Hassua olla " vapaapäivällä" . :D

En meinaa osata rentoutua, vaikka saan viettää vapaapäivää.

Anoppi tuli hakemaan pojan (1,5v) koko päiväksi hoitoon, jotta saan toipua rauhassa vatsataudista (josta pääsin nauttimaan koko viikonlopun ja uudenvuoden). Tänään kun mies lähti sitten töihin, niin anoppi soitti (eilen illalla) ja pyysi saada ottaa pojan koko päiväksi sinne, jotta saan parantaa itseni kunnolla. Ja niinhän hän tulikin heti aamusta tekemään pojalle kaikki aamupesut, aamupalan (myös minulle) ja pakkasi kamppeet ja kysyi lähtiessä, että saahan palauttaa vasta illalla. :) (Asuvat siis tuossa 0,5km päässä.)

en voinut muuta kuin todeta, että saa. Kun tiedän että poika viihtyy siellä yhtä hyvin kuin kotonaan, eikä ikävä tule.

" Uhkasi" vielä huomennakin tulla hakemaan, sillä on sitä mieltä että pitää saada vielä levätä yksi päivä terveenä, jotta varmasti parantuu.



Joten ihan hassua nyt vain olla tekemättä yhtään mitään. :) Yhden leffan jaksoin katsoa, luin vähäsen, nukuin ja nyt jumitan täällä. Ja koko ajan havahdun stressaamaan, missä poika on, kun on niin hiljaista. ;D



Mieskin soitteli ja varmisti, että enhän nyt varmasti tee mitään, vaan lepään. Ja kyseli jo hädissään että onhan minulla ruokaa ja kertoi että mitä voisin ottaa pakkasesta sulamaan. ;D Samanlainen olo kuin lapsena, jolloin viimeksi sai oikein luvan kanssa levätä ja sairastaa vailla huolia.