Minua ei huolita kaveriksi mutta olisin kaveri mitä jokainen itselleen toivoisi
En puukota selkään vaan tarvittaessa vahdin kaverin selustaa, en juorua toisten asioita vaikka kaveruus loppuisikin ja saatan tarjoutua esimerkiksi muuttoavuksi, tai olutmuuliksi ruotsinlautalla. Minun käsityksen mukaan olisin parempi kaveri kun useimmilla on koskaan.
Kommentit (10)
Näin meille hyviksille usein käy.. huonoon kaverisuhteeseen en lähde, hyviä harvoin tarjoilla. Olen opetellut olemaan yksin.
Miksi sinua ei huolita? Miten se ilmenee?
Toivottavasti löydät ystävän/ystäviä! Itse olen löytänyt vielä lähes nelikymppisenä upeita ihmisiä elämääni, kuten parhaan ystäväni <3 Hän on pelkällä olemisellaan saanut minäkuvani eheytymään ja kannustaa minua kaikessa jne. Kaikkea hyvää sinulle ap, älä luovuta!
Minuakaan ei huolita ystäväksi, vaikka olisin hyvä kuuntelija ja tykkäisin käydä kahvilla tai tanssimassa yökerhoissa. :/ Olen kai vaan niin helvetin tylsä ihminen
Sama. En ole kovin haluttua "tavaraa" kaverimarkkinoilla. Muistan kavereitani (niitä paria kummallista, jotka elämääni ovat sattuneet) merkkipäivinä (en liikaa kuitenkaan), järjestän mukavaa tekemistä (teen hyvää ruokaa jne) ajoittain. Kutsun yleensä käymään myös silloin kun on tullut leivottua. Kuuntelen mielelläni huolia, mutten ole tuppisuuna muutenkaan. Useimmiten ihmiset nauravat seurassani. Osaan lohduttaa ja piristää. Olen todella lojaali, enkä puhu kuraa selän takana. En kenestäkään. Ymmärrän erilaisuutta hyvin, en tuomitse. Olen myös avulias, mutten suostu kuitenkaan heittopussiksi tai hyväksikäytettäväksi. Ystäviä muutama hassu. Hekin tulleet elämään lähinnä siksi että asuimme saman katon alla jonkin aikaa ja heillä oli läheisesti aikaa tutustua minuun. En ymmärrä mikä minussa on vialla.
Sama juttu. Yleensä olen ihmisille pelkkää ilmaa. Olen ihan normaalin puhelias, osaan kuunnella ja huomioida muut paremmin kuin valtaosa ihmisistä. En vaadi liikaa tilaa, mutten anna ihmisten kävellä ylitsenikään. Minua ei vain kukaan edes huomaa. Jos on joku tapahtuma tulossa niin ei minua kukaan mihinkään kutsu, ei ikinä edes kahville. Kun lakkasin kutsumasta niitä, jotka ei koskaan kutsu minua, jäin täysin yksin. Täysin. Enää ei ole edes kavereita. Ystäviä ei ole ollut koskaan. En ymmärrä mikä minussa on niin vastenmielistä. :(
Millaista pitäisi mielestäsi hyvän ystävyyden olla?
Mistäpäin olet?
Terveisin Nuorimies24