Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka katuvat etteivät pitäneet kiinni kiinnostavasta ihmisestä?
20.08.2014 |
Tutustuin muutama vuosi sitten ihanaan mieheen, jonka kanssa synkkasi hyvin. Minulla oli silloin vähän meno päällä enkä osannut heti ajatella sitoutuvani. Tapailimme siinä kuitenkin silloin tällöin. Sitten mies löysikin toisen ja olen vasta myöhemmin tajunnut, miten loistotyypin päästin käsistäni.. Itse olen edelleen sinkkuna enkä ole yhtä hyvää tyyppiä enää tavannut.
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 22:46"]
No nuoruudessa olen tavannut pari ihmistä joista jälkeenpäin ajatellen olisi voinut tulla jotain katsomisen arvoista. Aika ja paikka eivät olleet vain otolliset tutustumiseen.
[/quote]
Mulla just sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tehnyt kaikkeni kun olen tavannut kiinnostava ihmisen.
Ehkä kiinnostuit miehestä kun hän onkin varattu.
Viime kesänä tapailin huipputyyppiä, harmi että päästin käsistäni. Nyt hän on jo kihloissa :/
Oli hauskaa J!
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 22:48"]Olen aina tehnyt kaikkeni kun olen tavannut kiinnostava ihmisen.
Ehkä kiinnostuit miehestä kun hän onkin varattu.
[/quote]
No kiinnostuin kyllä jo vapaana, mutta en ehkä tajunnut täysin hänen arvoaan ennen kuin oli liian myöhäistä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana ei itsetunto riittänyt vastaamaan "liian täydellisten" miesten tunteisiin - päästin pari helmeä käsistäni, ja panostin mieluummin "turvallisiin", jotka ei pettäisi, jättäisi jne... koska olivat niin tavallisia ja tylsiä, ja joille minunlaiseni fiksu ja nätti oli kuulemma lottovoitto. Huonon itsetuntoni takana on avioerolapsen menneisyys; pahinya mitä tiesin oli se jos joku mies minut (taas) hylkäisi. Noh, ei se "lottovoitto" ikuisuutta kestä: "tavallinen", "turvallinen" ja rehellisyyden nimissä: itseäni älyllisesti heikompi puoliso ja ihanien lapsiemme isä petti ja jätti meidän 10 vuoden jälkeen! Joten se siitä varman päälle pelaamisesta... Nykyään olen kuitenkin ihan onnellinen ja itsetuntoni on nuorempaan minääni verrattuna todella hyvä!
Seurustelu suhteita en haikaile tai kaipaa.
Sinkkunaisena on jäänyt mieleen monista yhden illan jutuista yksi.
Henkilökemioiden täydellinen kohtaaminen.
En kadu. Se on suloinen "jos" mielessäni. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 22:57"]Nuorempana ei itsetunto riittänyt vastaamaan "liian täydellisten" miesten tunteisiin - päästin pari helmeä käsistäni, ja panostin mieluummin "turvallisiin", jotka ei pettäisi, jättäisi jne... koska olivat niin tavallisia ja tylsiä, ja joille minunlaiseni fiksu ja nätti oli kuulemma lottovoitto. Huonon itsetuntoni takana on avioerolapsen menneisyys; pahinya mitä tiesin oli se jos joku mies minut (taas) hylkäisi. Noh, ei se "lottovoitto" ikuisuutta kestä: "tavallinen", "turvallinen" ja rehellisyyden nimissä: itseäni älyllisesti heikompi puoliso ja ihanien lapsiemme isä petti ja jätti meidän 10 vuoden jälkeen! Joten se siitä varman päälle pelaamisesta... Nykyään olen kuitenkin ihan onnellinen ja itsetuntoni on nuorempaan minääni verrattuna todella hyvä!
[/quote]
kuulostaa tutulta. Minuun oli ihastunut joskus tosi hyvännäköinen ja mukava kundi, enkä millään voinut uskoa hänen olevan kiiinnostunut juuri minusta. Sössin koko homman omalla epävarmuudellani. Kaduttaa kyllä, oon vieläkin sinkku.
Eihän sitä koskaan voi tietää, millaisen helmen TAI sikasäkin on jättänyt katsastamatta. Itse uskon kuitenkin vahvasti kohtaloon, onnelliseen loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV:llahan tavataan sanoa, ettei ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa saa jäädä olemaan, vaan pitää katsastaan monta. Muuten ei kuulemma tiedä, mistä oikeasti pitää.
Ikävä vaan tietysti myöhemmin todeta, että se ensimmäinen olisi ollut paras.
Mulla tuo on koko elämäntarinani, mitä miehiin tulee. Olen kovin hitaasti lämpenevää tyyppiä, ja olen torjunut kymmeniä kivan oloisia miehiä, koska ei ole tullut mitään tunnetta että kiinnostaa - paitsi että se tunne tulee sitten kun olen jo tylyttänyt miehen pois luotani. En ole sitten koskaan löytänyt itselleni miestä vakiparisuhteeseen ja vanhaksipiiaksi olen jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitänyt kiinni. Se toinen on lähtenyt. Muutamakin on jälkeenpäin tullut sanomaan, ettei tajunnut miten ihana minä olin - ennen kuin oli liian myöhäistä. Minun on kuitenkin vaikea siinä vaiheessa enää herätellä tunteita, jotka kivulla ja kaipauksella kerran jouduin hautaamaan ja tukahduttamaan.
Eli älä jätä liian myöhäiseen, koska vaikka se toinen olisikin vapaa, hän ei ehkä enää halua yrittää.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 23:11"]
Mulla tuo on koko elämäntarinani, mitä miehiin tulee. Olen kovin hitaasti lämpenevää tyyppiä, ja olen torjunut kymmeniä kivan oloisia miehiä, koska ei ole tullut mitään tunnetta että kiinnostaa - paitsi että se tunne tulee sitten kun olen jo tylyttänyt miehen pois luotani. En ole sitten koskaan löytänyt itselleni miestä vakiparisuhteeseen ja vanhaksipiiaksi olen jäänyt.
[/quote]
Etkö missään noista tapauksista miettinyt, että tekisit asiat toisin kuin tavallisesti? Vai oliko se jälkeenpäin tullut tunne katumusta siitä, ettei sinulla ole suhdetta ylipäätänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oikeastaan: ne harvat miehet, joihin olisin halunnut tutustua ovat asiasta minulta kuulleet. En ole naisena varmaankaan kovin kiinnostava, saati ulkonäöllisesti sitä, mitä kaivataan. Yksin saan olla, sitä tosin suurimmaksi osaksi olen halunnutkin. Nyt on vähän tällainen itsesäälivaihe menossa kieltämättä.
Facessa tuli vastaan mies ulkomailta jonka kans seurusteltiin.
Ottaa päähän etten päässyt miestä enää tapaamaan silloin.
Oli upea kertakaikkiaan.
Alue: Aihe vapaa
No nuoruudessa olen tavannut pari ihmistä joista jälkeenpäin ajatellen olisi voinut tulla jotain katsomisen arvoista. Aika ja paikka eivät olleet vain otolliset tutustumiseen.