Miten kestät nähdä naisen jonka kanssa miehesi petti?

Vuosikaudet? No ei satu, jollet niin halua.

No miten selviä nyt? -ap

Kinkkinen tilanne, sun pitää vaan päästä jutusta yli ja antaa asian jäädä taakse. :/ Itse katsoisin kyllä silti ikuisesti nenänvartta pitkin tuollaista akkaa joka olisi pettänyt mieheni kanssa ja vielä ollut tietoinen. Sen kuuluu hävetä, EI SUN.

Ota valta itsellesi! Nyt se on sillä naisella, koska ajattelet häntä.

Työstä asia mielessäsi, pääset siten sen yli.

Onko nuorempi, kauniimpi kuin sinä?

Yleensä miehille kelpaa "kuka vain" jolla on pimpura,kun seksiä haluavat.

Iälläkään ei ole merkitystä, mieheni otti 50v!! Itse on 40v,uskomatonta.

Menisin sanomaan naiselle päin naamaa, mitä ajattelen hänen käytöksestään. Hänen reaktionsa tähän määrittäisi jatkon. Jos olisi pahoillaan ja pyytäisi anteeksi, kestäisin jatkossa aivan hyvin olla hänen seurassaan.

Ihan hyvin. Oltiin synnärillä hänen kanssaan yhtä aikaa, hän tosin oli tehnyt lapsen toisen miehen kanssa kuin eksäni. :D Eipä saanut eksä siis loppujen lopuksi kumpaakaan meistä.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 08:12"]

Menisin sanomaan naiselle päin naamaa, mitä ajattelen hänen käytöksestään. Hänen reaktionsa tähän määrittäisi jatkon. Jos olisi pahoillaan ja pyytäisi anteeksi, kestäisin jatkossa aivan hyvin olla hänen seurassaan.

[/quote]

Mitä sinä sille naiselle menisit paasaamaan?  ainoastaan ja vain syy on miehessäsi,ethän sinä voi tietää mitä satuja ukkosi olisi sille toiselle kertonut.

Ymmärrän sua. Toisaalta kerron oman esimerkkini. Olen mies.

Minua on petetty noin 2 vuotta sitten. Koin aikalailla samanlaisia tunteita kuin sinulla on nyt. Hälvenivät 4-6 kk.

Tällä hetkellä olen itse suhteessa varatun naisen kanssa. Tunnen hänen puolisonsa. Itselläni ei ole häntä kohtaan muunlaisia tunteita, kuin oma häpeäni ja syyllisyys. En siis koe mitään lällällää sainpas sun naisen tai voittajafiilistä.

En tiedä miten nainen kokee asian. Itselläni se menee noin, jolloin ainakaan tässä tapauksessa tuollaiset tunteet pettymyksen rinnalla omaan kumppanin lisäksi ovat turhia :)

Ap, työstä asia mielessäsi. Anna tunteillesi oikeutus, mutta älä anna väärille teoille oikeutusta (esim haukkuminen suoraan tai selän takana). SINÄ et ole tehnyt mitään väärää, vaan sinulle on tehty väärin, ja siksi sinun ei tarvi itse pyydellä anteeksi (=tuntea itseäsi huonoksi!), mutta sinun osuutesi on miettiä, annatko anteeksi vai käperrytkö katkeruuteen ja vihaan! Toivon, että päätät antaa anteeksi, sillä SE VAPAUTTAA SINUT!!! Mutta ellet tahdo antaa anteeksi (mikä on erittäin inhimillinen tunne, kun on näin syvästi loukattu!!!), niin olet kenties loppuelämäsi tuossa katkeruuden suossa ja se vaikuttaa elämässäsi monella tavoin.

Tee mielessäsi päätös: annan anteeksi minua kohtaan tehdyn vääryyden. Sano se yksin ollessasi ääneen, useita kertoja, useina päivinä.  

Aina, kun iskee viha tms tunne, muistuta itsellesi, että "minä ole päättänyt antaa anteeksi ja piste!" Jossain vaiheessa huomaat, että toimii, eikä katkeruutta enää ole pätkääkään! Ja voit kohdata tuon naisen hymyillen ja jopa rakkaudellisesti! Silloin olet päässyt kyllä jo huippupitkälle!!! Itsekunnioituksesi kasvaa. Ymmärryksesi kasvaa myös, eikä se tarkoita , että hyväksyisit vääryyttä, vaan päinvastoin!

Minulle mieheni tunnusti myös pettämisensä ja sen seurauksena käyttäydyin jopa tuttaviakin kohtaan ihan oudosti, kun en tiennyt, ketä nuo petoskumppaninaiset oli ja kuka heidät tuntee ja tietää ja minä en! Minun oli oikeasti hirveän paha olla! Koko ajan mietin ja tutkin ja tarkkailin, missä tapaan ja mistä tiedän, kuka! Kun sitten henkilö kerrallaan tajusin, ketä olivat (mies ei yhtään auttanut, en ymmärrä miksi, kun kuitenkin nimet kertoi!), tuli asian käsittely paljon helpommaksi. Tuli vastaan tuo, jatkanko katkeruutta vai annanko anteeksi, ja päätin antaa anteeksi. Ei helppoa! Viimeisen tapasin työasioissa ja asiakirja paljasti henkilön, joka tiesi minut, mutta minä en häntä, ja niin hän oletti silloinkin, kun ojensi asiakirjan, josta näin nimen ja kuulemiini tuntomerkkeihin yhdistettynä tajusin, että tässä on nyt se viimeinen.

Silloin katsoin naista hymyillen lempeästi ja päätin sydämessäni, että annan sinulle anteeksi. Mitään en sanonut, mutta sillä kertaa sortui kaikki katkeruuden muurit ja OLIN VAPAA!!! Voi että tuntui ihanalta hymyillä kaikille! ❤  Olin voittanut itseni! Olin vapaa kaikesta vihasta, katkeruudesta, ihmisten mulkoilusta, pidättyvyydestä, kyyläilystä, kostonhimosta, seksihaluttomuudesta, ja mihin kaikkeen tuo katkeruus oli minua sitonutkaan! Olin antanut sille vallan, mutta anteeksiannolla on suurempi voima! Suosittelen kaikille! Parantaa sisäisesti!

Jaxuhali! <3

Aikuisen ja lapsen erottaa siitä, että aikuinen kykenee hillitsemään impulsiivistä käyttäytymistään. Sitten kun olet aikuinen, niin tiedät miten pysty kohtaamaan hänet.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 09:14"]

Aikuisen ja lapsen erottaa siitä, että aikuinen kykenee hillitsemään impulsiivistä käyttäytymistään. Sitten kun olet aikuinen, niin tiedät miten pysty kohtaamaan hänet.

[/quote]

Aikuinen osaa myös hakea niitä syitä itsestään, eikä anna kolmannelle osa puolelle noin isoa roolia ja työstää niitä omia virheitä ja menee elämässä eteen päin, eikä jää vellomaan menneisiin. 

Hei nyt STOP! SINÄ murehdit ja kannat nyt miehesi syntireppua selässäsi. Hei, se oli miehesi tyhmä teko eikä sun eli ei sun tartte sitä ajatella eikä etenkään hävetä! Älä sinä suostu siivoamaan niitä heidän jälkiään.

Anna naisen olla, kuten ennenkin. Ensinnäkin oli nainen millainen tahansa niin viimekädessä sun olisi pitänyt voida luottaa mieheesi eikä häneen. Seurustelit miehen kanssa, et tuon naisen.

Tuo nainen saattoi tietyllä oudolla tavalla tehdä jopa palveluksen sulle kun et jäänyt suhteeseen miehen kanssa, joka ei selvästi ollut yhtä vakavissaan sun suhteen.

Jos tuo nainen ei osaa olla nolona niin ei sellaiselle ihmiselle voi opettaa toinen, että hän ymmärtäisi tekonsa ja sen seuraukset tai edes välittäisi niistä. Kun ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu jaLUojalle kiitos se ei ole myöskään sinun tehtäväsi, joten oikaise ryhtiä ja muistat sinä ole tehnyt mitään väärää eikä siten sulla ole mitään mistä olla esim.nolona naisen aikana, päinvastoin!

Sorry, kirjoitusvirheet...tää kone ei anna mun niitä edes korjata. :(

Mutta tsemppiä sulle matkaan ja rinta rottingille. Sulla on mahdollisuus onneen vielä!

Se sattuu niin kauan kun hyväksyt asian. On vain tilanteita joille ei voi mitään, niin silloin ne täytyy vain hyväksyä. Näin pääset jatkamaan elämää eteenpäin. Eihän se ole sen naisen syy yksin eikä rangasituksilla tai kostoilla ole muuta kuin itsellesi haittaa.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi tai pois pyyhittyä. Nyt katse eteenpäin ja sillä selvä

Anteeksi kannattaa antaa ihan vaan itsensä takia eikä anteeksiantaminen tarkoita asian unohtamista ja hautaamista pois milestä. Olet iminen ja siellä se pysyy niin kauan kunnes juuri sinä olet asian kanssa sujut.

Anteeksi voi antaa esimerkiksi näin: annan teille anteeksi sillä te ette tiedä mitä olette tehneet.

Ei tarvitse selittää, ei olla ystävä tmv. vaan ainoastaan oman itsesi tähden.

Hän on yksi minun parhaimmista ystävistä. Sitä ei voi valita keneen ihastuu ja yksi kusipäämies yhdisti kaksi hyvin samatapaista ihmistä ystävyyteen, joka on kestänyt toistakymmentä vuotta. Asioita pitää vaan kokea, että kasvaa omaksi vahvaksi itsekseen oppien itsestään jotakin.

Aina jauhetaan Tota anteeksi antamista, mutta miten Se oikeesti onnistuu? On helppo sanoa että antaa anteeksi, mutta Se katkeruus ja viha silti jää. Mun mies oli suhteessa toiseen naiseen pari vuotta sitten noin pari kuukautta. Hirveän selvittelyn seurauksena jatkettiin yhdessä. Mä rakastan miestä, mies käy terapiassa ettei vaan sama kävis uudestaan, meillä menee hyvin. Silti mä olen tosi katkera siitä mitä tapahtu, tietyltä osin mä edelleen vihaan miestä, olen niin vihainen, loukattu, sisältä kipeä. Asia on mielessä päivittäin ja joka riidan yhteydessä Se tulee esiin. Mä tiedän että mun on pakko antaa anteeksi että tämä suhde vois toimia, ja että voisin vihdoin olla onnellinen ja lakata Tän katkeruuden ja itsesäälissä vellomisen. Mä oon sanonut miehelle että annan anteeksi, mutta enhän mä sitä tarkoita, kun sisäisesti mikään ei ole muuttunut. Mutta mä ihan oikeasti haluaisin antaa, haluaisin enemmän kuin mitään muuta, ja tiedän että Se on tosi tärkeää mun itseni, ja meidän suhteen kannalta. Mutta en vaan tiedä miten :(

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 03:27"]

Olen kamalassa tilanteessa. Mies tunnusti pettäneensä aikaisemmin ja kertoi kenen kanssa. Näen sen naisen pakosta usein. Minut valtaa häpeä, tuska, suru, viha, alistettu, nöyryytetty tunne, kun näen naisen. Miehen jätin. Hän sai jo palkkansa, jos sitä mietitte. Mutta miten selviydyn tilanteista? Sattuuko minuun vuosikaudet?

[/quote]

"Hän sai jo palkkansa, jos sitä mietitte." Hahaha, joo, en mieti. En muutenkaan ole sitä mieltä, että pettäminen vaatii kostoa. Eikö tässä ollut sinun hyvinvointisi kyseessä...ehkä olisi ollut parempi, että jatkatte yhteiseloa. Tosin silloin kumpikin olisi jäänyt ilman kostoa, nyyh.

Jos mies olisi sulle yhdentekevä, silloin olisi se nainenkin, jonka kanssa petti.

Ex-mieheni petti, siitä on jo yli 10 v aikaa ja erosimme sen seurauksena. Tiesin, oikeastaan tunsin naisen jonka kanssa petti ja näin hänet toisiaan kaupungilla, inhosin naista ja hän sai oloni tuntumaan todella kamalalta. Muutaman vuoden kuluttua muutin toiseen kaupunkiin ja pikkuhiljaa tuo nainenkin unohtui.. Nyt pari vuotta sitten yksi ystäväni tutustui naiseen, tiesi historiastamme mutta he saivat lapset samaan aikaan ja se yhdisti niin kaverustuivat sitten. 

Viime talvena tuli ensimmäistä kertaa eteen tilanne että heidän kaveruutensa vuoksi meidän pitäisi olla samassa paikassa tuon naisen kanssa kenen kanssa mieheni petti.. Olen päässyt erosta yli ja jatkanut elämääni, siitä ei ole kyse mutta oli se vaikeaa silti ajatella että menen vain sinne ja olen oma itseni. Helpotti kun kuulin ystävältäni että tämä toinen nainen pelkää tulla paikalle, häntä nolottaa ja epäilyttää miten suhtaudun häneen :D Tuon kuultuani menin paikalle ja olin korostetun oma itseni, nauroin ja hassuttelin ystävieni kanssa tehden naikkoselle selväksi että hän ei liikauta minua suuntaan tai toiseen millään lailla. Hän oli hiljainen ja ujo, kävi häntä vähän sääliksikin kun osaa vasta alkoholia saatuaan puhua ja irrotella. 

Mutta opin siitä että en anna tuon naisen ja hänen antamien muistojen enää haitata. Hän sentään muisti kuka olen ja muisti mitä teki minulle.. Oma pelkoni oli vuosia ollut että hän on vaan unohtanut että oli mukana rikkomassa perhettä ja luottamusta eikä ymmärrä edes hävetä. 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 09:48"]

Aina jauhetaan Tota anteeksi antamista, mutta miten Se oikeesti onnistuu? On helppo sanoa että antaa anteeksi, mutta Se katkeruus ja viha silti jää. Mun mies oli suhteessa toiseen naiseen pari vuotta sitten noin pari kuukautta. Hirveän selvittelyn seurauksena jatkettiin yhdessä. Mä rakastan miestä, mies käy terapiassa ettei vaan sama kävis uudestaan, meillä menee hyvin. Silti mä olen tosi katkera siitä mitä tapahtu, tietyltä osin mä edelleen vihaan miestä, olen niin vihainen, loukattu, sisältä kipeä. Asia on mielessä päivittäin ja joka riidan yhteydessä Se tulee esiin. Mä tiedän että mun on pakko antaa anteeksi että tämä suhde vois toimia, ja että voisin vihdoin olla onnellinen ja lakata Tän katkeruuden ja itsesäälissä vellomisen. Mä oon sanonut miehelle että annan anteeksi, mutta enhän mä sitä tarkoita, kun sisäisesti mikään ei ole muuttunut. Mutta mä ihan oikeasti haluaisin antaa, haluaisin enemmän kuin mitään muuta, ja tiedän että Se on tosi tärkeää mun itseni, ja meidän suhteen kannalta. Mutta en vaan tiedä miten :(

[/quote]

Kuulostaa siltä, että sinun pitäisi käydä siellä terapiassa. 

Miksi miehen pitää siellä käydä? "Käyn terapiassa, etten enää lankeaisi muihin naisiin". Kuulostaa todella oudolta. SInulla sen sijaan näyttää olevan vakava ongelma vihasi kanssa.