Viihtyykö teidän vauvat lattialla? (liikuntakyvyttömät)

Tämä on tyypillinen avoin foorumi. Sen mukaisesti ihan kaikesta voidaan pahoittaa mieli ja varsinkin alapeukuttaa. Varsinkin jos joku kirjoittaa asiaa. 

Minäkin vihaan kaikkia ja alapeukutan minkä ehdin. Se on hauskaa, kun saa muut vittuuntumaan.

Meidän esikoinen alkoi viihtyä lattialla/sitterissä/missä tahansa itsekseen vasta puolen vuoden iän kieppeillä, sitä ennen sai käydä vessassakin melkein vauva sylissä, jos ei halunnut itkua kuunnella :P Refluksia oli kyllä tälläkin. Ystävän vauva oli myös tuollainen leppoisa ihmettelijä ja saattoi sen puoli tuntia itsekseen lelujaan tutkia. Kyllä se lapsi ilmoittaa, jos kaipaa seuraa tai on muuten hankala olo :) Ei vauvoja tai lapsia muutenkaan tarvitse koko ajan viihdyttää ja aktivoida, varsinkaan, jos ovat tyytyväisiä itsekseen! Vuorovaikutustaidot yms. kehittyy kyllä riittävästi syöttöjen, halittelujen, vaipanvaihtojen yms. normaalien hoitotoimenpiteiden aikana.

Ensimmäinen viihtyi, toinen ei. Välillä kaipais että viihtyis ees hetken lattialla, ettei tartte sylissä pitää samalla kun kaksivuotiasta viihdyttää.

Esikoinen ei viihtynyt, luultavasti oli refluksia joka meni itsestään ohi siinä puolen vuoden paikkeilla ja samoihin aikoihin alkoi ryömimään.

Toinen viihtyi pitkäänkin tyytyväisenä katseli maailmaa ja tutki leluja. Kyllä se äänteli tyytymättömänä jos lattialla olo sai riittää, ja heti otettiin syliin.

Ei vauva noin vain "tyydy kohtaloonsa", vaan vaatii kyllä syliä ja huomiota kun sitä kaipaa. Se "kohtaloonsa tyytyminen" vaatisi sitä, että vauvan kitinään tai itkuun ei vastattaisi vaan jätettäisiin siitä huolimatta aina lattialle, ja vauva oppisi että turha itkeä kun siihen ei vastata. Älä huolehdi vaan nauti siitä että sulla on tyytyväinen ja hyväntuulinen vauva :)

Lapsilla on huomattavan erilainen luonne jo heti syntymästä eteenpäin, älä huoli :) Itselläni ei vielä ole lapsia, opiskelen lastentarhaopettajaksi ja hoidan paljon lapsia kyllä.

Käyn hoitamassa säännöllisesti erästä nyt 3 kuukautista vauvaa, joka on juuri tuollainen. Hän ei viihdy sylissä juurikaan, ei edes äitinsä sylissä, kuin imetettäessä. Makoilee mieluusti selällään, katselee kattokruunua ja verhoja, hypistelee leluja ja tunkee kaiken suuhunsa. Iloinen ja hyvinvoiva lapsi kuitenkin.

Kunhan tosiaan muistat sen, että kyllä vauva silti kaipaa huomiota ja leikkiä, eli vaikka viihtyy yksikseen, niin ei kannata tuudittautua täysin siihen että siinäpä on kun tykkää. Jos lapsi ei viihdy sylissä, voit vaikka makoilla vieressä, rapistella leluja, lauleskella, puhua, kutitella, hieroa masua ynnä muuta. Tärkeintä, että olet LÄSNÄ vaikka lapsi ei olekaan täysin kiinni sinussa. 

Liian helposti "helpon" vauvan kanssa puuhailee sitten omiaan, kun vauva ei vaadi mitään.

Meillä esikoinen viihtyi lattialla, mikäli joku oli kokonajan viihdyttämässä häntä siinä. Oli temperamenttinen, äänekäs ja kärsimätön. Lelut nakkeli menemään, vain ihmiset kelpasivat. Toinen lapsi köllötteli tyytyväisenä matolla ja tutki hartaasti niitä samoja leluja. Oli muutenkin äärettömän rauhallinen, iso ja iloinen, ja lähti kauan harkittuaan ryömimäänkin vasta 9kk iässä. Eli lapset ovat kovin erilaisia siinä, missä viihtyvät, mutta uskoisin että jokainen terve lapsi kyllä osoittaa, milloin haluaa syliin tai muuten vain ihmisen vierelleen.

Olen tosiaan läsnä kuitenkin aina, saatan toki käyttää hyödyksi tuota tyytyväisyyttä ja siivota, laittaa ruokaa yms samalla mutta usein olenkin hänen kanssaan lattialla (tai vieressä sohvalla) ja juttelen hänelle kyllä paljon. Toisaalta välillä vaan olen ja istun, katson vaikka telkkaria, kun hän tutkii lelujaan, annan hänellekin vähän omaa tilaa (ja itselle myös ;)). Niin kai se menee, että huolehtii kun vauva itkee ja on tyytymätön ja seuraavassa hetkessä huolehtii, kun vauva onkin keskittynyt omiin juttuihinsa tyytyväisenä ja pelkää, että onko tämä nyt normaalia... hölmö mieli! -ap

Onpa asiallista oikeasti liikuntakyvyttömiä kohtaan tuo aloituksesi, ap.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 13:00"]

Olen tosiaan läsnä kuitenkin aina, saatan toki käyttää hyödyksi tuota tyytyväisyyttä ja siivota, laittaa ruokaa yms samalla mutta usein olenkin hänen kanssaan lattialla (tai vieressä sohvalla) ja juttelen hänelle kyllä paljon. Toisaalta välillä vaan olen ja istun, katson vaikka telkkaria, kun hän tutkii lelujaan, annan hänellekin vähän omaa tilaa (ja itselle myös ;)). Niin kai se menee, että huolehtii kun vauva itkee ja on tyytymätön ja seuraavassa hetkessä huolehtii, kun vauva onkin keskittynyt omiin juttuihinsa tyytyväisenä ja pelkää, että onko tämä nyt normaalia... hölmö mieli! -ap

[/quote]

Juu ei ollut tarkoitus sanoa ettet olisikaan läsnä. Kunhan tosiaan muistat sen jatkossakin, se on tärkeää. :) Mutta muistat tietty myös nauttia! Jos niin hyvin käy että helppo tyytyväinen vauva suodaan niin siitä pitää ottaa kaikki irti. Seuraava lapsi (jos siis tämä nyt edes oli eka lapsi) kun tulee niin voit rodennäköisesti unohtaa rauhassa telkkarin katselun :D

Oon samaa miettinyt kun vauva on ihan tyytyväinen makoillessaan vaan leikkimatolla ja katsellessaan leluja. Jos näyttää turhautumisen merkkejä niin otan syliin. Mutta kuinka paljon 3 kuukautisen lapsen kanssa pitäisi ns. leikkiä? Mulle sanotaan koko ajan neuvolassa että lapsella on tosi hyvät vuorovaikutustaidot, jotka on selvästi kehityynyt siitä kun juttelen sille paljon yms., mutta pelkään että en leiki sen kanssa tarpeeksi ja se ei kehity. Kuinka paljon on tarpeeksi leikkimistä? Lapsi viihtyy yksin, mutta juttelen sille paljon ja kutittelen ja pussailen.

Meilläkin esikoinen viihtyi lattialla, ja tunsin epämääräistä syyllisyyttä siitä, että saako riittävästi virikkeitä. No sai, on vaan aina ollut sellainen, että tykkää mietiskellä ja tutkiskella asioita kaikessa rauhassa. :)

Toinen lapsi ei runsaan pulauttelun ja muiden vaivojen vuoksi viihtynyt lattialla ollenkaan, ei tosin missään muuallakaan. Vain pystyasento sylissä kelpasi lähes puolivuotiaaksi, jolloin vaivat alkoivat muutenkin helpottamaan. Siinä kanniskellessa tuli monta kertaa mieleen, miten saatoinkin stressata siitä että esikoinen oli niin helppo, miksi en vaan ollut iloinen siitä, että lapsella voi hyvin eikä ole mitään ylimääräistä vaivaa riesana. 

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 13:05"]Onpa asiallista oikeasti liikuntakyvyttömiä kohtaan tuo aloituksesi, ap.
[/quote]
Ja millähän tavalla? (En ole ap)

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 13:05"]Onpa asiallista oikeasti liikuntakyvyttömiä kohtaan tuo aloituksesi, ap.
[/quote]

Anteeks, mutta milläköhän tavalla tuo aloitus nyt loukkaa oikeasti liikuntakyvyttömiä, vaikka ehkä vähän hassu sanavalinta tähän olikin? Ei kaikesta tarvitse mieltään pahoittaa. Tässä nyt lienee kaikille selvää, että ketään ei haluttu loukata, enkä itse ymmärrä, miksi kukaan tuosta nyt jaksaisikaan loukkaantua.

-ei ap