12-vuotiaaalla ei ole kavereita, eikä halua harrastaa mitään. Neuvoja?
12-vuotias poikamme on aina ollut ujo ja kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Tällä hetkellä hänellä ei ole yhtään kaveria ja koulun jälkeen kuluttaa aikaa lukemalla ja laitteiden kanssa. Olemme ehdottaneet hänelle vaikka mitä harrastuksia ja puolipakolla vieneetkin, mutta harrastukset kuivuvuvat haluttomuuteen. Liikkuu ja ulkolee vain oman perheen kanssa ja on alkanut vastustaa sitäkin. Pahalta tuntuu katsoa vierestä syrjäytymistä, mutta eväät on meillä lopussa. Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Mikä avuksi?
Kommentit (24)
On kiinnostunut autourheilusta, mutta ei halua itse ajaa. On ehdotettu kartongia ja vietkin ajamaan. Ihan hyvin ajaa, mutta ei halua harrastaa. Katselee mielummin tietokoneelta. Tästä on vähän hankala keksiä mitään sosiaalista harrastusta. Ap
Minulla on saman ikäinen poika ja lähes samat ongelmat.Poikani tuntuu viihtyvän yksin koulussa ainakin välitunnit.Ei ole kiinnostunut pelailemaan jalkapalloa muiden poikien kanssa tuolloin.Sanoo,että luokan pojat ovat lapsellisia.On todella hyvä piirtäjä ja rakastaa musan kuuntelua.Koulun ulkopuolella on muutamia kavereita,joiden kanssa viettää aikaa.Tulee paremmin juttuun tyttöjen kanssa.Ei harrastuksia.Minua surettaa,ettei koulussa ole juuri kavereita ja ilmeisesti toisinaan pojat valittaa,kun on huono joukkuepeleissä.
Ei sen aina tarvitse olla sosiaalinen, esimerkiksi mun poikani samassa tilanteessa alkoi soittamaan kitaraa yksikseen, ja monen vuoden päästä löysi oman soittoporukan. Vähän pitkäjänteisyysttä! Miten olisi sellainen bensakäyttöinen kauko-ohjattava, se ei ole ihan halpa harrastus, mutta sellaisia harrastaa aika laaja porukka. Tai ostatte mopon tai autonrämän jota saa laitella. Aikanaan löytäisi varmaan hengenheimolaisiakin.
4 jatkaa: Huomaan,että poikaa toisinaan tuo ahdistaa.Pelkään,että ylä-aste on haastavampi jos ei saman henkisiä kavereita löydy tai jos kiusataan...
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:07"]
Minulla on saman ikäinen poika ja lähes samat ongelmat.Poikani tuntuu viihtyvän yksin koulussa ainakin välitunnit.Ei ole kiinnostunut pelailemaan jalkapalloa muiden poikien kanssa tuolloin.Sanoo,että luokan pojat ovat lapsellisia.On todella hyvä piirtäjä ja rakastaa musan kuuntelua.Koulun ulkopuolella on muutamia kavereita,joiden kanssa viettää aikaa.Tulee paremmin juttuun tyttöjen kanssa.Ei harrastuksia.Minua surettaa,ettei koulussa ole juuri kavereita ja ilmeisesti toisinaan pojat valittaa,kun on huono joukkuepeleissä.
[/quote]
Minun pojastaniko puhut :) Neuvo samassa tilanteessa olleelta: Älä yritä saada poikaa joukkuelajeihin, osto kitara/rummut/mitäikinähaluaakin ja vie tunneille! Vahvista hänen omia vahvuuksiaan, aikanaan arvostusta kyllä saa muutkin kun ne maalitykit.
Pelaako siis netin kautta mitään? Mun yksinäinen poikani sai sieltä "kavereita".
Väkisin ei voi toista muuttaa tai pakottaa tiettyyn muottiin tai rooliin. Jos pojalla on hyvät vanhemmat ja tiivis perhe joka tukee häntä sellaisena kuin hän on niin sillä pääsee jo pitkälle.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:12"]
Pelaako siis netin kautta mitään? Mun yksinäinen poikani sai sieltä "kavereita".
[/quote]
Ei hänellä ole myöskään virtuaalikavereita. Koulussa ilmeisesti ovat koko luokan pojat porukalla ja pelailee heidän kanssaan futista. Tykkää pelata koulussa ja isänsä kanssa, mutta ei suostu harrastamaan futista missään seurassa. Minuakin hirvittää yläkouluun siirtyminen ensi vuonna. Miten siellä pärjää ilman sosiaalisia suhteita. Ap
Jahas. Teillä on siellä vielä suuri mies. Aivan selvästi yliopistoainesta ja saa hyvän työpaikan ja on älykäs. Toiset vaan on erinlaisia luonteita kuin toiset. Ehkä hänellä on niitä kasvuun liittyviä asioita, jotka mietityttää. Kikki on ok kunhan muistatte olla tukena ja turvana, ettekä painostajana.
Vaikka samanikäinen poikani on sosiaalinen, niin pleikkarit, tabletit ja tv vievät aina voiton. Kavereiden kanssa katsovat yhdessä ohjelmia ja pelejä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 11:18"]
Väkisin ei voi toista muuttaa tai pakottaa tiettyyn muottiin tai rooliin. Jos pojalla on hyvät vanhemmat ja tiivis perhe joka tukee häntä sellaisena kuin hän on niin sillä pääsee jo pitkälle.
[/quote]
Minua vaivaa se, että riittääkö tuon ikäiselle oma perhe ja luokkatoverit koulussa. Suhteet luokkatovereihinkin tuskin ovat kovin syvällisiä. Ap
Mistäpäin ap olet? Meillä on melkein tasan sama tilanne.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:41"]
Mistäpäin ap olet? Meillä on melkein tasan sama tilanne.
[/quote]
Pääkaupunkiseudulta on ap
Eikös yläasteella ole kuitenkin uudet kuviot ja uudet kaverit?
Oma tyttöni on vähän samanlainen, ei paljon kavereita kaipaa. Koulussa on koulukaverit ja sitten vapaa-ajalla on bestis, jonka kanssa viettääkin tosi paljon aikaa. Mutta siis vain tämä yksi bestis on kuvioissa, ei mitään laajempaa ystäväporukkaa.
Kotona tyttö lukee, piirtää ja pelailee. Piirtämisen kautta on ottanut myös kontaktia muihin ihmisiin, laittelee töitään sellaiselle sivustolle ja toiset käyttäjät kommentoi ja hän kommentoi toisten töitä. Siinäpä hänen sosiaalinen elämä sitten onkin, mutta en ole huolissani. Olen itse vähän samanlainen, minulle riittää ajatustenvaihto netin kautta, ei minun tarvitse juuri ihmisiä livenä nähdä.
Kyllä se poika jossain vaiheessa törmää toisiin samanlaisiin. Viimeistään opiskeluaikana.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:41"]
Mistäpäin ap olet? Meillä on melkein tasan sama tilanne.
[/quote]
Pääkaupunkiseudulta on ap
[/quote]
Jos poikaa kiinnostaisi vuotta vanhemman ujon, yksinäisen ja autourheilun seuraamista ja pelaamista rakastavan pojan seura, meiltä löytyisi samanhenkinen kaveri läheltä pk-seutua. Tosin jos lapsen harrastukset ovat tähän asti tyssänneet haluttomuuteen eivätkä kiusaamiseen tms., kävisikö kaverisuhteelle todennäköisesti samoin? Se olisi varmaan kummallekin osapuolelle lannistava kokemus.
Meilläkin on sama ongelma. Viidesluokkalainen poika on kohteliaissa väleissä luokkakavereiden kanssa, mutta kavereita hänellä ei ole missään. On siis koulussa ihan ulkopuolinen ja vapaa-ajalla pelaa tietokoneella tai muulla laitteella. Viihtyy isosiskonsa kanssa, mutta siskolla on ihan omakin elämä ja kavereita ja hän on sitä mieltä, ettei aikuinen sisko ole mikään kaverin korvike. Nyt poika on koko viikon koulun jälkeen tehnyt läksyt, ollut koneella ja ollut minun kanssani kun olen tehnyt kotitöitä. Vielä kolmosella pojalla riitti kavereita mutta viime vuonna ne hupenivat ja kesän aikana loppuivat kokonaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:10"]
Meilläkin on sama ongelma. Viidesluokkalainen poika on kohteliaissa väleissä luokkakavereiden kanssa, mutta kavereita hänellä ei ole missään. On siis koulussa ihan ulkopuolinen ja vapaa-ajalla pelaa tietokoneella tai muulla laitteella. Viihtyy isosiskonsa kanssa, mutta siskolla on ihan omakin elämä ja kavereita ja hän on sitä mieltä, ettei aikuinen sisko ole mikään kaverin korvike. Nyt poika on koko viikon koulun jälkeen tehnyt läksyt, ollut koneella ja ollut minun kanssani kun olen tehnyt kotitöitä. Vielä kolmosella pojalla riitti kavereita mutta viime vuonna ne hupenivat ja kesän aikana loppuivat kokonaan.
[/quote]
Onpa lohduttavaa kuulla ettei poikamme ole ainoa laatuaan. Tuntuuko sinusta, että poikanne kärsii tuosta kaverittomuudesta? Minä en ole ihan varma, mutta tuntuu ettei omaa poikaani haittaa. Ei ainakaan kovin innokkaasti yritä ystävystyä keneenkään. Olen monta lertaa kehottanut pyytämään jotain luokkakaveria meille koulin jälkeen, mutta ei ole halunnut.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 15:41"]
Mistäpäin ap olet? Meillä on melkein tasan sama tilanne.
[/quote]
Pääkaupunkiseudulta on ap
[/quote]
Jos poikaa kiinnostaisi vuotta vanhemman ujon, yksinäisen ja autourheilun seuraamista ja pelaamista rakastavan pojan seura, meiltä löytyisi samanhenkinen kaveri läheltä pk-seutua. Tosin jos lapsen harrastukset ovat tähän asti tyssänneet haluttomuuteen eivätkä kiusaamiseen tms., kävisikö kaverisuhteelle todennäköisesti samoin? Se olisi varmaan kummallekin osapuolelle lannistava kokemus.
[/quote]
kiitos ehdotuksesta. Olen päättämyt, etten ala järjestelemään pojalle kavereita. Olen sitä joskus yrittänyt, mutta ovat kuivuneet kokoon ne yritykset.
Mistä on kiinnostunut? Jotain kiinnostuksenkohteita varmasti on, niitä voisi ehkä syventää. Vaikka kavereita ei vielä sitä kautta löytyisikään, myöhemmin se voisi poikia uuden sosiaalisen tuttavapiirin.