Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhuissaan Kun vauva huutaa-ketjusta
11.09.2014 |
En tiennyt, että vauvat voi olla sellaisia, kuin tuossa ketjussa kuvailtu. Minulla on hyvin vähän kokemusta vauvoista. Siskoni nukkui vauvana 4 tunnin unia. Äiti ruokki hänet, vaihtoi kuiviin ja pisti sänkyyn, jonne hän tyytyväisenä nukahti. Kun hän heräsi, hän lepäili vuoteessa ihan rauhallisena, ellei ollut nälkä tai vaippa märkä. Isompana hän katseli lattialla viltillä tavaroitaan. Oli iloinen, kun siihen meni leikkimään ja juttelemaan, mutta ei alkanut kitistä, kun siitä lähti tekemään muuta.
Ystäväni lapsi on samanlainen. Alkoi nukkua täysiä öitä 3 kk ikäisenä. Ihan tyytyväinen ollut sängyssä tai vaunuissa tai lattialla itsekseen.
Myös nuoremmat serkkuni ovat olleet samanlaisia.
Ainoa, jonka muistan valittaneen, että vauvaa pitää koko ajan kantaa ja mitään ei voi tehdä, on ollut serkkuni vaimo. Mutta ei sitten tullut juteltu asiasta enempää.
Oikeasti, voiko vauva olla kuukausi toisensa jälkeen sellainen, että ei voi kuin pitää sylissä? Eikä asiaan voi ennalta mitenkään vaikuttaa? Eikö siitä tule hulluksi?
Kommentit (82)
Siis ymmärrän, että koliikki tai sairastava vauva on asia erikseen. Mutta vaikea ymmärtää, miksi vauva huutaisi, jos mikään ei ole ns vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärrän, että koliikki tai sairastava vauva on asia erikseen. Mutta vaikea ymmärtää, miksi vauva huutaisi, jos mikään ei ole ns vialla.
Siis ymmärrän, että koliikki tai sairastava vauva on asia erikseen. Mutta vaikea ymmärtää, miksi vauva huutaisi, jos mikään ei ole ns vialla.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:59"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:48"]Lue lapsen kehityksestä. Vauvalle periksi antamisen käsite on täysin naurettava. Ei pieni vauva osaa esim. tahallaan kerjätä huomiota tai manipuloida vanhempiaan.
[/quote]
No mites sitten tuosta tuttavan lapsesta, joka on aina, vauvasta asti, saanut kaikki tahtonsa läpi ja tehty juuri, kuin hän on vinkaissut, on tullut lähes ihmishirviö, jonka kanssa muut vanhemmat ei halua lastensa leikkivän? Ja kuka haluaisi leikkiä tyypin kanssa, joka vetää kuonoon, jos ei tehdä, kuten hän haluaa.
[/quote]
Sillä vauva-ajalla ei ole ton kans mitään tekemistä. Lapsi on hemmoteltu pilalle vauva-ajan jälkeen. Ja sen vanhemmat ovat toki olleet yhtä pihalla lastenkasvatuksesta kuin sinä olet noine "antaa vauvalle kaikessa periksi"-juttuinesi.
[/quote]
Mutta se, miten lasta on kohdeltu myöhemmin on suoraa jatkoa sille, miten häntä on kohdeltu vauvana. Missä menee raja, että eilen sama käytös oli vauvan tärkeää huomioimista ja huomenna se sama toiminta onkin hemmottelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:48"]Voi olla, koliikkivauvat on sellaisia. Toki yleensä vauvat johonkin aikaan vuorokaudesta on vähän rauhallisempia ja saattavat nukkua muutaman pidemmän pätkän, mutta ei välttämättä. Mutta ei sille rauhallisellekaan vauvalle varsinaisesti ole hyväksi lojua pinnasängyssä päivät ja yöt ja käydä muualla vain pestävänä ja syötettävänä, kaikenlaiset vauvat tarvitsee eniten maailmassa kontaktia muihin ihmisiin ja niitä pitää siis pitää sylissä ja lähellä vaikka eivät itkisikään.
[/quote]
No tottakai sylissä myös, mutta ei nyt kai koko aikaa? Mietin vaan isoäitiäni, jolla oli 5 lasta ja hoiti yksin koko maatilan työt. Ei taatusti voinut kanniskella yhtä vauvaa sylissä koko päivää, kun piti lypsää, kyntää, tehdä polttopuita, kantaa vettä, tehdä ruokaa, jne.
[/quote]
Entisaikaan taloissa oli myös piikoja ja toisaalta isosisarukset joutuivat jo n. 10-vuotiaasta lähtien huolehtimaan lähes täysin nuoremmista sisaruksistaan.
Temperamentilla ei välttämättä ole vaikutusta vauvaiän itkuihin. Esikoiseni oli vauvana temperamenttinen, huusi paljon, nauroi paljon. Tunteet laidasta laitaan ja niin on edelleen. Nukkui ensimmäisen kokonaisen yön 1,5 vuotiaana.
Kuopus taas oli helppo vauva yli puolivuotiaana. Sitä ennen huusi refluksin takia koko ajan. Ja sylissä oli paras. Menin töihin kun kuopus oli 10kk. Vauva heräsi silloin vielä 2-3krt yössä. Nyt vuotta myöhemmin herää edelleen kerran yössä. Töissä käyn, nukun 7-8h yössä. Jotenkin tämän vain kestää. Vauvat on erilaisia. Kaverilla 3 lasta joista 2 ensimmäistä nukkui syntymästä asti koko yön heräämättä. Kolmas oli tavallinen yöheräilijä, heräsi 2-4krt yössä. Kaveri sanoi että jos kaksi ekaa olisivat olleet samanlaisia niin tuskin olisi kolmatta tehnyt.
Meillä on heräilty välillä jopa tunnin välein öisin. 15 vuoden päästä niitä ei saa sängystä ylös millään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:14"]Temperamentilla ei välttämättä ole vaikutusta vauvaiän itkuihin. Esikoiseni oli vauvana temperamenttinen, huusi paljon, nauroi paljon. Tunteet laidasta laitaan ja niin on edelleen. Nukkui ensimmäisen kokonaisen yön 1,5 vuotiaana.
Kuopus taas oli helppo vauva yli puolivuotiaana. Sitä ennen huusi refluksin takia koko ajan. Ja sylissä oli paras. Menin töihin kun kuopus oli 10kk. Vauva heräsi silloin vielä 2-3krt yössä. Nyt vuotta myöhemmin herää edelleen kerran yössä. Töissä käyn, nukun 7-8h yössä. Jotenkin tämän vain kestää. Vauvat on erilaisia. Kaverilla 3 lasta joista 2 ensimmäistä nukkui syntymästä asti koko yön heräämättä. Kolmas oli tavallinen yöheräilijä, heräsi 2-4krt yössä. Kaveri sanoi että jos kaksi ekaa olisivat olleet samanlaisia niin tuskin olisi kolmatta tehnyt.
Meillä on heräilty välillä jopa tunnin välein öisin. 15 vuoden päästä niitä ei saa sängystä ylös millään...
[/quote]
Minun esikoinen oli ihan normaalisti nukkuva vauva eli itki n. 2-8 kertaa yössä ensimmäisen vuoden. Toisena vuonna 2-4 kertaa ja vielä kolmantena vuonna 1-3 kertaa yössä heräili ja piti uudelleen peitellä.
Päiväunia nukkunut ihan ok, tunnista pariin tuntiin nyt isompana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:55"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 23:48"]Kyllähän niitä hulluksi on jotkut tullut. Muistan kaksplussalta erään, jonka vauva taisi vielä 1 vuotiaanakin olla huono nukkuja. Ainakin puoli vuitta elivät sumussa kun lapsi itki koko ajan. Nukkui tosi huonosti. Oli jotain allergiaa joka ei meinannut selvitä. Lopulta pääsivät tuosta mutta äiti tunsi olonsa edelleen masentuneeksi ja tyhjäksi. Ei osannut olla enää onnellinen. Nykyään en tiedä.
Itselläni on ollut kaksi suht helppoa vauvaa jotka ei ole paljoa itkeneet, mutta se vauhti! Tällä hetkellä juoksee tyhjentämään roskista heti kun silmä välttää. Vilkkaita ja omapäisiä vaikkakaan paljon eivöt itkeskele. Tuntemasi vauva kuulostaa tosi rauhalliselta. Onhan niitäkin, mutta ei kannata olettaa että oma olisi noin rauhallinen.
No mä lähdin siitä oletuksesta, että normaalisti lapset on rauhallisia ja jotain on tehty väärin, jos eivät ole. Ja haluaisin välttää sen väärän kasvatuksen, joka tuottaa levottomia lapsia. Me esim siskoni kanssa olimme leikki-ikäisinä sellaisia, että meidät voi ottaa mukaan vaikka liikeneuvotteluun. Kun meille antoi esim piirustusvälineet, pari pikkulelua, kirjan, istuimme tyytyväisinä paikoillamme omiamme touhuten.
Tunnen perheen, jonka kaksi ensimmäistä tosi rauhallisia ja nyt aikuisinakin kilttejä, tottelevaisia ja erinomaisia miehen alkuja, hyviä vävyehdokkaita. Mutta se kolmas, villi ja kitisevä, huonotuulinen. Kumma kun se kolmas ei ollutkaan pieni enkeli. Äiti oli yllättynyt ja jos viimeinen olisi ollut ensimmäinen, olisi jäänyt siihen.
Mutta koska itse olet rauhallinen luojanluoma, valitse kumppaniksesi samanlainen. Tällöin lapset on todennäköisemmin rauhallisia. Olen itse rauhallinen ja lapsena tosi helppo, sellainen paikasta toiseen "siirrettävä". Mieheksi otin vastakohdan ja lapset saaneet luonteensa sieltä :D
Realiteetit taitaa iskeä aika pahasti ap:lle vauvan synnyttyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:45"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:34"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 00:27"]Mutta et sille vauvan temperamentille kuitenkaan voi mitään, se on mikä on, perinnöllistä ja ympäristön vaikutuksesta muotoutuva monitahoinen juttu. Ja räiskyvämmissä ja myös hitaasti lämpiävissä temperamenteissa on hyvät puolensa! Ettei se niin ole, että hyvä vauva on vain sellainen joka nukkuu ja syö ja jokeltelee kirjan mukaisessa rytmissä, ja hyvä taapero on sellainen joka nukkuu yöt ja syö nätisti ja leikkii itsekseen ja hymyilee vieraille. [/quote] Jaa. Mun mielestä sellainen lapsi kuulostaa oikein hyvältä tapaukselta.
[/quote]
Eiköhän ne ole ihan hyviä vauvoja nekin, jotka ei ihan oppikirjan mukaan toimi. Ja ennen kaikkea että ihmisen arvo ei ole siinä, miten helpolla vanhempansa on päässeet vauvanhoidosta.
[/quote]
No, ainoa hankala vauva, jonka tiedän, on nyt hankala 9-vuotias. Äiti teki juuri niin, kuin lapsi halusi. Kantoi ekat kuukaudet sylissä, heijasi, hyssytti. Nukutti tuntikausia vielä 4-vuotiaana. Kun äiti puhui jonkun muun kanssa, vaikka olisi heijannut lasta samalla sylissä, niin lapsi ei ollut tyytyväinen, ennen kuin äiti lopetti toiselle aikuiselle puhumisen ja puhui vaan lapselle. Lapsi halusi nukahtaa niin, että piti tuntikausia äitiä nenästä kiinni niin, ettei äiti voinut kunnolla hengittää.
Tästä lapsesta tuli ilkein ja häijyin lapsi, jonka tunnen. Hän sai ekasta hoitopaikastaan lähtöpassit, kun oli niin julma muille lapsille. Alle kiuluikäisenä hän kävi jo vihanhallintaterapiassa. Jos asiat ei mene kuin hän haluaisi, hän vaikka yrittää puhkoa pikkusisaruksensa silmät, tyhjentää äidin käsilaukun sisällön kuralammikkoon, heittää lelunsa keskelle ruusupuskaa ja karjuu, kun äiti ei löydä sitä HETI. Jos hän päättää, ettei syö kolmeen viikkoon kuin jäätelöä ja karkkia, se on sitten niin. Nykyisin hän ei voi sietää äitiään ja haluaisi vain olla yksin kotona pelaamassa tietokoneella. Äiti ei pelaamista estä, mutta lähtee kotoa pikkusisaruksen kanssa, kun isompi käskee.
Pelkään, että lapsesta tulee tuollainen, jos annan jo vauvana kaiken periksi.
[/quote]
5. Jatkaa taas, AP puhuikin vauvoista. Taaperoikäinen osaa jo koetella rajojaan ja se on vanhemmista kiinni jos menevät siihen leikkiin mukaan. Minäkin osaan jo erottaa lapsen oikean hädän ja sen kitinäitkun joka tulee kun kielletään lyömästä koiraa. Älä yleistä asioita.
Ap:n pakko olla joku teini-ikäinen provo. Kuulostaa myös ihan Lamppu sammuu -Elsalta: hyvä vauva on hiljainen ja näkymätön vauva.
Vauvat ovat luonteeltaan erilaisia, voi olla sairautta jne. Vauva ei koskaan itke huvikseen, vittuillakseen tai pompottaakseen vanhempiaan. Vauvalla ei ole samanlaista aikakäsitystä kuin aikuisella. Hän elää hetkessä ja jos hän itkee, on hänellä hätä. Vaikka olisi saanut ruokaa ja puhtaan vaipan. (Sinusta sai käsityksen, että kunhan vauvalla on kuiva vaippa ja mahassa ruokaa, niin hänen pitäisi olla tyytyväisenä yksin kopassaan.) Vauvakin on ihminen ja eniten hän kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen sekä perustarpeiden tyydyttämistä. Ihan pelottavan kuuloista, että ap:ole on tulossa lapsi, sellainen ajatusmaailma hänellä on.
Oma äitini oli hermoromahduksen ja luovuttamisen partaalla, kun itse en nukkunut kuin maksimissaan kaksi tuntia putkeen aina 1-vuotiaaksi saakka. Yöllä siis heräsin vaikka kuinka monta kertaa itkemään ja äitini yleensä oli se, joka joutui heräämään hoitamaan minua. Olin jo hänen neljäs lapsensa, mutta kaikista vaivalloisin mitä tähän heräilyyn nyt tuli.
Minun vauvani ovat olleet "täydellisiä" vauvoja, nukkuneet ja nukahtaneet yksin elämänsä ensimmäisistä unista lähtien. Eivät itkeneet ensimmäisinä kuukausina yhtään! murisivat vaan :) eikä senkään jälkeen voinut sanoa että olisivat itkemällä itkeneet. Tosi aurinkoisia, tyytyväisiä, lattialla tai missä vaan viihtyviä! ei allergioita.
Oi että vauva vuodet oli yhtä unelmaa!
Täällä juuri heräiltiin puolitoistavuotiaan kanssa neljä tai olikohan viisi kertaa viime yönä. Ei tosin joka yö mene niin huonosti, mutta aina tulee näitä kausia, kun kukaan ei sitten nuku. Kyllä se käy kunnon päälle, kun on nyt kaksi vuotta enemmän tai vähemmän valvonut. Sitä ei ennen lapsia tajunnut, millaista on olla jatkuvassa univelassa.
Alue: Aihe vapaa
Siis ymmärrän, että koliikki tai sairastava vauva on asia erikseen. Mutta vaikea ymmärtää, miksi vauva huutaisi, jos mikään ei ole ns vialla.