te jotka ette osta joululahjoja kummilapsillenne

Minä en sotkisi toista kummilapsisuhdetta toiseen eli jos haluat itse muistaa omaa kummilastasi, muistat, jos et halua, et muista lahjalla.

Minä ainakin ostan kummilapsilleni lahjat.Jos siskoni ,joka on lapseni kummi ei halua tai kykene lapselleni lahjaa ostamaan ei se ole vaarallista.Musta on lapsellista ajatella ,jos sä ostat niin mäkin ostan.

Jos teillä on ristiin kummiudet, niin et tietenkään osta. Johan sun lapsi, kaverisi kummilapsi alkaa ihmettelemään miksi hän on eriarvoisempi.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 13:32"]

Jos teillä on ristiin kummiudet, niin et tietenkään osta. Johan sun lapsi, kaverisi kummilapsi alkaa ihmettelemään miksi hän on eriarvoisempi.

[/quote]

Ei, vaan hän oppii, että maailma on täynnä erilaisia ihmisiä, jotka toimivat keskenään eritavalla eri tilanteissa. Hän saa nähdä sekä kummitätinsä mallin että oman äitinsä antaman mallin ja valitsee siitä sitten omaan arvomaailmaansa sopivamman mallin, jota tulee itse aikanaan toteuttamaan. Miksi toinen kummitädeistä saisi sanella sen, miten kummatkin toteuttavat kummiuttaan? En suostuisi moiseen oman kummilapseni kanssa. 

Sitä paitsi, lapset eivät edes välttämättä tiedä mitä kumpainenkin omilta kummeiltaan sai lahjaksi.

Mä lahjoin vuosia mun kummilasta. Ostin toivotut lahjat sekä synttärinä että jouluna. Kummilapseni vanhemmat olivat myös mun lapsen kummeja eivätkä he ostaneet ekan parin vuoden jälkeen mitään. Sitten kun mun lapsi täytti 14 v. alkoi hän ihmettelemään miksi me lahjotaan niin suurella summalla kummilastamme, mutta hän ei saa edes korttia. Kyllä siinä sai selittää aika paljon ja pikkuhiljaa lopetin lahjojen oston, lähetin vain kortin. Aivan sama mitä lapselle selittää, pettyyhän hän, jos kummit eivät muista mitenkään. Eikö hän ole ollenkaan tärkeä jne.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 13:43"]

Mä lahjoin vuosia mun kummilasta. Ostin toivotut lahjat sekä synttärinä että jouluna. Kummilapseni vanhemmat olivat myös mun lapsen kummeja eivätkä he ostaneet ekan parin vuoden jälkeen mitään. Sitten kun mun lapsi täytti 14 v. alkoi hän ihmettelemään miksi me lahjotaan niin suurella summalla kummilastamme, mutta hän ei saa edes korttia. Kyllä siinä sai selittää aika paljon ja pikkuhiljaa lopetin lahjojen oston, lähetin vain kortin. Aivan sama mitä lapselle selittää, pettyyhän hän, jos kummit eivät muista mitenkään. Eikö hän ole ollenkaan tärkeä jne.

[/quote]

Mutta eikö se oma lapsi pety kummeihinsa siitä huolimatta? Vai tuleeko hänelle siitä korvaava hyvä olo, kun toinenkin lapsi saa pettyä puolestaan omiin kummeihinsa?

Lähinnä mietin ostamattomuuden motiiveja. Jos sillä halutaan vähentää roinan määrää, tietenkään en silloin osta lahjaa - tosin siinä tapauksessa voi kyllä sanoa että he eivät toivo lahjoja. Jos syynä on piheys, niin tuntuu ihan kohtuulliselta myös "pihistellä takaisin".
En ole ikinä laskenut että meneehän lahjominen tasan, mutta tuntuu tyhmältä antaa lahja kun se vastaanottajien mielestä on niin huono idea että he eivät itse moiseen ala.
Ap

Ihan varmasti kummilapsi pettyi, kun ei saanut enää lahjoja. Oma lapseni oli kuitenkin ollut jo 12 vuotta ilman kummien muistamisia, joten hänelle ei tullut lahjapettymystä, oli vain henkisesti pettynyt koko hommaan.

Meillä on todella pitkä matka kummilasten luo. Joten meillä on niin sanottu kummilapsitili. Tälle kyseiselle tilille laitamme rahaa joka kuukausi. Kun näemme kummilapsia teemme ostokset tältä tililtä. Ne ostokset ei aina ole mitään pieniä, joten tili on kiva olemassa.

Osallistumme mielellään kummilasten isoimpiin hankintoihin kuten polkupyörät, harraastuskustannukset ja huonekaluhankinnat ym. Jokaisen kuuluu osallistua omantuntonsa ja lompakkonsa mukaan.

Kummeus ei myöskään ole pelkkää kustannuksiin osallistumista. On annettava lapselle aikaa ja rakkautta. Niin että vielä aikuisenakin he lämmöllä muistavat sen ajan.

Joillekkin kummeus on vain nimi paperissa. Joillekkin se on aivan muuta. Vanhempien ei kannata valittaa siitä, jos kummit ei hoida tehtäviään heidän mieltymysten mukaan. Kannattaa miettiä mitä kummilta odottaa ja sen jälkeen keskustella sen henkilön kanssa jonka haluaisi kummiksi. Mitä he ovat mieltä kummeudesta, mikä on heidän arvomaailmansa. Jälkikäteen on turha sitten loukkaantua jos kummi ei toimikkaan niin kuin itse olisit halunnut.

Veilä tuohon alkuperäiseen kirjoitukseen. Ei soita kovin aikuisen ajattelukykyä, jos laittaisit oman kummilapsesi kärsimään siitä, että sinun lapsesi kärsii. (Luulen että sinun lompakko kärsii enemmän kuin lapsesi).

Totta ap. Jos joku pihistellee eikä huomioi kummilastaan, niin hyvin voi pihistellä takaisin.
Jos taas tavarapaljouden ei osta lahjaa, niin tuskin heitä kannattaa kuormittaa lahjoilla.

Eli jos toinen jättää lahjomisen, niin kannattaa antaa samalla mitalla takaisin.
Ei sellainen perhe arvosta lahjoja, jos pitää lahjojen antamista typeränä. Sun rahat menee ihan hukkaan.

Aikuisten tärkein tehtävä lasta kasvattaessa on nimen omaan opettaa lasta kohtaamaan pettymyksiä. Jos koko ajan tasoitetaan tietä niin ettei niitä pettymyksiä koskaan tule, ei lapsi aikuisenakaan osaa niitä käsitellä.

Maailma ei vain ole mikään pumpulikasa jossa ei olisi pettymyksiä. Sinä et halunnu pettymystä omalle lapselle mutta olit valmis tuottamaan sitä toisten lapsille. Mielestäni sinä toimit vielä huonommin kuin lapsesi kummi.

Pieni lapsi ei pety 2v jos ei saa kummilta lahjoja vaan vanhemmat pettyy. Mutta sinun kummilapsesi varmasti pettyivät. He olivat tottuneet siihen että heitä muistit. Oletko edes vaivautunut kertomman heille miksi lakkasit heitä muistamasta. Toimintasi on aivan käsittämätöntä ja itsekästä.

Minä en myöskään käsitä sitä, että ap kostaa aikuisten erimielisyyksiä siihen täysin osattomaan lapseen. Kummi on lapsille tosi tärkeä ihminen, semmonen oma spesiaali tyyppi, joka on vielä sisaruksiinkin verrattuna ihan omaa ja ainutlaatuista. Mummit ja ukit kuitenkin joutuu jakamaan toisten kanssa.

Hukkaan. Ei voi olla todellista. Eihän niitä lahjoja ym. osteta perheelle vaan sille kummilapselle. Nyt on kyseessä kummin ja kummilapsen välisistä suhteista. Ei siitä saako oma lapsi enemmän tai vähemmän kuin toisen lapsi.

Minusta ette ole kumpikaan kypsiä kummiksi. Ette ole ymmärtänyt mitä kummeus tarkoittaa.

Et sinä opeta lastasi hyväksi kummiksi etkä edes hyväksi ihmiseksi. Sinä opetat että, muista kostaa jos suinkin voit kun tunnet että sinua kohdellaan väärin vaikka ei olisikkaan.

Ei niitä pettymyksiä tarvitse kotona opettaa, kyllä niitä saa ihan tarpeeksi päiväkodista alkaen.
Ehkä mä olen huono ihminen, mutta tuntuu hassulta laittaa kummilapseen useita tuhansia euroja eikä oma saa mitään omilta kummeilta.
Miksi ihmeessä mun lapset ottaisivat vain töistä yhdestä kerrasta oppia? Miksi eivät opi siitä mitään, kun vuosikausia ollaan haettu kummilapsen haluamaa lahjaa kaupasta toiseen? Lapset ottavat sun mielestä mallia vain negatiivisista asioista? Ovat niin tyhmiä etteivät huomaa vuosikausia jatkuneita hyviä asioita?
Onnea vain sullekin lasten kasvatukseen tuolla ajatusmaailmalla.

Miten tämäkin asia on tullut näin vaikeaksi... Ostat jos ostat, tai jätät ostamatta, kovin isoista summista tuskin on kyse. Lapsi ei sinulta jouluna varmasti edes pakettia odota, eiköhän sitä roinaa tule yllinkyllin muutenkin. Ja tietääkö lapsi edes joulun jälkeen mikä niistä paketeista oli sinulta? Tuskin. Mielummin panostaisin synttärilahjaan, ja lahjusten oston lopettaisin johonkin 10 vuoden ikään.

Kummi on kristillinen kasvattaja, ei lahja automaatti. Kummin tehtävä on rukoilla lapsen puolesta ja toivoa hänelle hyvää.

Onneksi todellakin en ajattele kuin sinä. Ei se ole rasite että joutuu tekemään työtä sen eteen että löytää kummilapselle lahjan. Jouduthan sinä tekemään töitä että löydät omallekkin lapsellesi.

Kun olet suostunut kummiksi olet suostunut todellakin paljon paljon muuhunkin kuin lahjojen ostoon. Ja onko sinun mielestä päiväkodin tehtävä opettaa lastasi kohtaamaan pettymyksiä. Ei voi olla totta, kyllä se on vanhempien tehtävä. Sinun olisi vain pitänyt sanoa lapsellesi että, sori olen valinnut sinulle väärätä kummit. Muista sinä olla tarkempi kun valitset omille lapsillesi kummeja.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 14:17"]

Minä en myöskään käsitä sitä, että ap kostaa aikuisten erimielisyyksiä siihen täysin osattomaan lapseen. Kummi on lapsille tosi tärkeä ihminen, semmonen oma spesiaali tyyppi, joka on vielä sisaruksiinkin verrattuna ihan omaa ja ainutlaatuista. Mummit ja ukit kuitenkin joutuu jakamaan toisten kanssa.

[/quote]

Miten sä sitten selität sen, että tosi tärkeä ihminen lapselle, voi tuosta noin vain lopettaa lahjojen antamisen?

Milta mahtaa lapsesta tuntua esimerkiksi jouluna, kun nuo kaksi perhettä kohtaavat ja sen lapsen äiti, jolle ei enää lahjoja anneta, antaa kasan lahjoja omalle kummilapselleen ja yksi jää ihan ilman lahjoja? Tuntuuko kivalta, kun elämän erikoisihminen ei anna minkäänlaista lahjaa? Tuntuu todella spesiaalilta kummilta ja varmasti jää mieleen loppuelämäksi, mutta tuskin mitenkään hyvällä tavalla.

Mä en ole ikinä ymmärtänyt moista eriasvoisuutta. Mulla on 3 lasta ja kaikilla omat kummit. Kummeja on niin erilaisia ja kyllä on monet pettymykset nähty, kun keskimmäisen lapsen kummit eivät ole muistaneet mitenkään. Se pelkkä korttikin on todella tärkeä. Aina ei tarvitse rahaa, kunhan huomioi lapsen. Meillä nuorimmaisen lapsen kummit ovat todella ihania ja kieltämättä aiheuttavat hieman kateutta vanhemmissa lapsissa. Aina tulee kortti ulkomaanmatkoilta, joskus joku pinssi tai joku muu ihan muuten vain postissa. Ne pienet eleet ovat tärkeitä isommillekin lapsille eikä se, että päättää olla huomioimatta kokonaan kummilastaan ole mitenkään hyvä juttu.

Taas tätä, olen jo 48 ja en edes tiedä kuka on tai oli kummini. Kiinnostaa kun kilo paskaa. Lopettakaa jo kummi vouhotus!!