Lue keskustelun säännöt.
Uskoisitko sinä, jos ystäväperhe ei löydä puoleen vuoteen
11.09.2014 |
sopivaa aikaa milloin voisitte tavata? Vai epäilisittekö että eivät edes halua tavata ja syyt ovat tekosyitä?
Kommentit (17)
Kyllä. Etenkin jos eivät asu ihan naapurissa. Mä olen nyt yrittänyt löytää sopiva aviikonloppua ystäväperheeni tapaamiseen mutta koko ajan tuntuu tulevan jotakin muuta. Sairastutaan, hammasta särkee, tulee työstressiä tai lasten kanssa on säätämistä, itselle tulee väsymys jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä tapaavatko kuitenkin muita ystäviä. Voi olla jotain uupumusta etteivät oikein jaksa tavata ketään mutta jos vain teidän tapaaminen ei sovi, niin silloin toki voi miettiä että ehkä ystävyys on hiipumassa. Oliko edellisellä tapaamisella jotenkin huono tunnelma?
Meillä mies on yrittäjä ja on töissä ihan hirveän epäsäännöllisesti ja yleensä AINA kun meillä on joku sovittu meno, joku työntekijä sairastuu tai vastaavaa. Olen monesti sitten mennyt lasten kanssa kolmestaan tai tutut on tulleet meille, mutta yksikin tuttavaperhe ei ole nähnyt miestäni varmaan useampaan vuoteen. Ne ihmettelikin kerran, oleki listinyt sen ja haudannut takapihalle...
Meillä ainakin on arkisin kolmena päivänä viikossa perhellä harrastuksia, sitten niinä kahtena muuna iltana käydään kaupassa (maanantai ja perjantai), siivotaan, pestään pyykkiä ja vähän levätään. Ei todellakaan huvita lähteä mihinkään.
Viikonloppuisin käydään esim. sienimetsässä, tehdään pientä remonttia tms. niin mä en ainakaan jaksa alkaa lyödä mitään aikatauluja lukkoon, miettiä tarjoamisia, ulkonäköä tms. kun ei ole pakko. Me ollaan siis huonoja käymään kylässä tai kutsumaan ketään. Joskus kesäisin ehkä puutarhajuhlat tulee pidettyä ja pyydettyä ystäviä, mutta ei juuri muuta. Omia ystäviä tulee kyllä itsekseen tavattua, eli käyn joskus kavereitten kanssa elokuvissa, syömässä tai drinksulla. Lapsiperheen äitinä on ihan kiva, että kun on aikaa, voi hetkeksi poistua johonkin. Mieluummin niin, kuin että alkaa miettiä tarjottavia ja vieraita.
Itse olen töiden jälkeen väsynyt, enkä jaksaisi arki-iltana lähteä vierailulle. Viikonloppuna on taas hankalaa päästä minnekään, kun ei ole omaa autoa ja lähin bussipysäkki on 1,5km päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori Hanna! Olen ollut masentunut, en ole halunnut nähdä ketään puoleen vuoteen. Olet tärkeä, en vain jaksa muita ihmisiä tällä hetkellä. Edes sinua, vaikka olet rakas.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:31"]
Itse olen töiden jälkeen väsynyt, enkä jaksaisi arki-iltana lähteä vierailulle.
[/quote]
Miksi ihmeessä käyt töissä, jos sen vuoksi jää oikea elämä elämättä?
Vai onko se niin, että kun on lapsia, on pakko vain raataa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:31"]
Itse olen töiden jälkeen väsynyt, enkä jaksaisi arki-iltana lähteä vierailulle.
[/quote]
Miksi ihmeessä käyt töissä, jos sen vuoksi jää oikea elämä elämättä?
Vai onko se niin, että kun on lapsia, on pakko vain raataa?
[/quote]
Osan on pakko käydä töissä elääkseen iltaisin ja viikonloppuisin sellaista elämää kuin haluaa.
Minkätyyppisestä tapaamisesta on kyse? Asutteko samalla paikkakunnalla, onko tarkoitus juoda kahvit vai istua iltaa pikkutunneille? Meinaan vaan, että meilläkin on kaverit joita ois kiva nähdä useammin, mutta kun matkaa on 600km suuntaansa, niin ei sitä ihan viitti kahvittelun takia lähteä ajamaan. Ja sitten homma meneekin vaikeaksi, kun kolmella lapsella jollakulla on aina joku leiri tai turnaus tms. Meidän perhe ei ole viettänyt viikonloppua yhdessä kertaakaan koulunalun jälkeen eikä olla ensi viikonloppunakaan. ELI kun se eka yhteinen vapaa viikonloppu tulee, niin varmasti ollaan se keskenämme, ei kyläilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:31"] Itse olen töiden jälkeen väsynyt, enkä jaksaisi arki-iltana lähteä vierailulle. [/quote] Miksi ihmeessä käyt töissä, jos sen vuoksi jää oikea elämä elämättä? Vai onko se niin, että kun on lapsia, on pakko vain raataa? [/quote] Osan on pakko käydä töissä elääkseen iltaisin ja viikonloppuisin sellaista elämää kuin haluaa.
[/quote]
Sinä haluat siis elää sellaista elämää, jossa olet iltaisin aivan liian väsynyt lähteäksesi mihinkään?
Selvä, mikäs siinä.
Kyllä väkisin pistäisi miettimään, ettemme taida olla kovin haluttua seuraa. Itselä on sen verran kokemusta, että opiskeluaikana koulukaverini sai lapsen, miehensä oli työtön. Sovittiin aina, että näemme tällä kaverilla ettei heidän tarvitse pienen lapsen kanssa lähteä minnekään kun heillä ei autoa ollut. Aina tuli jotain, kuumeet ja korvatulehdukset kyllä ymmärrän, mutta en sitä että jos olemme sopineet että menen heidän luokseen aamukahville klo 10 kun kouluni alkoi klo 12, niin tämä kaverini laittaa 6.30 aamulla tekstiviestin että ei heille sovikaan kun nää aamut on aina vähän tämmösiä - miksi alunperinkään sopii tuohon kellonaikaan mitään jos jo etukäteen tietää että aamut ovat vaikeahkoja?
Lopulta totesin että anna päivämäärä, kellonaika ja paikka, saan kaiken sopimaan. Ei ole soittoja kuulunut.
Vähän ohi aiheen, anteeksi raivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidatte olla ystäväperheen prioriteeteissä aika matalalla. Tunnistan tuon itsessänikin, emme ole yhtä perhettä tavanneet huhtikuun lopun jälkeen, kun ei ole ollut "aikaa", muita kyllä... Tosin emme ole yrittäneetkään sopia, ja olisi itseasiassa heidän vuoro kutsua meidät. Meillä ei vaan enää intressit kohtaa ja lapset eivät tule keskenään toimeen tyhtään. Muita ollaan kyllä tavattu.
Tekosyitä. Kyl puolessa vuodessa ehtii nähä vaikka tunnin. Jos matka ei oo pitkä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin. Lapsiperheiden hankaluudet ovat lakanneet ihmetyttämästä minua jo ajat sitten.
En miettisi asiaa ollenkaan. Jos ei kerran ehdi tavata niin ei tavata, en alkaisi syitä arpomaan.
En uskoisi, todennäköisesti olette heidän prioriteeteissään aivan häntäpäässä.
No kyllä ja ei, meillä on esimerkiksi hankalaa sopia mitään koska mies on epäsäännöllisesti töissä ja ainoat sopivat ajat ovat harvat viikonloput jolloin a) saattaa haluta olla kotona omalla porukalla tai b) juuri kun olisi vapaata niin sille toiselle perheelle ei käy. Koska aikaa on rajatusti tulee toki preferoitua samassa kaupungissa asuvia tuttavaperheitä ja jos jotkut asuvat vähänkin kauempana niin kyllä se on joskus vaikeaa saada puoleenkaan vuoteen mitään sovittua. Osin johtuu toki siitä, että on muita kiireitä (työ) ja ei ehdi vaan istua joka ilta kalenteri ja puhelin kädessä sopimassa tapaamisaikaa vaan enemmän se on sitä että tekstaillaan ja pitäisi palata aasiaan mutta tulee helposti välejä yhteydenpitoon, milloin mistäkin syystä. Kerrankin sovittiin hyvissä ajoin 100 km päässä asuvan lapsiperheen kanssa tapaaminen joka peruuntui sairastumisen takia ja sitten taas alettiin miettimään uutta aikaa, jos molemmissa perheissä on vuorotyöläisiä niin kyllä se voi olla aika haastavaa!