1-luokkalaisen koulu takkuaa

Joutuu pienluokalle. (Ja kohta joku sanoo, että pääsee, mutta se voi olla tai olla olematta ihan paskaa, pienluokat sopiitoisile ja toisille ne on vain entistä huonompi ratkaisu. Meidän lapselle oli se huonompi.) 

Ja todennäköisesti siinä matikassa on ongelmia kotonakin, sä et vaan huomaa niitä, koska autat liikaa.

Pyydä ensiavuksi luokkaan sermi, joka estää sivuille vilkuilun.

Meillä myös poika tukiopetuksessa nyt tunnin viikossa äikästä ja matikasta. Tykkää molemmista aineista ja käyttäytyy hyvin tunneilla, lukea osaa lyhyitä sanoja kuten Esim. Kukka, taulu jne. Laskemisessa ei malta tarkistaa, tekee asiat liian nopeasti. Ope ei kyllä ole sanonut sanallakaan, että menisi liian huonosti, mutta mitä olen luokkakavereilta nähnyt osaavat jo muut sujuvasti lukea ja laskea. Mutta en ole kauhean huolissani poika vielä loppuvuodesta syntynyt ja eskarissa oli myös muita jäljessä, mutta kehittyy koko ajan omalla käyrällään.

kotona jää haaveilemaan ja muuta touhuamaan ku pitäisi tehdä jotain muuta. Jos nyt jää luokalleen sitten jää ehkä parempi pojallekin.kavereita on paljon ja niiden kanssa touhuaminen todella tärkeää

ihan normaalia käytstä ekaluokkalaiselta. Ei joudu mihinkään, tilanne muuttuu kun lapsi kypsyy. älä turhaan huolehdi.

Voit toki lapsen kanssa asiasta keskustella mutta älä panikoi.

Monilla lapsilla takkuaa koulun alku, ei kannata vielä ekan syksyllä huolestua kamalasti. Lapselle on valtava harppaus siirtyä koulumaailmaan. Hän saattaa jännittää ihan pieniä asioitakin, kuten löytyykö kynät sun muut tunnilla, ehtiikö välkälle jne. Oma muksu kohelsi ja sähläsi koko ykkösen vaihtelevin määrin. Varsinkin syksy oli aikamoinen.. Tietojen ja taitojen suhteen ei ollut mitään ongelmia, tyttö oppi lukemaan jo 5-vuotiaana ja matikassa osasi kouluun mennessä jo paljon enemmän, kuin ekalla luokalla edes opetetaan. Kukaan ei kyllä koskaan edes maininnutkaan pienryhmään siirtymistä. Nyt tokalla luokalla kaikki sujuu tosi hienosti. Jotkut lapset tarvitsevat vain enemmän aikaa kasvaakseen koululaiseksi. Jälkikäteen olen nyt ymmärtänyt, että osa sähläämisestä omani kohdalla on ollut todennäköisesti myös huomionhakua opettajalta. Yhdellä aikuisella kun ei ole parinkymmenen muksun ryhmässä välttämättä edes hetkeä aikaa huomioida yksittäistä lasta.

Toki sitten, jos mitään edistystä toiminnassa ei tapahdu vuoden mittaan, niin sitten on ihan lapsenkin etu miettiä, josko asia vaatisi jotain toimenpiteitä.

Meilä lapsi ei edes jaksanut istua paikallaan ekalla, eikä opettaja sitä vaatinut. Sai tukea koululta pienenä koululaisena, nyt vuosia myöhemmin kaikki tuet purettu ja hyvin porskuttaa. Kiitos alakoulun viisaalle opettajalle!

Jo sattuu joku virkaintoinen ope aletaan puhumaan omantoiminnan ohjauksen vaikeuksista jne, autismiin tai add:n viittavasta omaan maailmaan uppomisesta jne. Hullua mutta tälläisest  tarinat ei ole harvinaisia.

En auta matikassa lainkaan. Itse laskee laskunsa ja tuo tarkistettaviksi minulle. Joskus on yksi virhe sivullisella laskuja. Useimmiten ei yhtäkään.

t. ap

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 07:38"]

Joutuu pienluokalle. (Ja kohta joku sanoo, että pääsee, mutta se voi olla tai olla olematta ihan paskaa, pienluokat sopiitoisile ja toisille ne on vain entistä huonompi ratkaisu. Meidän lapselle oli se huonompi.) 

Ja todennäköisesti siinä matikassa on ongelmia kotonakin, sä et vaan huomaa niitä, koska autat liikaa.

[/quote]

Jospa sitä häiritsee muiden läsnäolo ja jännittää olosuhteita liikaa? Minä olin (ja olen vieläkin) sellainen, että työskentelyni on hidasta ja keskittyminen herpaantuu jos joku seuraa tekemisiäni vierestä tai jos ympärillä on hälinää ja liikaa ihmisiä. Yksin kaikki sujuu koska keskittyminen ei mene siihen mitä ympärillä tapahtuu eikä ole suorituspaineita.

Jotkut asiat voivat olla luonteenpiirteitä, ei kyse ole heti jostain kehityshäiriöstä. Olen kuitenkin suorittanut peruskoulun ja lukion hyvin arvosanoin läpi ja opiskelen yliopistossa. No problem, vaikka ekaluokan kevään matikankokeesta tulikin nelonen kun oli vaikea keskittyä. Sittemmin opin pärjäämään luokkatyöskentelyssä ja koetilanteissa ja matikasta tuli lukiossa jo toisinaan kymppejä. En silti koe edelleenkään olevani koetilanteissa parhaimmillani, koska olen jännittäjä yhä edelleen.

Oletko miettinyt kotikoulua? Lapselle se voisi olla parempi vaihtoehto!