Rakastunut outoon mieheen, miten selitän/tarvitseeko selittää?

Läheisilleni siis. He ihmettelevät, mitä näen miehessä. Olen itsekin erikoinen persoona, syvällinen pikku pohdiskelija ja omituisella huumorilla ja tahdittomuudella varustettu. Kuitenkin ihan suht älykäs kai (opintomenestyksen perusteella), päämäärätietoinen ja suht päällisin puolin normien rajoissa.

Mies on ihanan elämään tarttuvainen, repäisee minut mukaansa kaikkeen spontaaniin, kokemukselliseen ja sellaiseen, että tuntuu vihdoin todellakin, että olen elossa! En jaksa enää sovinaista elämää, jossa minun pitäisi esitellä kaavoihinsa kangistuneille ystävilleni/perheelleni yhtä kaavamainen tyyppi, jotta kahvipöytäkeskusteluissa ei tulisi hämminkiä.

Rakastan kummajaista ja minun on hyvä olla hänen kanssaan - onks ihan okei? Tarviiko selittää? Olen aikuinen, nuori tosin, mutta aikuinen kuitenkin.