Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto lasten päiväkodin aloituksesta
20.08.2014 |
Minulla kuukauttaa vajaa 3 ja 5v. lapset jotka aloittivat nyt päiväkodin ja minulla on siitä hirveän huono omatunto. On toisaalta ihanaa että saivat olla pitään kotona ja melkein 5v. jo selvästi viihtyi heti alusta mutta tuo 2v. 11kk vaikka reipas on kuulemma ollut kokee ainakin aloituksen hankalana, itkee kun jää sinne ja kun tulen hakemaan ja minulla on siitä huono omatunto.
Itse en ole koko-aika töissä mutta opiskelen ja teen kotoa osa-aika töitä (ja etsin kokoaikatöitä) eli pitkiä päiviä lapset eivät hoidossa ole (yleensä 9-15) mutta on koko ajan sellainen fiilis että teenkö oikein ja pitäisikö pitää tuo nuorempi vielä kotona. Kotihoidontukihan loppuu niin jotain tässä pitää tehdä, ei olla rikkaita millään mittakaavalla. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten ratkaisitte asian? Mies on välillä yrittänyt hoitaa lapsia kotona mutta ei ollut tyytyväinen koti-isä ja teki vain välttämättömät asiat (ulkoilun ja ruuat) ja se ei ollut minusta tarpeeksi hyvä ratkaisu lasten kannalta.
Kommentit (4)
Muutama asia tulee mieleen. Ensimmäisenä, teillä on hoidon tarve, ehkä ei kokoaikainen mutta sen olet jo huomionut lasten päivän pituudessa ja teet siitä mahdollisimman lyhyen. Alle 7 tuntia jo tuon ikäiset kestää ilman liikoja stressejä, sehän on ihan tutkittu juttu. Toiseksi, olet hienosti jo pystynyt olemaan kotona pitkään, eli älä pode huonoa omaatuntoa siitä että lapset menevät hoitoon. Lapset ja aikuiset aina reagoivat muutoksiin eli se että lapsi reagoi hoidon alkuun on ihan normaalia ja ohimenevää eikä sen merkki että hoito olisi jotenkin huono jutttu. Kunhan ei siellä tunteja itke päivisin ja niinkuin sanoit on ollut siellä reippaana mukana touhuissa. Eli älä huoli. Kunhan hoito on laadukasta ei siitä mitään haittaa synny. Tsemmpiä hoidon alkuun, se on sydäntä raastavaa, mutta ehkö eniten äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono omatunot kuuluu äitiyteen. Sehän on vaan merkki siitä että äitiys on elossa ja ajattelet lasten parasta. Onnea hoidon alkuun, se on vaan kaikkien käytävä läpi jossain vaiheessa, viimeistään koulu-ikäisenä.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 07:25"]
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten ratkaisitte asian?[/quote]
No mitäpä luulet? Kyllähän tällaisia tuntemuksia on useimmilla pienten lasten vanhemmilla, jotka ovat työelämässä. Pienen itkevän lapsen jättäminen hoitoon ei varmasti ole helppoa kellekkään normaalin tunne-elämän omaavalle henkilölle. Ja tällaisia tuntemuksia ei siis ole vain äideillä, vaan myös isillä - ainakin oma mieheni tuntee jatkuvaa huonoa omaatuntoa pitkistä (siis normaalipituisista) työpäivistä.
Itse olen vasta viemässä lasta hoitoon, mutta kyllähän se hirvittää jopa niin, että yöunet ovat jääneet välillä vähiin. Olen ajatellut asiaa järkiperäisesti, lukenut lapsi- ja kasvatuspsykologiaa ja hankkinut muuten tietoa siitä, mitä voin tehdä ollessani lapsen kanssa. Esimerkiksi Britteihin adoptoitujen Romanian orpolapsien (nuoremmille tiedoksi, puhun siis Ceaucescun ajan lapsista, joita syntyi, kun kaikki ehkäisy oli kielletty, ja jotka joutuivat kamaliin oloihin orpokoteihin, kun vanhemmilla ei ollut varaa pitää heistä huolta) kiintymyssuhteiden kehityksestä tehty hyvin rohkaiseva tutkimus asettaa päiväkodin aloittamisesta aiheutuneen trauman aika hyvin perspektiiviin. Tärkeintä näyttäisi olevan, että lapsi saa myös vanhempien huomiota säännöllisesti ja mahdollisimman paljon, ei välttämättä jatkuvasti 24/7.
Samoin sinun lapsesi ovat kumpikin jo sen verran isoja, että jopa hyvin tiukasti kiintymyssuhdeteoriaa tulkitsevat katsovat heidän hyötyvän myös hyvälaatuisesta varhaiskasvatuksesta. Useimmat myös todella kaipaavat lapsikontakteja ja leikkikavereita, ilmeisesti itse ole ollut tällainen, ja juuri tarhan aloittanut nuorempasi ikäinen sukulaislapsi on ollut asiasta todella innoissaan. Onko nuorempi lapsi siis ilmaissut selkeästi, että hänellä on ikävä sinua? Vai voisiko olla, että hän vierasta tarhaa ympäristönä tai hoitajiaan henkilöinä? Tuossa iässä vaikuttavat jo henkilökemiatkin, ja lapsi voi vierastaa jopa paikkoja. Keskustelkaa asiasta, toki lapsen tasoisesti, ja jos näyttää siltä, ettei parannusta tapahdu, miettikää hoitopaikan ja -muodon vaihtoa.
[/quote]
Onko nuorempi lapsi siis ilmaissut selkeästi, että hänellä on ikävä sinua?
[/quote]
Nuorempi lapsi on ilmaissut että hoidossa on kivaa mutta hänellä on ikävä minua ja itkee koska minä en tullut heti hakemaan. Kysyin tänään henkilökunnalta että itkeekö lapsi päivällä ja sanoi että vain kerran vähän ennen ruokailua ja päiväunia ja arvelevat sen johtuvan nälästä ja väsymyskestä. Kun on syönyt ja nukkunut on taas kaikki hyvin.
ap