Haluaisin voida elää elämäni duunarina

up

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 08:39"]

Tahtoisin olla vaikka asiakaspalvelija tai siivooja, nauttia elämästä ilman stressiä työstä. Aloitin juuri ennen kesää maisteriopinnot kauppatieteellisessä. Suoraan sanottuna minulla ei ikinä ole ollut motivaatiota alalle, enkä myöskään koe minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta muita opiskelijoita kohtaan.

Syy, miksi kuitenkin opiskelen on järkyttävä sosiaalinen paine. On pakko olla vähintään lääkäri tai juristi, jotta "ei mene lahjat ja potentiaali hukkaan". Minua ei kiinnosta nämä, vaan haluaisin vain olla onnellinen ja nauttia elämästä. Oli henkireikä minulle käydä opintojen ohessa tekemässä työtä myyjänä, pääsi hetkeksi pois stressistä ja teoreettisista hötöistä, tekemään jotain oikeasti.

Tuntuu umpikujalta ja pelkään koko lähipiirin suhtautumisen muuttuvan minuun jos ei minusta tulekaan jotain kansainvälisessä yrityksessä työskentelevää talousjohtajaa, vaan kassamyyjä lähi-Prismaan.

[/quote]

Hammaslääkärinä pääsisit "tekmään jotain" sillä siinä yhdistyy teoria ja ilman käsityö taitoja urasi loppuu lyhyeen.

Kyllä maisterinpapereillakin pääsee duunareiksi 

Sun pitää seurata omia unelmiasi eikä hyppiä muiden pillin mukaan!

Tie onnellisuuteen lähtee siitä että teet mitä ITSE haluat ja mikä tuntuu hyvältä. Ei mitä oletat muiden haluavan sinun tekevän. Itse olen ylioppilasa ja opiskellut amk.ssa, jonka jätin kesken, onneksi! Olen sittemmin tajunnut etten pystyisi stressaavaan työhön, vaikka älyä riittäisikin.

Muista vaan sitten, että osa elämän onnellisuudesta tulee siitäkin tiedosta, että olet taloudellisesti vahvoilla. Aina ei ole fiksua tehdä vaan sitä mistä tykkää.

Kantapään kautta opittu.

Kolmonen, juuri näin minustakin tuntuu! Veit sanat suustani. Olen herkkä ihminen enkä todellakaan näe edes itse itseäni missään pörssiyhtiön esimiestehtävissä, ihan vain koska en luonteeltani sovi siihen! Lisäksi muut opiskelijat money talks hahahaa -puheineen ovat saaneet minulla melkein selkäkarvat nousemaan pystyyn eikä opiskelu kiinnosta enää lainkaan. En siedä niin paljon painetta ja vastuuta, haluan vain olla hyödyksi ja onnellinen, työ ei tunnu elämän tärkeimmältä asialta.

Ja 4: olen oppinut aika paljon vaihtoehtoiskustannuksista ja tuntuu, että se mihin vaihdan isomman palkkani, paineen, ahdistuksen ja stressin on arvokkaampaa. Kuluissa karsiminen tuntuu oikeammalta kuin eläminen ihmisenä, jota en todellisuudessa ole.

ap

Kaverini opiskeli kauppiksessa, kunnes päätti lopettaa juuri ennen lopputyön tekemistä. Tajusi myös, ettei halua tehdä sellaista työtä. Jonkin aikaa "haki" itseään ja nyt valmistuu juuri öö merkonomiksi? No jotain sihteerin hommia tekee nyt, eli mikä ala se nyt onkaan. Onnellinen on, vaikkei suku aluksi ymmärtänytkään :)

Eli 6 lisää, tee AP elämälläsi sitä, mistä itse nautit!

Kiitos! Yritän kerätä rohkeutta muuttaa suuntaa! Voisin itse kyllä hyvinkin vielä opiskella vaikka yliopistossakin, mutten tajua miten saan gradut väännettyä tai edes gradu-yrityksen etsittyä näin surkealla motivaatiolla. Kaikilla on vaan hirveä taistelu päällä, Facebookissa mainostetaan miten hienoon kesäduuniin päästiin ja mitä arvosanoja on tullut "mukavaatimattomasti". En osaa elää tällaisten tyyppien keskellä. Hehän olisivat tulevia kollegojani.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:04"]

Kolmonen, juuri näin minustakin tuntuu! Veit sanat suustani. Olen herkkä ihminen enkä todellakaan näe edes itse itseäni missään pörssiyhtiön esimiestehtävissä, ihan vain koska en luonteeltani sovi siihen! Lisäksi muut opiskelijat money talks hahahaa -puheineen ovat saaneet minulla melkein selkäkarvat nousemaan pystyyn eikä opiskelu kiinnosta enää lainkaan. En siedä niin paljon painetta ja vastuuta, haluan vain olla hyödyksi ja onnellinen, työ ei tunnu elämän tärkeimmältä asialta.

Ja 4: olen oppinut aika paljon vaihtoehtoiskustannuksista ja tuntuu, että se mihin vaihdan isomman palkkani, paineen, ahdistuksen ja stressin on arvokkaampaa. Kuluissa karsiminen tuntuu oikeammalta kuin eläminen ihmisenä, jota en todellisuudessa ole.

ap

[/quote]

Niinpä, ei ne kulut vaan ne menot... Tottakai raha helpottaa elämää, mutta itse esim en koe että olisin koskaan työt aloitettuani tarvinut enempää rahaa, vaikka olen lähihoitaja. Ja lapsiakin on kaksi, ja miehen palkka suunnilleen sama kuin mitä minun. Meillä on oma kiva koti, saamme ostettua kaiken tarvitsemamme ja matkusteltuakin välillä. Oma työni vielä melko leppoisaa verrattuna moneen muuhun hoitoalan työhön, ja olen ollut samassa työpaikassa vuosia. En myöskään kestä liian stressaavaa työtä. Tiedän että olen alisuorittaja monen mielestä, mutta koitan olla välittämättä. 

Olen duunari raksalla ja paineet ja stressi on kova. Pointti oli, että muillakin kuin akateemisilla on töissä stressiä. Mutta asiaan seuraa omia unelmiasi äläkä muiden, itse olin samassa tilanteessa odotettiin vaikka mitä kunnes ilmoitin että lähden raksalle, kyllä siinä moni leuka loksahti ;) Stressistä ym. Huolimatta olen onnellinen, että valitsin näin.

Jos asenne on tuo, miksi ihmeessä juuri kauppikseen? Miksei vaikka jotain humanistista? Siitäkin saa yliopistotutkinnon ja voisi vastata paremmin arvojasi. Jonkinlainen kompromissi siis. Etkä taatusti ansaitsisi liikaa... ;-)

Älä sure. Sun lähipiiri muokkautuu kyllä ajan mittaan sellaiseksi, että sille riittää ihan duunarikaverit. 

Toinen asia on, että duunariammattien stressittömyyttä ei kannata liioitella. Duunareille luodaan isoja suoritus- ja aikataulupaineita, jotka useilla aloilla johtavat myös siihen, että työtä ei voi tehdä kunnolla ja rehellisesti jos aikataulussa aikoo pysyä. Kun samaan aikaan mahdollisuudet itse vaikuttaa omaan tisnteeseensa ja siihen, miten töitä tehdään,  ovat melko minimaaliset, on moni duunari stressaantuneempi ja uupuneempi ja turhautuneempi kuin "vaativammissa" ammateissa toimivat ovatkaan. Tämän takia he sitten eivät saa toimia koko elämänsä duunariammatissa, sillä eihän sellaista kenenkään terveys loputtomiin kestä: hajoaa pää ja hajoaa fysiikka. 

Minäkin opiskelen akateemista alaa, mutta viihdyn huomattavasti paremmin kesätöissä postinjakajana. Ihanaa, kun päivät menee niin nopeasti, työasioita ei tarvitse miettiä vapaa-aikana ja työkaverit on hauskaa ja rentoa porukkaa. Yliopistossa jotenkin ankeampi ilmapiiri ja opiskelu on pelkkää yksinäistä pakertamista tylsien kirjojen äärellä. No, teen kuitenkin tutkinnon loppuun ja katotaan sitten...

Ei ne kaikki maisterit ole mitään pörssiyhtiön pomoja. Suurin osa tekee esim. Konttorirottaduunia, esim. Taloustöitä: controlleriksi, analyytikoksi...

asiakaspalvelu on helvetiN rankkaa ja huonosti palkattua. 

Kyllä maisterejakin on tavishommissa. Koulussa nyt kaikki on niin hienoja ja tärkeitä, kun ne suuriäänisimmät kukkopojat huutelee. Ei se niin töissä mee. 

Juu ei kukaan vastavalmistunutta ota pörssiyhtön pomoksi. Ei tartte pelätä.