Siis kuka sanoo vakavasti sairaan lapsen vanhemmalle että "Minä en kestäisi"?
Siis miksi joku kommentoi noin? Loukkaavaa, tökeröä ja äärimmäisen typerä kommentti.
Yleensä kyllä jokainen kestäisi oman lapsensa kohdalla mitä vain, koska se on oma lapsi.
Kommentit (75)
Miten se on loukkaava kommentti, en ymmärrä? Kertoo vain, että se toinen pitää sairaan lapsen vanhemmuutta todella isona kriisinä ja IHAILEE sitä, miten tämä siitä selviytyy.
Totta kai sitä - jos lapsi sairastuu - jostain tosielämässä sitten löytäisi ne voimavarat, kun olisi pakko. Mutta etukäteen se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja henkisesti raskaalta ajatukseltakin... mitä se tietysti onkin, kukapa sitä nyt oman rakkaan lapsensa vakavaan sairauteen evvk-asenteella suhtautuisi!
Niin totta ap, toi on kaikkein tökeröin kommentti jonka voi suustaan päästää!
No ihmisillä nyt on tapana sanoa tyhmiäkin asioita kohdatessaan vaikeita asioita.
Ihan yhtä loukkaavalta minusta tuntui aikoinaan kun minulle sanottiin lapsemme kuoltua "olette nuoria, saatte vielä uusia lapsia". Silloin olin niin herkillä että otin sen tietenkin loukkauksena, koska eihän kukaan uusi lapsi tule korvaamaan tätä menetystä.
Nyt tiedän että se oli vaikea asia myös näille osaa ottajille, ehkä kohtasivat asian ekakertaa omassa lähipiirissään ja kokivat että jotain pitää sanoa.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:20"]
Miten se on loukkaava kommentti, en ymmärrä? Kertoo vain, että se toinen pitää sairaan lapsen vanhemmuutta todella isona kriisinä ja IHAILEE sitä, miten tämä siitä selviytyy.
Totta kai sitä - jos lapsi sairastuu - jostain tosielämässä sitten löytäisi ne voimavarat, kun olisi pakko. Mutta etukäteen se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja henkisesti raskaalta ajatukseltakin... mitä se tietysti onkin, kukapa sitä nyt oman rakkaan lapsensa vakavaan sairauteen evvk-asenteella suhtautuisi!
[/quote]
Minusta se on loukkaava ja moukkamainen kommentti.
Voi ihailla niitä voimia muullakin tavalla kuin möläyttää että itse ei kyllä kestäisi, ihan oikeasti se vanhempi ei halua sitä kuulla.
Joillakin ihmisillä on tuolla tavalla sanoessaan tarkoitus esittää osanotto ja tuoda esille se, miten rankkaa toisella on. He tarkoittavat, että tilanne on vaikea ja että eivät itse ehkä jaksaisi, joten on hienoa, että sinä jaksat.
Tapa ilmaista asia noin on minustakin tökerö. Mutta tunnen ihmisiä, jotka eivät noin sanoessa tarkoita pahaa - ovat ehkä ajattelemattomia.
Minulta lapsi kuoli. Ja joku sanoi ettei hän varmaan kestäisi.
Onko joku kysynyt minulta että: "Kestäisitkö?" Ja mitä siihen olisin vastannut? No varmaan että en kestäisi.
Miten minä sitten "kestän"? Ja kestänkö? Lakkaako hengitys jos vaan päätän etten kestä? Vai pitäisikö tappaa ittensä?
Mietin näitä aina joskus. Ihan vaan sillä että joku sanoo minun olevan vahva tai miten olenkaan "kestänyt"? Paljonko he kuvittelee tietävänsä minun kestävyydestäni? Onko he olleet silloin kaupassa kun poraan murohyllyllä tai maitohyllyllä kun vaan näen mielessäni mitä lapseni tahtoisi, mistä hän nautti, miten hän kiipesi siellä kassahihnaston päässä ja koitti saada tikkaria kiinni.
Eikä häntä enää ole. Olen rikki sisältä ja joku sanoo että olen kestänyt eikä hänestä olisi tuohon. Mitään ihailtavaa tässä ei vaan ole miten tässä päivästä toiseen vaan elää.
Olemme ja koemme erilailla,
minulle on sanottu noin, enkä ikinä ajatellut, että siinä olisi mitään noloa tai loukkaavaa...
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:30"]
Minä en kestäisi.
[/quote]
Kuka kestäisikään?
Se on vaan osa elämää että joskus lapsi kuolee ennen vanhempaansa.
Ihminen kestää sen, mitä on pakko kestää. Ne kauheimmatkin asiat kestää, kun ei ole vaihtoehtoja. Jostain sitä voimaa saa, kun on vaikea paikka ja on pakko jaksaa.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:20"]
Miten se on loukkaava kommentti, en ymmärrä? Kertoo vain, että se toinen pitää sairaan lapsen vanhemmuutta todella isona kriisinä ja IHAILEE sitä, miten tämä siitä selviytyy.
Totta kai sitä - jos lapsi sairastuu - jostain tosielämässä sitten löytäisi ne voimavarat, kun olisi pakko. Mutta etukäteen se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ja henkisesti raskaalta ajatukseltakin... mitä se tietysti onkin, kukapa sitä nyt oman rakkaan lapsensa vakavaan sairauteen evvk-asenteella suhtautuisi!
[/quote]
Minusta se on loukkaava ja moukkamainen kommentti.
Voi ihailla niitä voimia muullakin tavalla kuin möläyttää että itse ei kyllä kestäisi, ihan oikeasti se vanhempi ei halua sitä kuulla.
[/quote]
Jaa, no meitä on kyllä moneksi, itsellänikin on vaikeasti sairas lapsi, eikä minua tuollainen loukkaisi. Se on kumminkin selkeästi kunnioittava kommentti, eli toinen ilmaisee, miten kauheaksi hän ymmärtää lapsen sairauden ja epäilee, olisiko hänellä henkisiä voimavaroja kestää sitä yhtä hyvin kuin se, jolle hän kommentin sanoo.
Ei ole siis minusta moukkamainen kommentti.
-3-
Minä koen tuon kommentin vähän samalla tavalla kuin kehoituksen, että olet huono vanhempi kun kestät, tapa itsesi?
Minustakin se on tökerösti sanottu. Sillä saadaan aikaan sellainen kuva, että toinen ei ole jotenkin hyvä äiti kun kestää tuosta noin vain lapsen sairauden tai jopa kuoleman. Että minä ainakin rakastan lastani niin paljon etten varmasti kestäisi! Olen siis parempi äiti kuin sinä, sinulle ei näköjään tunnu miltään kun siinä vaan kaupassa käyt vaikka lapsesi on kuollut! Minä ainakin tappaisin itseni heti, sinä olet huono äiti kun et tappanut vaan kestät.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 14:41"]
Minustakin se on tökerösti sanottu. Sillä saadaan aikaan sellainen kuva, että toinen ei ole jotenkin hyvä äiti kun kestää tuosta noin vain lapsen sairauden tai jopa kuoleman. Että minä ainakin rakastan lastani niin paljon etten varmasti kestäisi! Olen siis parempi äiti kuin sinä, sinulle ei näköjään tunnu miltään kun siinä vaan kaupassa käyt vaikka lapsesi on kuollut! Minä ainakin tappaisin itseni heti, sinä olet huono äiti kun et tappanut vaan kestät.
[/quote]AAmen tälle, just tältä se tuntuu!
-edellinen kirjoittaja
Just ton takia ei halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on joku sairaus/kriisi perheessä. Ihan sama mitä sanoo, niin sitä on tökerö ja epäkunnioittava. Parempi vain hymistellä ja livetä paikalta nopeasti.
Ei ihme, että suomalaiset vaikenevat kahdella kotimaisella. Surevalle tms. ei kukaan meinaa uskaltaa sanoa yhtään mitään kun kaikki mitä sanoo kuulostaa tietenkin loukkaavalta ja tökeröltä. Ja tottahan se onkin, että sanoi mitä vaan ja vaikka kuinka taiten, todella pahassa elämäntilanteessa kaikki sanat ovat vähän huonoja.
Mutta älkää aina loukkaantuko, se toinen kuitenkin yrittää sanoa jotakin ja lohduttaa vaikka tietää varmasti jo sanoessaankin, että ei osaa sanoa mitään fiksua eikä lohduttavaa. Jo se klassikko , "otan osaa" kuulostaa ainakin minun korvissani typerälle surun hetkellä mutta ei meillä nyt muitakaan sanoja ole millä ilmaista myötätuntoa ja välittämistä.
Otan osaa on ihan parasta mitä voi sanoa, jos ei muuta keksi.
Jep, se otan osaa, tai että olen pahoillani riittää. Ei tarvitse alkaa puhumaan siitä kuinka itse ei kestäisi, itse tappaisi itsensä tai muuta aivan typerää.
Jos ette mitään muuta sanontaa keksi niin älkää sitten sanoko mitään, ne sanat harvoin merkitsee vaan teot.
Ajatella voi mitä vaan, mutta ei kaikkea tarvitse möläyttää ääneen. Moukkakin vaikuttaa fiksulta, jos osaa pitää suunsa kiinni, mutta se on valitettavan vaikea taito.