoi nuoresta lähtien, niin siitä otti itsekin mallia. Tässä kuudetta vuotta sairastan, välillä osastolla ottamassa ponnahdusta syömisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustele avoimesti tyttäresi kanssa, sano, että jos on ylipainoa, on terveellistä laihduttaa normaali painoiseksi, mutta että siitä jatkaminen on vaarallista. ja kysy mitä hän on ollut mieltä sinun laihduttamisestasi.
ja tuo on niin totta, että äiti syyllistää aina itseään. meidän pienellä pojalla on sama sairaus mikä itsellä (ei kuulemma perinnöllinen) ja syyllistän itseäni valtavasti asiasta.
Ja mä sairastuin, vaikka äiti ei laihduttanut. Olet varmasti tehnyt kaikkesi - joskus vaan käy näin. Voimia!
Minä olen laihduttanut koko elämäni eikä kukaan kolmesta lapsesta ole sairastunut. Ei se sinusta johdu, huoli pois. Tässä ajassa on niin paljon niitä asioita jotka vaikuttavat perheen ulkopuolelta. Voimia!
Minkälainen lasten paino oli ennen kuin aloitit laihdutuksen? Muutit koko perheen ruokavalion, kun itse laihdutit. Totta kai sellainen vaikuttaa jotenkin vaikka puhuisi terveellisyydestä. Sekin on niin suhteellista ja tarkoittaa eri henkilöille eri asioita. Onko lapsellesi ollut selvää, että vahdit syömisiäsi siksi, että laihdutat? Jos alkoi kuvittelemaan, että sellainen kuuluu ihan normaaliin elämään koko ajan ja kaikki herkut ovat aina pahasta.
Pistää miettimään, koska minun pitäisi myös tehdä jotain. 20 kg ylimääräistä ja minulla kaksi hyvin hoikkaa teiniä. Luin Patrik Borg:n kirjan ja ajattelin jotain sellaista vaikka käykin sitten hitaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kaihduttaminen yksinään mitään aiheuta. Perheen dynamiikka ja tunnelma, keskusteluvälit jne, se on paljon suurempi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoreksia on mielen sairaus johon ei vaikuta yksi tai kaksi asiaa vaan todella monta juttua. Voi olla, että kimmoke tai ns. viimeinen niitti on tullut esim. sinun laihdutuksestasi mutta ihan yhtä hyvin se olisi voinut tulla siitä, että olet ylipainoinen (tai siis olit mutta jos et olisi laihduttanut). Kyse on lapsen kyvystä käsitellä asioita eikä niinkään siitä, minkälailsia "virikkeitä" ympäristö tarjoaa.
On lapsia, jotka kestävät mitä vain ja sopeutuvat vaikeisiinkin olosuhteisiin eivätkä saa käytännössä juuri minkäänlaisia vauroita. Sitten on lapsia, jotka kestävät asioita normaalisti mutta joilla kyllä tulee raja vastaan, jos joutuvat käsittelemään vaikeita tai ahdistavia asioita. Ja sitten on lapsia, jotka hajoavat näennäisesti pienten vaikeuksien edessä. Meillä kaikilla on erilainen kapasitetti käsitellä asioita ja viime kädessä kyse on juuri siitä, kuinka paljon kyseisellä lapsella on kapasiteettia käsitellä elämän heittämiä hankaluuksia ja vaikeuksia.
On tarpeetonta ja turhaa syyllistää itseään ja etsiä lapsuudesta niitä kohtia, jolloin on tehnyt väärin. Varmasti niitä löytyy, jos oikein tonkii. Paljon rakentavampaa on miettiä, miten tästä eteenpäin tuemme tätä herkkää lastamme, jolla ei ole nyt kykyä käsitellä asioita ja elämän heittämiä ongelmia tämän paremmin. Viime kädessä sitä lasta voi vain tukea ja rohkaista mutta hänen puolestaan ei voi elää.
omaan syömishäiriööni vaikutti oman äitini "läpän heitot" kehostani. äidillä on yllättävän suuri vaikutus nuoren kehonkuvaan. nyt ap härkää sarvista kiinni ja keskustelkaa.
itse sairastin n. 4v, nyt ei ole ollut oireita reiluun vuoteen. eli kyllä siitä selviää mutta (henkisesti terveiden) läheisten tuki on korvaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulen, että sillä on vaikutusta, miten näistä asioista puhuu ja miten itse suhtautuu painoasioihin. eli onko paino kuinka sidoksissa esim. siihen, miten ihmisiin suhtautuu (vai puhuuko muista tyyliin "läski joka ei saa mitään aikaiseksi"). ja onko laihduttaminen kuinka pakonomaista. eli pystyykö painoon suhtautumaan siten, että tietty painoluokka ei ole elämän tärkein asia.
terveelliset elämäntavat perheen ruokavaliossa pitäisi tulla aikalailla selkäytimestä, eikä niillä saa ketään sairastutettua, enemmän se on suhtautuminen painoon ja puheet jotka vaikuttaa.
Kuule, äiti aina syyllistää itsensä jos lapsella todetaan joku sairaus, ennen kaikkea psyykkinen... Ihan mahdotonta sanoa onko noilla mitään syy-yhteyttä, tuskin kuitenkaan. Eipä se lasta auttaisi jos olisit edelleen ylipainoinen ja huonokuntoinenkaan. Eikä tuo laihdutuksesi näytä myöskään lähteneen hanskasta ainakaan mittojen perusteella. Yritä olla pohtimatta tätä ja keskity tukemaan lastasi tervehtymisessä.