Apua perheneuvolasta?
Harkitsen yhteydenottoa perhenauvolaan vaikean tilanteemme vuoksi. Mieheni on sairastunut varsin vakavasti, ja on jatkuvasti väsynyt ja joutuu käymään sairaalassa hoidoissa.
Minä opiskelen, käyn töissä, hoidan kodin ja kaksivuotiaan poikamme lähes kokonaan. Onneksi mummola on lähellä, ja mummo ja ukki auttavat mielellään lapsen hoidossa silloin tällöin.
Olen vaan niin väsynyt! Välillä inhoan miestäni, ja syytän häntä siitä, että nuoruuteni on lopullisesti ohi ja minusta on tullut omaishoitaja. Tosinaan pelkään, että mies kuolee ja jään todellakin yksin, ja poika isättömäksi.
Haluaisin mennä perheneuvolaan keskustelemaan asioista ja tuntemuksistani, mutta viimeaikaisten "makaronilaatikko- keskustelujen" jälkeen olen alkanut pelätä kaikkia soskuun jollain tapaa liittyviä tahoja, sillä en tahdo joutua syynättäväksi mihinkään.
Yksityiseen terapiaan ei tässä tilanteessa todellakaan ole varaa. Mitä tehdä? :(
Kommentit (6)
No lähinnä kaipaisinkin keskustelua täysin ulkopuolisen ihmisen kanssa tästä tilanteesta, ja miten tästä voi selvitä. Voi mennä vuosia ennenkuin mies paranee, tai sitten ei parane ollenkaan. On menossa elimenluovutusjonoon ja käy dialyysissa.
Tää on niin pirun rankkaa. Lisäks on tietysti rahaongelmia ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään ja koti on kaaoksessa vaikka kuinka siivoan. Ja mies nukkuu kaiket yöt sohvalla, kun viereen ei uskalla tulla, kun sillä on tollanen letku rinnassa, ettei se irtoo. Väsyttää. -ap-
No lähinnä kaipaisinkin keskustelua täysin ulkopuolisen ihmisen kanssa tästä tilanteesta, ja miten tästä voi selvitä. Voi mennä vuosia ennenkuin mies paranee, tai sitten ei parane ollenkaan. On menossa elimenluovutusjonoon ja käy dialyysissa.
Tää on niin pirun rankkaa. Lisäks on tietysti rahaongelmia ja tuntuu ettei aika riitä mihinkään ja koti on kaaoksessa vaikka kuinka siivoan. Ja mies nukkuu kaiket yöt sohvalla, kun viereen ei uskalla tulla, kun sillä on tollanen letku rinnassa, ettei se irtoo. Väsyttää. -ap-
Voimia sinulle <3 Toivottavasti saat keskusteluapua. Silloin,kun olen itsekin väsynyt tuntuu,että koti on kaaoksessa... Ja tunnen,ettei mikään riitä. Mutta valoa on ja toivotaan,että perheenne tilanne muuttuu helpommaksi.
Minusta kuulostaa kovasti siltä, että voisitte hyötyä säännöllisestä "tukiperheestä". Voisiko niiden isovanhempien tai muiden kanssa vaikka sopia, että ottaisivat lasta säännöllisesti yhden viikonlopun kuussa niiden mahdollisten satunnaisten tarpeiden lisäksi?
Kyllä he varmaan mielellään ottaisivatkin hoitoon, mutta minusta tuntuu jo nyt, että näen liian vähän lastani. Olen aloittanut töissä käynnin vasta muutama kuukausi sitten, ja nyt lapsi on juuri aloittamassa päiväkodissa, kun perhepäivähoitajan kanssa ei homma oikein sujunut. En siis tahtoisi laittaa häntä yhtään enempää hoitoon kun on pakko.
Kahden viikon kuluttua menemme mieheni kanssa yhdessä elokuviin ja lapsi menee yhdeksi yöksi kummilleen kylään, joten silloin on aikaa hengähtää vähäsen. Mielessä pyörii vain, että tätäkö tämä nyt tulee olemaan koko loppu elämän?
Olen harkinnut myös koulun panemista jäihin ensi kevään ajaksi, mutta pelkään etten sitten saa sitä koskaan suoritettua. Ja koulutehtävien teko saa ajatukset pois oman elämän ongelmista. En tiedä. Vaikeaa. Kummasti kaikki vaikeudet kasaantuvat kerralla.
perheneuvolasta ei anneta vastauksia mihinkään, puheapua kylläkin.
me ollaan käyty ukon kanssa viis kertaa tai kuusi ja on helpottanut.
meillä kyse siitä, että mielestäni puolisolla alkoholiongelma, hänen mielestä ei.
ja hän itse kasvanut alkoperheessä ja kieltää, että se olis mitenkään vaikuttanut häneen.
näitä siellä käydään läpi, mutta tosiaan ei sieltä mitään valmista kaavaa löydy mihinkään.