Lue keskustelun säännöt.
Niille joilla koiran kasvatus on mennyt pieleen jollain lailla
Kommentit (17)
Mun koira haukkuu pihalla ollessaan ihan kaikkea. En tiedä missä meni vikaan, kaikkea kokeiltu eikä mikään saa haukkumista lopetettua. Lenkillä käyttäytyy hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirankasvattajana haluan sanoa lohdutukseksi että oikeastaan sellaista pysyvästi pieleen mennyttä kasvatusta ei ole olemassakaan. Koiran käytöstä pystyy koulutuksen keinoin muokkaamaan sen koko eliniän, eikä ole niin että ei muka voisi mitään kun ei ole jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein. Ainoastaan niin suuri julmuus, että koiran perusluottamus ihmisiin murtuu täysin voi aiheuttaa pysyviä ongelmia, mutta ei esim. virheet koulutuksessa tai koulutuksen puute tms.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:27"]
Koirankasvattajana haluan sanoa lohdutukseksi että oikeastaan sellaista pysyvästi pieleen mennyttä kasvatusta ei ole olemassakaan. Koiran käytöstä pystyy koulutuksen keinoin muokkaamaan sen koko eliniän, eikä ole niin että ei muka voisi mitään kun ei ole jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein. Ainoastaan niin suuri julmuus, että koiran perusluottamus ihmisiin murtuu täysin voi aiheuttaa pysyviä ongelmia, mutta ei esim. virheet koulutuksessa tai koulutuksen puute tms.
[/quote]
Ootko sitä mieltä, että tuon sosiaalistamisen puutteita voisi korjata?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:27"]
Koirankasvattajana haluan sanoa lohdutukseksi että oikeastaan sellaista pysyvästi pieleen mennyttä kasvatusta ei ole olemassakaan. Koiran käytöstä pystyy koulutuksen keinoin muokkaamaan sen koko eliniän, eikä ole niin että ei muka voisi mitään kun ei ole jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein. Ainoastaan niin suuri julmuus, että koiran perusluottamus ihmisiin murtuu täysin voi aiheuttaa pysyviä ongelmia, mutta ei esim. virheet koulutuksessa tai koulutuksen puute tms.
[/quote]
Äääh ei nyt tätä. Ei nyt please aleta jauhaa tällaista tässä ketjussa. Halusin nyt kysyä mitä kysyin ilman mitään kasvatussaarnoja. /ap
Vanhempi koira on 9,5v ja edelleen se rähjää hihnassa (Erittäin koirasosiaalinen, mutta siis haukkuu kaikki vastaantulijat mennen tullen ja palatessa. Irrallaan ei, mutta sitäpä ei laki salli). En tiedä mikä menee vikaan, mutta alan olla jo luopunut toivosta...
Kakaralla vikana vaan hiiiiiidas luoksetulo, mutta sillä on vielä toivoa varmaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:27"]
Koirankasvattajana haluan sanoa lohdutukseksi että oikeastaan sellaista pysyvästi pieleen mennyttä kasvatusta ei ole olemassakaan. Koiran käytöstä pystyy koulutuksen keinoin muokkaamaan sen koko eliniän, eikä ole niin että ei muka voisi mitään kun ei ole jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein. Ainoastaan niin suuri julmuus, että koiran perusluottamus ihmisiin murtuu täysin voi aiheuttaa pysyviä ongelmia, mutta ei esim. virheet koulutuksessa tai koulutuksen puute tms.
[/quote]
Ootko sitä mieltä, että tuon sosiaalistamisen puutteita voisi korjata?
[/quote]
Ole kiltti ja tee tästä oma avaus. En haluaisi tästä kasvatusohjeketjua. Kiitos. /ap
En tiedä mitä tein väärin tai miten olisi pitänyt toimia mutta en ole koskaan saanut kitkettyä koirasta tuota raivostuttavaa haukkumista ja räksytystä. Koirani on rotu joka normaalisti ei hauku, mutta tämä haukkuu AINA ihmisille. Kun ovi käy alkaa räksytys. Eikä oven tarvitse edes käydä kun riittää että pihan ohi ajaa auto. Sama juttu pihalla, lenkillä jne. Ihmiset pelkää tätä vaikka kiltti ja iloinen koira. Samalla kun räksyttää niin häntä heiluu ja on innoissaan mutta kuulostaa siltä kuin olisi vihainen. Muuten todella tottelevainen koira. En tarvi remmiä lenkillä ja koira on oikein kontaktinhakuinen ja miellyttämishaluinen. Mutta tuo rähinä. En tiedä onko se niin verissä, geeneissä, pinttynyt tapa vai mikä ihme. Mitä tuo on?
Sinänsä harmiton tapa mutta ärsyttää minua suunnattomasti. Suunnitelmissa olisi toinen koira tälle kaveriksi mutta en viitsi sitä ottaa kun olen varma että opettaa pennulle tuon raivostuttavan tavan ja sitten viimeistään tulisin täysin hulluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen koiran sisäsiisteys ei ota onnistuakseen ei sitten millään. Tekee lenkillä kyllä tarpeensa, mutta se ei tahdo riittää mitenkään, vaikka lenkittäisi 5 kertaa päivässä. Matoton koti :(
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:27"]
Koirankasvattajana haluan sanoa lohdutukseksi että oikeastaan sellaista pysyvästi pieleen mennyttä kasvatusta ei ole olemassakaan. Koiran käytöstä pystyy koulutuksen keinoin muokkaamaan sen koko eliniän, eikä ole niin että ei muka voisi mitään kun ei ole jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein. Ainoastaan niin suuri julmuus, että koiran perusluottamus ihmisiin murtuu täysin voi aiheuttaa pysyviä ongelmia, mutta ei esim. virheet koulutuksessa tai koulutuksen puute tms.
[/quote]
Ootko sitä mieltä, että tuon sosiaalistamisen puutteita voisi korjata?
[/quote]
Ehdottomasti. Minä itse en harrasta koko sosiaalistamista ollenkaan. Toisaalta en myöskään usko sellaiseen että on tarpeellista, luonnollista tai hyväksi että aikuisen koiran pitäisi olla kauhean sosiaalinen. Hyvin pitää käyttäytyä, mikä opetetaan koulutuksellisin keinoin, mutta ei tarvitse kaveerata vieraiden laumojen koirien kanssa tai viihtyä koirapuistoissa tai erityisemmin pitää vieraista ihmisistä. Koira on kuitenkin luonnostaan lauma- ja reviirieläin, jonka biologinen ohjelmointi ohjaa pitämään vieraiden laumojen yksilöitä potentiaalisina uhkina. Ihmisyhteisössä kun koira elää, koira ei saa räyhätä ohikulkijoille tms vaikka omalla reviirillä kulkeva vieras olisikin uhka luonnonoloissa, mutta ei sen myöskään tarvi sitä vierasta tervehtiä saati sen kanssa leikkiä.
Yksi tärkeä juttu siinä että koira käyttäytyy hyvin on sen täysi luottamus että sen emäntä tai isäntä ei vie sitä mihinkään tilanteeseen jossa se joutuu kokemaan uhkaa tai vaaraa. Ja että omistaja myös tarvittaessa puolustaa koiraansa. Silloin koiran ei itse tarvitse ottaa sitä tehtävää hoitaakseen. Mutta paljon on kiinni ihan käytös kerrallaan asioiden opettamisesta. Itse käytän toiminnallista ehdollistamista, ns. naksutinmenetelmää. Kilpailen koirieni kanssa myös tottelevaisuuskoulutuksessa ja olen vuosien varrella havainnut, että ihan mikä tahansa käytös on muokattavissa tällä menetelmällä, kunhan on johdonmukainen ja kärsivällinen. Niin ruutuunlähettämiset ja noudot kuin räyhäämättä omistajaa silmiin katsoen vastaantulijan ohittaminen kuin sekin, ettei lapsille räyhätä vaikka ne juoksentelisivatkin (mikä monessa koirassa laukaisee saalisvietin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. sylikoira joka saa ihan hirveät raivarit, jos joku tulee kylään. Rauhoittuu kyllä jonkin ajan kuluttua ja on sitten jossain vaiheessa vieraasta ihan innostunutkin ja pyrkii syliin jne., mutta se alku on aina ihan hirveetä. Haukkuu ihan tikahtuakseen ts. saa huutopotkuraivarit. Noloa!
Meillä meni pieleen se, ettei osattu olla riittävän jämäköitä koiralle. Koiran (cockerspanieli) hankala luonne tuli yllätyksenä, ja kun molempien aiemmat koirat olivat olleet pehmeitä, oltiin koiralle liian lempeitä ja joustavia. Lisäksi otettiin se kaikkialle mukaan että se sosiaalistuisi hyvin. Niinpä meillä kasvoi hemmoteltu, pomottamaan pyrkivä koira, joka luuli että saa olla kaikessa mukana. Sain koirasta kunnon otteen vasta kun se oli neljä vuotta vanha, ja se tosiaan olisi alusta asti vaatinut sellaisen kasvatuksen, että sieltä lauman alimmalta portaalta ei nousta mihinkään eikä edes kuvitella sellaista.
Koirassa on hyviäkin puolia, se on ystävällinen, kiltti ihmisille ja lapsille ja pysyy hyvin pihalla, mut se on edelleen tolkuttoman omapäinen, ja sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei sille anna yhtään liekaa. Se on rasittavaa, kun on tottunut siihen että koiran kanssa voi joustaa, mut tämän kanssa ei voi, tai se seuraavat kaksi viikkoa yrittää joka välissä katsoa, oliko joku kiellettyä vai ei. Sille pitää olla välillä todella tyly, että se ymmärtää miten asiat menevät, ja koska itse olen luonteeltani lempeä ja ristiriitoja välttelevä, koen sen aika stressaavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 11:33"]
En tiedä mitä tein väärin tai miten olisi pitänyt toimia mutta en ole koskaan saanut kitkettyä koirasta tuota raivostuttavaa haukkumista ja räksytystä. Koirani on rotu joka normaalisti ei hauku, mutta tämä haukkuu AINA ihmisille. Kun ovi käy alkaa räksytys. Eikä oven tarvitse edes käydä kun riittää että pihan ohi ajaa auto. Sama juttu pihalla, lenkillä jne. Ihmiset pelkää tätä vaikka kiltti ja iloinen koira. Samalla kun räksyttää niin häntä heiluu ja on innoissaan mutta kuulostaa siltä kuin olisi vihainen. Muuten todella tottelevainen koira. En tarvi remmiä lenkillä ja koira on oikein kontaktinhakuinen ja miellyttämishaluinen. Mutta tuo rähinä. En tiedä onko se niin verissä, geeneissä, pinttynyt tapa vai mikä ihme. Mitä tuo on?
Sinänsä harmiton tapa mutta ärsyttää minua suunnattomasti. Suunnitelmissa olisi toinen koira tälle kaveriksi mutta en viitsi sitä ottaa kun olen varma että opettaa pennulle tuon raivostuttavan tavan ja sitten viimeistään tulisin täysin hulluksi.
[/quote]
Ihan luonnollinen reaktio koiraeläimeltä. Ei liity tosiaan vihaisuuteen, minkä itse olit elekielestä ymmärtänytkin. Kyse on vain lievästi jännittävään tilanteeseen ja innostuneeseen odotukseen liittyvästä reaktiosta, joka tulee ihan vaistomaisesti. Osin myös mahdollisesti vahtivietistä joka on erittäin "verissä" oleva asia jollain koirille, ne haluavat ilmoittaa tulijat haukulla.
Tämäkin on kyllä asia minkä pystyy opettamaan pois tai vähemmälle. Itselläni on niin opetettuna että tulijat saa ilmoittaa muutamalla haukulla, mutta räksyttämään ei saa jäädä. Olen opettanut koirille käskyn "riitti jo" millä ilmaisen että olen huomannut tulijan ja nyt tulen laumanjohtajana kohtaamaan tilanteen, koirien ei tarvitse enää ilmoitella. Tuon opettaminen on kyllä suhteellisen vaativaa ja vaatii kärsivällisyyttä, koska tosiaan käytös haukulla ilmoittamiseen tulee niin syvältä koiran vaistoista, ja jalostuksessa sitä on aikoinaan jopa suosittu, kun koiran nimenomaan oli tarkoitus ilmoittaa pedoista ja tulijoista turvallisuuden takeeksi. Mutta samoilla periaatteilla se opetus menee kuin muidenkin asioiden, yritetään luoda tilanteita joissa koira ei vielä ylikuormitu ja palkataan hyvästä käytöksestä, ja hyvin varovasti asteittain lisätään vaativuutta niin että 90% tapauksista koiraa päästään palkitsemaan onnistuneesta suorituksesta.
'Mukava' tietää että meitä on muitakin. Meidän pieni koira on vasta 1 1/2v, mutta koulutuksessa on monia haasteita. Eniten häiritsee se, että koira sekoaa kun ovikello soi/tulee vieraita. Rauhoittuu kyllä 10minuutissa suht normaaliksi, mutta vituttaa se riehuminen varmaan vieraitakin. Kovasti yritetään kitkeä pois, mutta todella vaikeaa on. Nykyisin ovikellosta sekoaminen on jalostunut myös siihen, että jos kuulee televisiosta jonkin kilauksen, näkee tai kuulee koiran siellä niin haukkuminen ja innostuminen on taattu. Sosiaalistettiin pentua myös liikaa, sillä nyt tuloksena koira joka haluaisi lenkillä ihan kaikkien luo ja yrittää vetää niska kyömyssä kahdella jalalla koirien luo. Todella stressaavaa itselle, mutta koulutus jatkuu.. Varmaan läpi koiran eliniän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haukkuminen. pihalla haukkuu ja rähjää ihan kaikelle ja varalta olemattomallekin. sisällä haukkuu myös useimmat rappukäytävän äänet. koira 11v, kaikki keinot kokeiltu ja mikään ei tunnu auttavan. onneksi koira muuten on ihana ja hyvin käyttäytyvä :) on myös melko arka, mutta se on toisaalta rodulle ominainen piirre.
ihan ensimmäisen koirani (tiibetinspanieli) kanssa tein sen virheen, että suojelin sitä ihan liikaa. koiraa pidettiin jatkuvasti sylissä ja lässytettiin. siitä tuli lopulta niin arka, että pelkäsi kaikkea paitsi perhettään. koiran elämä oli varmasti todella stressaavaa ja silloin päätin, etten tuota virhettä tee enää koskaan!
toisen koirani kanssa en tiedä missä meni pieleen, mutta n. 1,5vuotiaana aloitti remmissä rähjäämisen. tätäkin tapahtuu vain silloin kun sitä ei päästetä toisen koiran lähelle. kun koira on irti tykkää kaikista ja on todella ihana.
Meilläkin haukkuminen... Ulkona vastaantulijat, ovikello, rapunäänet ja parvekkeella kaikki äänet. Muutamme kohta asuntoon jossa on piha , saapi nähdä mitä käy!
Koira käy myös pöydällä nappaamassa tähteitä, eikä " Ei" sanaa totella melkein ikinä.
Sosiaalistus. Olimme juuri muuttaneet uudella paikkakunnalle, emmekä tunteneet täältä oikein ketään. Toisia koiria ei juuri tule edes vastaan. Tähän lisäksi yksi huono kokemus pienen lapsen kanssa.
Koira on onneksi perusluonteeltaan tosi kiltti, ei siis ole aggressiivinen, vaikka pelkääkin lapsia ja joitain aikuisiakin. Toisten koirien kanssa ei tule toimeen ollenkaan, poikkeuksena yksi tuttu koira.