Lue keskustelun säännöt.
Ainoa veljeni ei välitä minusta - miten hyväksyä etten mahdu hänen elämäänsä?
01.12.2013 |
Olen nyt luovuttanut veljeni ja hänen perheensä suhteen, minä ja minun perheeni ei yksinkertaisesti mahdu heidän elämäänsä emmekä kiinnosta heitä millään tasolla. Tämä nyt on vahvistunut ja varmistunut ihan viime aikoina.
Miten te muut olette oppineet hyväksymään vastaavan tilanteen? Olo on surullinen ja loukattu enkä usko että tämä tilanne ikinä tulee muuttumaan, sen verran on myös käynyt ilmi.
Kommentit (34)
Oletko tehnyt jotain niin anteeksiantamatonta, että veljesi on sinulle katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 07:08"]
Ei meillä muilla oo vastaavanlaista tilannetta. Tulemme kaikki oikein mainiosti toimeen sisarustemme kanssa.
[/quote]
Taattua av-laatua, heti joku ilkeilemässä. Älä välitä, ap!
Mulla vähän samaa, mun synti on sisarussarjassa että suku tykkäsi musta lapsena kuulemma enemmän
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 07:04"]
Olen nyt luovuttanut veljeni ja hänen perheensä suhteen, minä ja minun perheeni ei yksinkertaisesti mahdu heidän elämäänsä emmekä kiinnosta heitä millään tasolla. Tämä nyt on vahvistunut ja varmistunut ihan viime aikoina.
Miten te muut olette oppineet hyväksymään vastaavan tilanteen? Olo on surullinen ja loukattu enkä usko että tämä tilanne ikinä tulee muuttumaan, sen verran on myös käynyt ilmi.
[/quote]
Varmaan se itkee kuolinvuoteella. Oon iha varppi asiasta.
en ole tietääkseni loukannut, en vaan ilmeisesti jaksa kiinnostaa. edes kohteliaisuuden nimissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 08:17"]
en ole tietääkseni loukannut, en vaan ilmeisesti jaksa kiinnostaa. edes kohteliaisuuden nimissä.
ap
[/quote]
No kuulostaa epänormaalilta eli on tunnekylmä, ehkäpä omaa persoonallisuushäiriön.
Minulla on yksi veli. Emme ole koskaan olleet riidoissa, mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Soitamme kerran vuodessa jouluaattona ja kiitämme lahjoista, muuten emme ole tekemissä. Tämä sopii minulle oikein hyvin.
Sen sijaan omat aikuiset lapseni soittavat toisilleen joka päivä, mikä tekee minut iloiseksi. Uskon, että tässäkin on enemmän kyse kemioista kuin sukulaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysin kanssa samalla linjalla. Minulla on yksi sisko, mutta en koe häntä mitenkään läheiseksi. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin vanhemmat. Serkkuni kanssa taasen olemme suorastaan henkisessä symbioosissa.
Mitä sitä väkisin yrittämään.
Missä on säädetty, että sisarusten kanssa pitää aikuisina olla tekemissä, jos ei kertakaikkiaan koe että on mitään yhteistä? Eihän se, että on syntynyt samaan perheeseen vielä takaa, että sisarukset ovat läheisiä ollenkaan.
AP, ei kannata olla noin marttyyri. Ehkä sen takia veljeäsikään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 puhuu asiaa; marttyyreja ja liiaksi roikkuvia valittavia sukulaisia ei jaksa kukaan, eikä todellakaan tarvitsekaan jaksaa.
Niin tosiaan olis kiva kuulla MITEN te muut samassa tilanteessa olette oppineet elämään asian kanssa, johan mä sanoin että olen hyväksynyt tilanteen. Mutta miten olette pärjänneet pahan mielen kanssa, esim. juuri nyt näin joulun alla on mulla ainakin ikävä veljeäni.
ap, joka ei aio ripustautua vaan jättää siis veljensä nyt rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlainen veli. Olen hänelle ilmaa. Olin sitä jo lapsena. Jossain vaiheessa muistan kipuilleeni asiaa, mutta tässäkin asiassa auttaa sama kuin kaikessa muussa: aika parantaa...
Emme ole oppineet elämään asian kanssa, se asia vaan yksinkertaisesti ei kuulu elämäämme. Keskitymme omaan elämäämme emmekä jää märehtimään mitä joku randomhenkilö (vaikka hänellä olisi samat vanhemmat kuin itselläni) on minusta mieltä. Mietimme vain niitä henkilöitä jotka tuovat elämäämme iloa tai ovat sellaisessa asemassa elämässämme että he voivat vaikuttaa siihen (esim. pomo).
Vastaaja 10 voisi olla isosiskoni, minulla ja siskollani kun ei ole mitään muuta yhteistä kuin vanhemmat. Kumpikin olemme rakentaneet oman onnellisen elämän, johon nyt se oma sisko ei kuulu kun ei ole mitään tarttumapintaa löydetty. Eikä kumpikaan meistä kaipaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaltaisesi ripustautujasisko, joka tunkeutuu väkisin perheeni elämään. Olin aikoinani se tylsä sisko, joka luki läksyt, kävi koulunsa ja valmistui ammattiin. Sisko ei viitsinyt tehdä mitään niin tyhmää vaan meni töihin heti peruskoulusta ja on tehnyt erilaisia hanttihommia mitenkuten. Nyt minun työssäkäyvän pitäisi avata hänelle ja 3 lapselleen (kaikilla eri isät) kotimme ovet ja "olla yhtä perhettä" eli antaa rahaa, vaatetta, tavaraa - kaikkea sitä tavallista, minkä työssäkäyvä maksaa palkallaan ja muilla näköjään on lupa ruikuttaa suvulta.
Joten kiitos ei, en vastaa puheluihinsa, en avaa ovea, en halua olla missän tekemisissä, koska jokainen tapaaminen päättyy siihen, miten minulta vaaditaan satasta tai kahta, jotta sisko saisi jotain itselleen tarpeellista kuten kivan laukun tai kaulakorun.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä muilla oo vastaavanlaista tilannetta. Tulemme kaikki oikein mainiosti toimeen sisarustemme kanssa.
" niin varmaan, kun ootte kaikki kusipäitä 😅"
Minulla ja veljelläni meni välit, kun hän meni naimisiin pahansuovan, kateellisen ja valheita levittelevän naisen kanssa. Sen jälkeen muu perhe ei veljeäni kiinnostanut muuta kuin siinä mielessä jos on rahaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaltaisesi ripustautujasisko, joka tunkeutuu väkisin perheeni elämään. Olin aikoinani se tylsä sisko, joka luki läksyt, kävi koulunsa ja valmistui ammattiin. Sisko ei viitsinyt tehdä mitään niin tyhmää vaan meni töihin heti peruskoulusta ja on tehnyt erilaisia hanttihommia mitenkuten. Nyt minun työssäkäyvän pitäisi avata hänelle ja 3 lapselleen (kaikilla eri isät) kotimme ovet ja "olla yhtä perhettä" eli antaa rahaa, vaatetta, tavaraa - kaikkea sitä tavallista, minkä työssäkäyvä maksaa palkallaan ja muilla näköjään on lupa ruikuttaa suvulta.
Joten kiitos ei, en vastaa puheluihinsa, en avaa ovea, en halua olla missän tekemisissä, koska jokainen tapaaminen päättyy siihen, miten minulta vaaditaan satasta tai kahta, jotta sisko saisi jotain itselleen tarpeellista kuten kivan laukun tai kaulakorun.
"Kaltaisesi ripustautujasisko"? Purat omaa vitutustasi siskostasi aloittajaan, vaikutat kyllä todella keskenkasvuiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 07:08"]
Ei meillä muilla oo vastaavanlaista tilannetta. Tulemme kaikki oikein mainiosti toimeen sisarustemme kanssa.
[/quote]
Taattua av-laatua, heti joku ilkeilemässä. Älä välitä, ap!
Mua taas huvitti tämä ironia. Toi varmaan perspektiiviä ap:llekin. Ei täydelliset sisaruussuhteet kaikilla muilla ole mikään selviö. Lisäksi jokaisella on oikeus valita ihmissuhteensa, sukulaisuhteesta riippumatta. Ap:n tulisi yksinkertaisesti hyväksyä asia.
Ei meillä muilla oo vastaavanlaista tilannetta. Tulemme kaikki oikein mainiosti toimeen sisarustemme kanssa.