Lue keskustelun säännöt.
Ajatus uusioperheiden kasvusta.
19.08.2014 |
uusioperheethan ovat olleet kasvussa ja olen tässä miettynyt mistä se mahtaa johtua. Onko eroamisen kynnys madaltunut huomattavasti? Lapset kuitenkin tehdään suhteessa ja yhteisestä päätöksestä (unohdetaan nyt nämä joissa lapsi syntyy yhdenillan jutusta tai muuten vain "palaa pohjaan" vaikka suhteessa ollaankin).
Ajatus on siis, että alkaako ihmisiä tympimään se, että ei ole yhteistä lapsivapaata aikaa? usein kuulee, että alkaa kasvamaan erilleen yms. Kuitenkin sitten uudessa suhteessa, kaikki onkin huomattavasti paremmin (yleensä. Kärjistystähän tämä on, mutta sitenhän asia on kaikkein selvintä selittää). Olisikohan syy siis, että uusi parisuhde on parempi juuri siksi, että on juuri sitä yhteistä lapsivapaata, kun jälkikasvu on etävanhemmallaan säännöllisesti, toisin kuin ydinperheessä vapaat ovat vain silloin tällöin?
Edelleenkin on olemassa kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta onkohan asiasta tehty tutkimusta tai vastaavaa. jos ei ole niin pitäisi. Tutkitaanhan sitä paljon turhempiakin asioita.
En syyllistä ketään, vaan esitän vain oman ajatukseni ja haluaisin vain keskustelua asiasta. Vastaukset, jotka ovat mallia "se nyt vaan oli laiska, juoppo ja muuta vastaavaa" ei kuulu tänne sillä tälläisen suhteen kariutuminen olisi nähty jo ennen lapsia, jotka kuitenkin on tehty tämän puolison kanssa.
Kommentit (6)
Hmmm... Minä olen eronnut piiiitkästä avioliitosta. Uskovaisen kasvatuksen saaneena ero oli mahdottomuus etukäteen, mutta pakkohan se oli, mun mies vaihtoi minut toiseen. Tunnen minun ryyppisiä paljonkin. Ja tunnen tietysti paljon niitä, joilla on parikin auhdetta takana, eli jotka eroavat heti, kun ajattelevat, ettei suhde toimi.
Elämäni on nyt parempaa, kuin ennen eroa (kun ensin erosta toivuin). Juuri sen takia, että minulla on nykyään myös oma elämä. Kyse on myös siitä, että laspet ovat välillä isällään, mutta myös sen takia, että ei ole vaativaa miestä, joka haluaa minulta sitä ja tätä. Ensimmäistä kertaa elän omaa elämää, omilla ehdoilla.
minulla on uusi mies. Hieno mies - mutta jos olisimme nuorena tavanneet, olisimme ehkä jo eronneet. Koska mies on nuorena ollut niiiin omahyväinen (omien sanojensa mukaan). Hänelle parisuhteet ovat olleet kasvun paikkoja. Ilman niitä hän olisi vieläkin itserakas.
Joku on sanonut, että kaikissa nuoruuden suhteissa "harjoitellaan" parisuhteessa elämistä. Jotkut pysyvät yhdessä ja harjoittelevat yhdessä. Miksi kaikki eivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen kyllä, että kyse ei ole sen yhteisen lapsivapaan ajan puutteesta, vaan sen oman lapsivapaan ajan puutteesta. En tiedä sitten, onko kyseessä yleisemminkin tietynlainen minäminäminä-ajattelun korostuminen nyky-yhteiskunnassa.
Elän itsekin uusperheessä. Miehelläni on lapsia edellisestä liitosta, jossa vaimo "kasvoi erilleen" ja meillä kaksi yhteistä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 20:52"]
Hmmm... Minä olen eronnut piiiitkästä avioliitosta. Uskovaisen kasvatuksen saaneena ero oli mahdottomuus etukäteen, mutta pakkohan se oli, mun mies vaihtoi minut toiseen. Tunnen minun ryyppisiä paljonkin. Ja tunnen tietysti paljon niitä, joilla on parikin auhdetta takana, eli jotka eroavat heti, kun ajattelevat, ettei suhde toimi.
Elämäni on nyt parempaa, kuin ennen eroa (kun ensin erosta toivuin). Juuri sen takia, että minulla on nykyään myös oma elämä. Kyse on myös siitä, että laspet ovat välillä isällään, mutta myös sen takia, että ei ole vaativaa miestä, joka haluaa minulta sitä ja tätä. Ensimmäistä kertaa elän omaa elämää, omilla ehdoilla.
minulla on uusi mies. Hieno mies - mutta jos olisimme nuorena tavanneet, olisimme ehkä jo eronneet. Koska mies on nuorena ollut niiiin omahyväinen (omien sanojensa mukaan). Hänelle parisuhteet ovat olleet kasvun paikkoja. Ilman niitä hän olisi vieläkin itserakas.
Joku on sanonut, että kaikissa nuoruuden suhteissa "harjoitellaan" parisuhteessa elämistä. Jotkut pysyvät yhdessä ja harjoittelevat yhdessä. Miksi kaikki eivät?
[/quote]
tuokin on hyvä pointti. Miksi suhdetta ei yritetä kunnolla korjata ja mahdollisia epäkohtia TASAVERTAISESTI korjata, vaan lähdetään etsimään uutta. Kaikissa suhteissa on ylä- sekä alamäet.
Johtuu ihmisten nykyajan itsekkyydestä, minäminä ja minun vapaa-aika ja minun oma aika ja minun harrastukset ja menot. Jos lapsia tekee niin sitä yhteistä ja omaa vapaa aikaa ei enää samalla tavalla ole, sen pitäisi jokaisen tajuta. Itse en edes tarvitse mitään jatkuvaa omaa aikaa... kun tulin 3-kymppisenä raskaaksi niin oli tarpeeksi saanut viettää sitä omaa aikaa, bilettää harrastaa ja matkustaa.
Ja harvan uusperhe mitään pelkkää onnea on, 70% uusperheistä päätyy eroon. Paljon vaativampia uusperheet on.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 21:44"]Johtuu ihmisten nykyajan itsekkyydestä, minäminä ja minun vapaa-aika ja minun oma aika ja minun harrastukset ja menot. Jos lapsia tekee niin sitä yhteistä ja omaa vapaa aikaa ei enää samalla tavalla ole, sen pitäisi jokaisen tajuta. Itse en edes tarvitse mitään jatkuvaa omaa aikaa... kun tulin 3-kymppisenä raskaaksi niin oli tarpeeksi saanut viettää sitä omaa aikaa, bilettää harrastaa ja matkustaa.
Ja harvan uusperhe mitään pelkkää onnea on, 70% uusperheistä päätyy eroon. Paljon vaativampia uusperheet on.
[/quote]
Valitettavasti erot tapahtuu yleensä noin 40v ikäisille, joten ehdit vielä erota itsekin. Kannattaa viettää aikaa myös yksin ja kahdestaan miehen kanssa. Se suojaa erolta.
Ajat ovat niin radikaalisti muuttuneet siitä mitä ne olivat kun meidän vanhemmat olivat keski-ikäisiä. Työelämän vaatimukset ovat niin paljon kovemmat jo ihan tavallisellakin duunarilla. Työelämä seuraa niin monella kotiin asti, etäyhteyksien ja mobiililaitteiden muodossa. Se jo syö aikaa perhe- ja parisuhde-elämältä. Omalta kohdaltani voin sanoa että kun työ ensin vaati 8 tuntia päivästä, sitten lapset 4-5 tuntia illasta ja sitten ex-mies vielä pari tuntia halipusiseksi-sessioita niin minulta loppui puhti ja jaksaminen. Kun se ex ei kuitenkaan kantanut yhtä paljon vastuuta arjesta kuin minä. Paloin suhteessa loppuun ja päätin erota. Olimme yhdessä 4,5 vuotta ennen esikoisen syntymää, eikä mitään näitä merkkejä ollut ennen lapsen syntymää. Kukaan ei kertonut minulle odotusaikana ettei mies tule juurikaan lasta hoitamaan ensimmäisen vauvavuoden aikana, ei edes mies itse. Nyt olen lasten kanssa yksin ja niin onnellinen kuin ihminen voi yksin olla.