Vertaistukea?!?
Tilanteemme on seuraavanlainen: Erosin kahden lapseni isästä loppuvuodesta 2007. Kaikki sujui alkuun ihan rauhallisesti, sopimukset elatuksesta ja huollosta teimme, minulle yksinhuoltajuus. Elatussopimus tehtiin määräaikaisena, koska se vahvistettiin alhaisemmaksi kuin elatustuki. Viime syksynä tuli aika tehdä uusi elatussopimus, jota ei lastenvalvojalla syntynyt koska isä piti laskelman mukaista summaa liian suurena. Jouduin viemään asian oikeusaputoimistoon, jossa asia on ollut nyt 5kk käsittelyssä eikä isä ole vieläkään toimittanut tositteita tuloistaan. Kanne asiasta on nostettu. Tällä hetkellä lapset eivät siis saa edes elatustukea, koska voimassa olevaa elatussopimusta ei ole.
Isä on lisäksi halunnut riitauttaa myös kaikki hyvin toimineet asiat eli tapaamiset, jotka eivät hänen mielestään toimi. Hän haluaa myös takaisin yhteishuoltajuuden, josta siis n. 1,5v sitten omasta vapaasta halustaan luopui. Emme pysty isän kanssa keskustelamaan mistään. Hän puhuu ystävällisesti minulle vain niin kauan kun suostun kaikkeen mitä hän vaatii, jos taas sanon vastaan alkaa vittuilu. Nyt näistä kaikista asioista mennään oikeuteen ja koen asian todella stressaavana. En tiedä miten tilanteesta selviän.
Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia? Kaipaisin henkistä tukea, sekä kokemuksia oikeuskäsittelystä. Mitä tässä vielä voikaan tapahtua?
Kommentit (2)
Hei, Me olimme juuri oikeudessa lapsen tapaamisista ja asumispaikasta. Minua stressasi kovasti ajatus, että lapsi muuttaisi isän luo, kun hän on aina ollut minun hoidossani ja kovasti kiinni äidissään.
Oikeudessa yritetään ensin sovitella asiaa ennen kuin mennään varsinaiseen pääkäsittelyyn. Meillä tuo sovittelu tepsi: tuomari puhui isälle järkeä ja isä uskoi. Nyt meillä on sopimukset paperilla ja kaikki hyvin.
Yhteishuoltajuudessa lähihuoltaja päättää lapsen arkipäivän asioista. Jos tarvitset passin lapselle, haluat vaihtaa hänen nimeään tai uskontokuntaa, tarvitset isän suostumuksen. Samoin yhdessä päätetään esim. terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Minulla oli mm. oikeus viedä lapsi päivähoiton ilman isän suostumusta, hän vaati lasta hoidettavaksi kotona. En nyt ala tässä selittämään enempää, mutta se ei ollut realistinen mahdollisuus.
Meilaa, jos haluat vaihtaa ajatuksia enemmän.
Lapsen etu on se, mikä menee nykyisessä lainsäädännössämme kaiken muun edelle. Sitä ajattelee tuomioistuin, lastenvalvojat ja sitä pitäisi ajatella kaikkein eniten lapsen omien vanhempienkin.
Ei ole millään tavalla lapsen edun mukaista, että isä ei maksa elatusmaksuja. Mikäli isä ajattelisi lapsiensa etua, hän maksaisi edes minimin ja pyytäisi koroteusta summasta myöhemmin vapautusta oikeusteitse. Mikäli isä ei maksa edes minimiä, hän totaalisesti laiminlyö omien lapsiensa hyvinvoinnin turvaamisen.
En tiedä, miten isän ja lasten väliset tapaamiset ovat aiemmin toimineet, mutta tapaamisten toimivuus on lasten etu. Lapsilla on totaalinen oikeus molempiin vanhempiin, oikeus tavata ja toimia yhdessä. Jos jompi kumpi vanhemmista yrittää estellä tapaamisia muiden, kuin lapsen hyvinvoinnin syistä, hän laiminlylö lapsen edun.
Mikäli isä haluaa takaisin yhteishuoltajuuden, hänellä on siihen oikeus. Mutta yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että isä osallistuu lapsien harrastuksiin kuljettamiseen, järjestää vuorostaan syntymäpäiväjuhlat, vierailee päiväkodin ja koulun joulujuhlassa YHDESSÄ toisen vanhemman kanssa. Eli yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat jakavat kaiken huoltajuuden YHDESSÄ!
Molempien vanhempien pitäisi pystyä käyttäytymään aikuisen lailla lapsia huoltaessaan. Esimerkilliseen kasvatukseen kuuluu opettaa ja osoittaa lapsille keskustelutaito ja asioiden hoitaminen ilman ärräpäitä ja vihastumista.
Mikäli vanhemmat eivät kykene hoitamaan lapsiin liittyviä asioita rauhanomaisesti ja rakentavasti, niin suosittelen ammattiavun hakemista. Ei ole millään tavalla lapsen edun mukaista, jos lapsesta tehdään pelinappula ja kodista taistelukenttä.