Lue keskustelun säännöt.
Tilastot kertovat totuuden.
20.08.2014 |
Eli, on hyvin epätodennäköistä että nuorena alkanut suhde kestää. Miksi siis hukkaatte aikaanne?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olin 27 vuotta nuoruussuhteessa, äitini ollut koko ikänsä ja tätini aloitti 12-vuotiaana kouluihastuksensa kanssa ja ovat vieläkin yhdessä nyt 50 vuotta myöhemmin, samoin mummoni, pappani jne.
Siis häh? missä tuollaisia tilastoja on ja mitä väliä? mitä se on sulta pois, jos nuorena solmituilla avioliitoilla olisikin kestoa?
t. ikisinkku
Aloin seurustella avomieheni kanssa 19-vuotiaana. Nyt seitsemäntoista vuotta myöhemmin olemme edelleen yhdessä. Vaikka suhteemme jossain vaiheessa vielä kariutuisikin, niin mitä sitten? Olen ollut erittäin onnellinen ja tyytyväinen yhteiseloomme kaikki nämä vuodet, joten huonomminkin olisi voinut nuoruutensa viettää. Miksi ikuinen parisuhde on joku autuaaksi tekevä päämäärä? Eikö tärkeämpää ole se, että on tyytyväinen ja onnellinen tässä hetkessä?
Pitäisikö sitten jättää elämättä ja olematta onnellinen sen pelossa, että ei tämä kuitenkaan kestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastot kertovat totuuden. Eli, on hyvin epätodennäköistä että vanhana alkanut suhde olisi onnellinen. Miksi siis hukkaatte aikaanne? :D
Provo.
Onneksi ei kuuluta massaan, vaan ollaan tilastollinen poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkee katuu paitsi nuorena naimista¨.
- Vanha suomalainen sananlasku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 vuotta yhdessä ja aloitettiin 17 vuotiaana. Häitä suunnitellessa.
Mikäs on tuo maaginen raja, milloin on vielä liian nuori, että suhde todennäköisesti kariutuu ja milloin tarpeeksi vanha, jotta suhde kestä?
Tilastot on vain tilastoja.