Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa 11 v, mies muistutti taas ettei olisi halunnut sitoutua muhun.
19.08.2014 |
Vaikka pitääkin musta, olisi halunnut elää sinkkuelämää silloin 14 v sitten, kun aloimme seurustelemaan. Ei vain ollut tarpeeksi rohkea lopettamaan tapailua.
menipähän taas mieli maahan. On raskasta elää ihmisen kanssa, joka ajattelee meistä noin. Enää mies ei nykytilanneta harmittele, mutta aikoinaan olisi halunnut tehdä toisin. Oltiin parikymppisiä kun aloimme olemaan yhdessä...eli sinkkuelämä jäi elämättä...
Pääseekö teidänkin miesten suusta tällaisia sammakoita, vai onko omani poikkeuksellisen outo tapaus? Ei halua erota. Minulle tämä asia on melkein eron arvoinen. Mutta meillä on asiat muuten ihn hyvin.
Kommentit (39)
Ei ihan noin ole sanonut, mutta hänellä on ollut minua ennen yksi vakava suhde, se nainen oli hänen ensirakkaus jne. Itselläni on ollut vain säätöä erään miehen kanssa ja näistä kun keskustelimme kerran niin hän totesi harmissaan, että "Harmi ettei ne ekat jutut kestä". Tuntui tosi pahalta ja edelleen tuntuu pahalta :(
Olen pahoillani, että miehesi palaa tuohon aiheeseen edelleen! Se varmasti satuttaa sinua. Oletko sanonut miehelle kuinka pahalta tuo sinusta tuntuu? Ehkei hän tajua satuttavansa, jos et reagoi mitenkään.
Itse en osannut oman miehen möläytykseen mitenkään reagoida, kun hämmennyin siitä, nyt harmittaa, koska en halua ottaa asiaa varta vasten esille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa törppöä. Fiksu ihminen osaisi pitää tuollaisen omana tietonaan. Selvää on, että tuollaisesta tulee paha mieli.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 08:32"]
Ei ihan noin ole sanonut, mutta hänellä on ollut minua ennen yksi vakava suhde, se nainen oli hänen ensirakkaus jne. Itselläni on ollut vain säätöä erään miehen kanssa ja näistä kun keskustelimme kerran niin hän totesi harmissaan, että "Harmi ettei ne ekat jutut kestä". Tuntui tosi pahalta ja edelleen tuntuu pahalta :(
Olen pahoillani, että miehesi palaa tuohon aiheeseen edelleen! Se varmasti satuttaa sinua. Oletko sanonut miehelle kuinka pahalta tuo sinusta tuntuu? Ehkei hän tajua satuttavansa, jos et reagoi mitenkään.
Itse en osannut oman miehen möläytykseen mitenkään reagoida, kun hämmennyin siitä, nyt harmittaa, koska en halua ottaa asiaa varta vasten esille...
[/quote]
Siis itselläni ollut säätöä yhden miehen kanssa ennen kuin tapasin mieheni.
Petti jo kerran, kun haikailee elämättä jääneen elämän perään eikä ole montaa naiskokemusta... Osittain ymmärrän häntä, osittain vihaan hänen ajatuksiaan... Meillä on hyvä seksielämä kuitenkin, hänenkin mielestään.
kaikkea ei voi saada, mutta ajatus ei tunnu rauhoittavan häntä kuitenkaan.
Onpas kiva suhde. Miksi ihmeessä olet hetkeäkään pidempään ihmisen kanssa, joka kokee aika ajoin halua mitätöidä koko suhteenne? Sehän tässä ei ole merkitsevää mitä mies on 14 vuotta sitten ajatellut, vaan se, että hän jostain syystä haluaa kerta toisensa jälkeen pahoittaa mielesi muistuttamalla asiasta. En olisi suhteessa, jossa toinen haluaa pahoittaa mieleni tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pääse tuommoisia sammakoita, eikä mies onneksi sellaisia ajattelekaan. Hän halusi minut ja minä hänet.
jos asia on sinulle eron arvoinen, potkaise mies pihalle. On nimittäin niin, että jos mies nyt olisi tyytyväinenei se tuollaisia muistelisi. Ja sama pätee sinuun. Et oikeasti ole tyytyväinen.
No et sä kai nyt ihan aseella uhaten ole vaatinut seurustelemaan? Jonkunlainen tahto hänelläkin on ollut, jos kerran seurustelu on aloitettu ja kokonainen yhteinen elämä perustettu. En oikein ymmärrä tuota, että ei ollut tarpeeksi rohkea lopettamaan tapailua...? Siis toisaalta halusi ja toisaalta ei? Tuskin se nyt kenen kanssa tahansa olis jatkanu tapailua, vaikka ei olisi halunnut...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, olenko sanonut riittävän selvästi, että sanat satuttavat.. Jäädyn niistä sanoista aina niin, että minua boi tulkita väärinkin. Nytkin itkettää vain, töitä pitäisi tehdä... Ehkä pitäisi rohkaistua sanomaan asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 08:36"]
En tiedä, olenko sanonut riittävän selvästi, että sanat satuttavat.. Jäädyn niistä sanoista aina niin, että minua boi tulkita väärinkin. Nytkin itkettää vain, töitä pitäisi tehdä... Ehkä pitäisi rohkaistua sanomaan asiasta.
[/quote]
Mä reagoin usein kanssa jäätymällä kun mies jotain möläyttää (kuten tuon harmittelunsa). Jos haluat suhteessa jatkaa, teidän olisi hyvä istua alas puhumaan tästä. Kerrot miehelle (syyttelemättä) miltä sinusta tuntuu hänen puheensa ja miten koet nuo tilanteet (jäädyt).
Mä olisin varmaan vastannu jotenkin niin että: sanoppa muuta! Silloin se tuntui hyvältä idealta, mutta kyllähän sitä olis tehny kaiken toisin nykytiedon valossa. Olis kattellu enemmän ja nähny maailmaa...niin sitä vaan aikoinaan jämähti sunlaisen törpön kanssa. No, sullehan se oli onni, mutta mulle......
Pitää vähän näpäyttä vai katsotteko te naiset ihan kaikkea mitä toinen laukoo???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 08:36"]
En tiedä, olenko sanonut riittävän selvästi, että sanat satuttavat.. Jäädyn niistä sanoista aina niin, että minua boi tulkita väärinkin. Nytkin itkettää vain, töitä pitäisi tehdä... Ehkä pitäisi rohkaistua sanomaan asiasta.
[/quote]
Hei :( Tuo suhde ei tee sinua selvästikään onnelliseksi. Sen pitäisi olla tässä pääasia, sun oma tyytyväisyys. Sun kumppani loukkaa sua jatkuvasti noilla puheillansa, ja se on säälittävää jos sanoo syyksi ettei osannut lopettaa tapailua, ja silti pettää. Nyt sinä joudut olemaan tässä se, joka kärsii toisen päättämättömyyden ja tietoisen loukkaamisen (pettäminen) takia.
Miehesi pitää tehdä päätös. Hän ei voi sekä haikailla seksikokemuksia muiden kanssa ja pettää sua että jatkaa avioliittoa. Jos päättää jatkaa teidän liittoa, muut haikailut pitää unohtaa. Tai sitten teidän pitää erota, jotta hän pääsee hankkimaan kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna mä sanoisin. Niin suoraan, että mieskin tajuaa oman tyhmyytensä. Sanoisin myös, että jos oikeasti kaipaa noin paljon vapauttaan, että vielä 11 vuoden jälkeenkin pitää valittaa tehneensä väärän valinnan, niin voi lähteä viettämään villiä vapautta!
Mä en oikeasti kestäisi tuollaista syyllistämistä ja vielä vuosikausia. Mun mielestä todella törkeää ja sinuna miettisin, että onko hän oikeasti sellainen ihminen jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Mä en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka sanoo tuollaista.
Mä olen ollut 18 vuotta mieheni kanssa ja viimeksi eilen mies kertoi rakastavansa mua. Ei vain ohimennen, vaan kunnolla.
Sä voit saada saman. Joko saat miehesi tunnustamaan, että miehesi vain lapsellisuuttaan syyttelee sua, ehkä saadakseen tahtonsa läpi jossain asiassa, eikä oikeasti tarkoita sitä ja lupaa lopettaa moisen idioottimaisuuden ja alkaa näyttämään rakkautta sulle tai sitten sä vain eroat. Aivan turha miettiä hyvää suhdetta ja vielä parempaa seksiä. Jos mies oikeasti ajattelee sun tavallaan pilanneen hänen elämän, niin ei sitä rakakutta hänen puoleltaan kovin paljon löydy.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 08:36"]En tiedä, olenko sanonut riittävän selvästi, että sanat satuttavat.. Jäädyn niistä sanoista aina niin, että minua boi tulkita väärinkin. Nytkin itkettää vain, töitä pitäisi tehdä... Ehkä pitäisi rohkaistua sanomaan asiasta.
[/quote]
Rohkaistut nyt vain. Mies ei ole ajatuksenlukija, vaikka kauan olettekin yhdessä olleet. Tämä varmaan on osittain se ongelmakin, sekä mieheltä että sinulta puuttuu perspektiiviä siitä, millaisia "aikuisten" väliset suhteet voivat olla. Miehesi vertaa teidän elämäänne teini-iän suhteeseen, eikä välttämättä osaa erottaa hyviä muistoja yleensä kuitenkin huolettomasta teini-iästä nykytilanteeseen, jossa teillä on aikuisten vastuut. Jostain parisuhdekurssista - terapiakin on mahdollisuus, mutta luulen, että tässä auttaa keskustelu ulkopuolisten (kaverit voivat olla puolueellisia) aikuisten kanssa - voisi olla nyt hyötyä.
Minä olen itse sanonut miehelle suunnilleen samoin kuin ap:n mies. En ole varsinaisesti halunnut pahoittaa hänen mieltään, vaan ennemminkin olla rehellinen. Olisin halunnut tehdä paljon asioita ja nähdä maailmaa ennen sitoutumista. Tyhmää tietysti kertoa toiselle tämmöistä.
Jaa no itseään saa syyttää, jossei rohkeus riittänyt. Hän tekee sulle vain pahan olon tuollaisella muistuttamisella. Sitäkö hän haluaa?
Minusta outoa että tuollaista sanotaan toiselle. Oma mokahan se on jos on silloin ollut päättämätön. Mutta minkälainen ihminen harmittelee sitä vielä vuosienkin jälkeen?!
Jos kumppanini ottaisi tuollaisen toistuvasti puheeksi, aloittaisin keskustelun siitä, olisiko nyt oikea aika antaa hänelle kaipaamansa vapaus. Ottaa vaikka puolen vuoden aikalisä ja katsoa, miten makealta se vapaus maistuu.
Miksi ihmeessä roikut noin ajattelevassa miehessä ja tuhlaat omaa elämääsi??
kyllähän se ehtii sinkkuilla myöhemminkin, jos annat kenkää sille, hih. Vahditko nyt niin tiukasti, ettei pääe yksin illanviettoin, vai mitä on vailla?