Miks surullisena haluaa kuunnella surullisia biisejä

Suru on matka joka pitää vain kulkea, eikä yrittää pakottaa itseään siitä pois.

..

Mutta oletko koskaan laittanut merkille että mieliala kohoaa kun kuuntelee niitä surullisia biisejä? Tulet iloisemmaksi. Laitapa ens kerralla merkille.

Melankolisena hetkenä sitä ei edes halua olla iloinen. Minä ainakin ruoksin sitä melankoliaa surullisella musiikilla. Surullisuuskin on tavallaan hieno tunne. Sopivina annoksina tietty.

Yleensä ajatellaan että musiikki voi aiheuttaa mielialoja ja voimistaa niitä. Itselläni se ei kyllä ole niin, vaan musiikki on tapa käsitellä erilaisia tunnelmia ja jos ne ovat negatiivisia, niin jotenkin samanhenkisen musan avulla sitä kestää paremmin. Lohduttaa kun tuntuu kuin musiikki koskettaisi suruani, yksinäisyyttäni, itsesääliäni, samalla tehden siitä jollain lailla siedettävän... lähes kauniin. Ja tuntuu että ei ole yksin niiden murheiden kanssa, vaikka olisikin :).

Itkeminen on hyvä asia. Se puhdistaa. Joskus kun olen oikein surullinen, kuuntelen surullista musiikkia ja katson surullisia leffoja ja spiidaan. Jälkeenpäin on aina parempi olo. Ja kyyneleet on hyväksi iholle, sen olen huomannut.