Ainoa veljeni ei välitä minusta - miten hyväksyä etten mahdu hänen elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Oletko tehnyt jotain niin anteeksiantamatonta, että veljesi on sinulle katkera.<<Sataa johtua puolisosta.Haluaa omia veljesi,irti samalla puolisonsa omasta suvustaan.Tai päinvastoin.

Ap, et todellakaan ole yksin tilanteessa. Minulla sisarus, josta kateellisen puolison myötä tuli kuin toinen ihminen. Yritin jotenkuten tulla toimeen vuosien ajan, mutta sitten riitti. En pidä enää lainkaan yhteyttä ja elän paljon onnellisempana.

Minä kyllä kysyisin ihan asiallisesti omalta veljeltäni miksi ei halua olla tekemisissä jos asia mua vaivaisi.

Ja niinkuin täällä on jo kommentoitu niin ei siinä mitään ihmeellistä tarvi olla takana, ei vaan ns.kemiat kohtaa eikä veljesi sen kummemmin asiaa mieti. Opettelet hyväksymään asian vaikka se surulliselta tuntuisikin. Muuta mahistahan sulla ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi veli. Emme ole koskaan olleet riidoissa, mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Soitamme kerran vuodessa jouluaattona ja kiitämme lahjoista, muuten emme ole tekemissä. Tämä sopii minulle oikein hyvin.

 

Sen sijaan omat aikuiset lapseni soittavat toisilleen joka päivä, mikä tekee minut iloiseksi. Uskon, että tässäkin on enemmän kyse kemioista kuin sukulaisuudesta.

Minulla on sama siskoni kanssa. Näemme, jos satumme samaan aikaan vanhemmillemme. Olemme niin erilaisia, ettei ole oikein mitään mieltä pitää hirveästi yhteyksiä.

Siskoni poikaan minulla on tosi läheiset välit, tyttäreensä ei niinkään. Sama kemiajuttu tässäkin. Molemmat siis täysi-ikäisiä.

Ei ihmisillä ole mitään velvollisuutta sisaruksiaan kohtaan, eikä myöskään syytä tuntea itseään surulliseksi ja loukatuksi jos ei satu olemaan kaikkien suosikkiseuraa. 

Taitaa olla melko tavallista. Ei kannata vaan piitata. Minäkin yritin olla väleissä veljeeni ja sen perheeseen mutta ei ne mua tai perhettäni halua tuttavapiiriinsä.

Minun ainoa veljeni alkoi välittämään minusta 50 vuotta täytettyään. On jotenkin hämmentävää, kun soittelee. 

Venaa siihen asti, kun veljesi vaihtaa vaimonsa.



Fingercrossed

Ei minunkaan veljeni halua olla tekemisissä. Ei kutsunut häihinsä, ei tullut minun poikani rippijuhlaan eikä muistanut, vaikka on kummi. Ei soita. Pari kertaa vuodessa laittaa viestin ja todennäköisesti vaimonsa on käskenyt. Kaikki juhlat ym on viettänyt vaimon perheen kanssa jo vuosikymmenet.

Koskaan ei ole riidelty mistään. Vanhempamme on vuosia sitten kuolleet. 

Veljeni vaimo on aivopessyt 40v. valheilla veljeäni ja heidän lapsiaan.

Veljeni vihaa nykyisin minua. En ole koskaan tehnyt mitään, mikä olisi väärin heitä kohtaan. Päinvastoin. Valkoisen voi puhua mustaksi. 

Henkistä sairautta lienee979 syynä. 

Taitaa olla monissa perheissä että siskokset aikuisumisen jälkeen eivät pidä yhteyttä. Tietysti harmillista jos toinen mielellään haluaisi ja toinen taas ei välitä. Varmaa on kuitenkin että väkisin et saa veljeäsi pitämään yhteyttä. Voit tietysti kirjoittaa hänelle että mielestäsi on surullista koska sinusta tuntuu ettei hän halua olla sinuun yhteyksissä syystä jota et ymmärrä mutta jos hän nyt näin haluaa niin aiot tyytyä siihen. Olen nähnyt tämän tyyppisiä asioita omassa suvussani ja myös ystävien perheissä. Helpompi olisi jos aina olisi kaksi jota ei enää haluaisi nähdä toisiaan mutta näin ei aina ole.

Minulla oli tällainen tilanne, kärsin siitä jopa parikymmentä vuotta, yritin ja yritin, puhuin asiasta terapiassa, se masensi valtavasti. Veljeni siis ihan suoraan sanoi ettei kaipaa minua elämäänsä eikä halua olla tekemisissä. Useamman kerran. Tämä vaikutti tosi pahasti mielenterveyteeni. 

Lopulta vain pääsin asiasta yli ts jotenkin luovutin. Ison surun se on jättänyt ja kärsimyksen. Sitten yhtäkkiä vuosikymmenten jälkeen veljeni halusikin olla yhteyksissä eikä näyttänyt ymmärtäneen lainkaan millaista kärsimystä on aiheuttanut.  Ilmeisesti syynä on olleet lapsuuden jutut ja omat itsetuntoasiat yms. 

Olen vastaillut kohteliaasti mutta jotenkin aika on ajanut asian ohi, eikä sitä pysty kuromaan kiinni. Hänen yhteydenottonsa olisi merkinnyt ihan todella paljon vielä 10v sitten. Nykyään, olemme muodollisissa väleissä mutta tuskin tästä enää koskaan mitään normaalia sisarussuhdetta tulee. En osaa soitella hänen kanssaan tai oikein puhuakaan , eikä hän sitten onneksi ole enempiä yrittänytkään. 

Vika ei ole sinussa, mutta ymmärrän todella hyvin kipusi asian kanssa. Sinun tulee vaan yrittää hyväksyä tilanne.

Yksi varma keino vahvistaa ihmissuhteitaan on ottaa irti toisesta ihmisestä, koska samalla ottaa irti myös odotuksistaan. Silloin yleensä alkaa tapahtumaankin jotain. Yleensä omat pettymykset ja suru pohjautuvat juuri omaan tahtoon ja miten asioiden pitäisi omasta mielestä mennä.



Uskon myös, että ihmiset vaistoavat hyvin herkästi, jos heiltä odotetaan jotakin. . KUn toinen tajuaa olevansa vapaa valitsemaan , miten on sinun kanssasi tekemisissä, voit yllättyä iloisesti. 

 

Meillä kyse ei ole mistään kiinnostuksesta, henkilökemiat eivät vaan toimi. Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja tietoisesti otin etäisyyttä sisaruksiini. Veljeen välit olivatkin jo valmiiksi etäiset, kiitos hänen ensimmäisen vaimonsa. Näemme ns "pakollisissa" tilanteissa ja välit on lähinnä asialliset. 

Ja totta kai välillä olen kateellinen kaikille niille joilla on hyvät ja mutkattomat välit sisaruksiinsa, mutta minkäs teet. Vältän puhumasta heistä tai ajattelemasta heitä. Tämä auttoi etenkin muutosvaiheessa.

Aikuiset ihmiset pillittää jos sisarus ei halua juurikaan olla tekemisissä. HANKKIKAA ELÄMÄ!