Joskus tuntuu kuin olisi kadottanut itsensä

Tuon takia en hankkinut lapsia. Haluan olla oma itseni jatkossakin enkä omaksua itselleni vieraita rooleja tai mitään äidin identiteettiä. Ihan sama, vaikka lasten muutettua pois olisi taas aikaa itselle. En halua luopua itsestäni kahdeksikymmeneksi, kymmeneksi tai edes yhdeksi vuodeksi!

Minulle tuli samanlainen olo. Nyt kun lapsi on 5-vuotias alkaa tuntua, että olen oma itseni tosin en pääse tekemään asioita, mutta silti tuntuu, että ole oma itseni.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 16:37"]

Sen joka olin ennen lapsia. Tuntuuko kenestäkään muusta tältä? Saako tältä tuntua? Ennen lapsia olin rento ja vähän hullu. Tein spontaaneja juttuja. Olin minä. Nykyään tuntuu kuin olisin joku kodinsiivousrobotti. Tuli vaan mieleen. Radiosta kuului joku biisi ajalta ennen lapsia. Kai sitä joskus palautuu vielä itsekseen? Miettii jotain muutakin kuin tiskikoneen täyttöä, kaupassa käyntiä ja milloin vaippa on vaihdettu?

[/quote]

Ei tunnu, eikä ole koskaan tuntunut. Mulla on 3 lata, ja nyt kun ovat jo nuorinkin 5v ei ole pienintäkään pelkoa, että joskus tuntuisi.

Mä olen aina saanut toteuttaa itseäni työni kautta, ja siksi olenkin aina myös tehnyt töitä, lasten vauva- ja pikkulapsiaikana vähemmän, nyt enemmän.

Mä myös olen AINA sanonut, että mä olen aina ensisijaisesti minä, " Liisa", sitten vasta äiti, puoliso, työntekijä jne. Kyllä se on myös omasta itsestä kiinni. Jotkut oikein haluamalla haluaa muuttua vain puklunhajuisiksi "äippyleiksi", mä en ole koskana halunnut.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 16:37"]

Sen joka olin ennen lapsia. Tuntuuko kenestäkään muusta tältä? Saako tältä tuntua? Ennen lapsia olin rento ja vähän hullu. Tein spontaaneja juttuja. Olin minä. Nykyään tuntuu kuin olisin joku kodinsiivousrobotti. Tuli vaan mieleen. Radiosta kuului joku biisi ajalta ennen lapsia. Kai sitä joskus palautuu vielä itsekseen? Miettii jotain muutakin kuin tiskikoneen täyttöä, kaupassa käyntiä ja milloin vaippa on vaihdettu?

[/quote]

Ei tunnu, eikä ole koskaan tuntunut. Mulla on 3 lata, ja nyt kun ovat jo nuorinkin 5v ei ole pienintäkään pelkoa, että joskus tuntuisi.

Mä olen aina saanut toteuttaa itseäni työni kautta, ja siksi olenkin aina myös tehnyt töitä, lasten vauva- ja pikkulapsiaikana vähemmän, nyt enemmän.

Mä myös olen AINA sanonut, että mä olen aina ensisijaisesti minä, " Liisa", sitten vasta äiti, puoliso, työntekijä jne. Kyllä se on myös omasta itsestä kiinni. Jotkut oikein haluamalla haluaa muuttua vain puklunhajuisiksi "äippyleiksi", mä en ole koskana halunnut.

[/quote]

Jos haluaa muuttua puklun hajuiseksi äippyliksi, on ehkä syvimmältä olemukseltaan aina ollutkin puklun hajuinen äippyli. Itselleni tuo rooli tuntuu jotenkin vieraalta, vaikka olenkin tainnut muuttua sellaiseksi. Se tuntuu roolilta.

ap

Kyllä.tuntuu.Ennen olin paljon rennompi.Nykyisin nipotan ja mäkätän ihan vaan siksi, että niin kuuluu tehdä.Hyvä äiti ei anna lapsilleen liikaa vapauksia jne...

Joskus sitä kutsuttiin aikuistumiseksi... Vastuu toisesta ihmisestä tarkoittaa automaattisesti tietyistä asioista luopumista. Ennen oli kunnia asia hoitaa hyvin kotinsa, lapset ja työ. Lapsellisena ominaisuutena pidettiin itsekeskeisyyttä. Sitähän lapset ja nuoret ovat. Itsekeskeisiä. Ihan kehitysopillisesti.

 Nykyisin ei haluta kasvaa oikein enää koskaan. Halutaan elää kuin jossain mikä mikä maassa. Elämä yhtä vastuutonta rallatusta. Eipä silti... enemmän se on yhteiskunnan kuin yksilön syytä. Luodaan semmoinen kuva, että esim äitiys on jotenkin alentavaa. Aivan samoin, kuin kodin hoito jne, vaikka se ei ole.

 Minua äitiys ainakin määrittelee ihmisenä. Minä olen äiti, ja perhanan ylpeä siitä. Minäkin olen spontaani, voi tavaton tietäisittepä vain... Ennen lapsia se näkyi niin, että aamupäivällä saatoin kysyä mieheltäni: Kulta, lähdettäiskö johonkin matkalle? Illalla istuimme koneessa, tms. Nykyisin se näkyy ehkä vähän kesymmin. Lapset huomioon ottavalla tavalla.  Iältäni olen muutaman vuoden alle 30.

Miksi vastuullisuus olisi jotenkin itseisarvoista? Minä olen vastuussa itsestäni, ja se riittää. Eipä elättien pitäminen minua sen paremmaksi ihmiseksi tekisi. Kyse n siitä, mitä kukin elämältä haluaa. Lopussa ei kukaan silittele päätä ja kehu, kuinka urhoollisesti asetit muiden tarpeet omiesi edelle, hyvä hyvä.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 17:55"]

Joskus sitä kutsuttiin aikuistumiseksi... Vastuu toisesta ihmisestä tarkoittaa automaattisesti tietyistä asioista luopumista. Ennen oli kunnia asia hoitaa hyvin kotinsa, lapset ja työ. Lapsellisena ominaisuutena pidettiin itsekeskeisyyttä. Sitähän lapset ja nuoret ovat. Itsekeskeisiä. Ihan kehitysopillisesti.

 Nykyisin ei haluta kasvaa oikein enää koskaan. Halutaan elää kuin jossain mikä mikä maassa. Elämä yhtä vastuutonta rallatusta. Eipä silti... enemmän se on yhteiskunnan kuin yksilön syytä. Luodaan semmoinen kuva, että esim äitiys on jotenkin alentavaa. Aivan samoin, kuin kodin hoito jne, vaikka se ei ole.

 Minua äitiys ainakin määrittelee ihmisenä. Minä olen äiti, ja perhanan ylpeä siitä. Minäkin olen spontaani, voi tavaton tietäisittepä vain... Ennen lapsia se näkyi niin, että aamupäivällä saatoin kysyä mieheltäni: Kulta, lähdettäiskö johonkin matkalle? Illalla istuimme koneessa, tms. Nykyisin se näkyy ehkä vähän kesymmin. Lapset huomioon ottavalla tavalla.  Iältäni olen muutaman vuoden alle 30.

[/quote]

ja nuoruus kestää 13-35 vuotiaaksi ja alkaa uudelleen eron jälkeen 42 vuotiaana jolloin lapset itkee kotona ku äiti juopottelee baarissa

etköhän ole ihan itse itsesi kadottanut. perse ylös penkistä hanki hoito apua ja lähde harrastamaan ja hurvittelemaan. 

Tismalleen sama tunne, mutta kadotin naiseni, onko havaintoja?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 18:07"]

Miksi vastuullisuus olisi jotenkin itseisarvoista? Minä olen vastuussa itsestäni, ja se riittää. Eipä elättien pitäminen minua sen paremmaksi ihmiseksi tekisi. Kyse n siitä, mitä kukin elämältä haluaa. Lopussa ei kukaan silittele päätä ja kehu, kuinka urhoollisesti asetit muiden tarpeet omiesi edelle, hyvä hyvä.

[/quote]Jaa kyllä minä ainakin olen äitiäni kiittänyt kuolinvuoteellansa hyvästä äitiydestä ja huolenpidosta. Istuin vierellä ja silitin, ettei tarvitse olla yksin. Firmasta, jossa äiti oli työskennellyt tuli kukkapuska. Kavereita ei näkynyt.