Häpeän myöntää, mutta olen väsynyt tähän arkeen.

Ihan sama tunne. Tästäkö nytten nauttia ja elää aina näin?

Herätys,lapsi kerhoon,töihin,kotia,keittiöön,siivousta,nukkumaan.

En jaksa tätä perus arkea..

Minusta perusarki on parasta.

Minusta perusarki on parasta.

En minäkään jaksaisi. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Tällaiset viestit herättävät minussa sekä myötätuntoa että tyytyväisyyttä omiin valintoihini.

Ihan tavallinen arki on ok.

Ei tarvitse kun joku yrjötauti iskeä niin johan huomaa että "tavallinen päivä" olikin helppo ja melkein juhlaa ;)

Vaihda asennetta, tee sellaisia valintoja elämässä jotka helpottavat arkea ja muista ne pienet ilot.

Kuka estää vaikka keskiviikkona menemästä ravintolaan syömään jos kokkaaminen ei huvita.

Ota aikaa myös itselle...käy vaikka hierojalla ja sen jälkeen kahvilassa.

Itse nautiskelen niinkin pienestä asiasta kuin kirjan lukemisesta.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 20:59"]

Ihan tavallinen arki on ok.

Ei tarvitse kun joku yrjötauti iskeä niin johan huomaa että "tavallinen päivä" olikin helppo ja melkein juhlaa ;)

Vaihda asennetta, tee sellaisia valintoja elämässä jotka helpottavat arkea ja muista ne pienet ilot.

Kuka estää vaikka keskiviikkona menemästä ravintolaan syömään jos kokkaaminen ei huvita.

Ota aikaa myös itselle...käy vaikka hierojalla ja sen jälkeen kahvilassa.

Itse nautiskelen niinkin pienestä asiasta kuin kirjan lukemisesta.

[/quote]

Millä ajalla kun molemmat vanhemmat tekee vuorotöitä?

Voi kuule, et ole ainoa. Minä sanoin tänään miehellekin, ties monnennenko kerran,  etten jaksa tätä prkln pelleilyä ja haluaisin muuttaa pois ja jättää hänet pyörittämään koko helvetin sirkusta yksinään. 

Mä olen kotiäiti ja helvetin väsynyt siihen, että hoidan kaiken koko ajan yksin. Aina ei ole ollut näin - vielä pari vuotta sitten mies laittoi ruokaa, hoiti pyykkihuollon pääasiallisesti ja osallistui siivouksiin, kun mainitsin että pitäisi siivota. Hän hoiti lapsia, kävi kaupassa ja niin edelleen. Nykyään mies lähtee aamulla töihin, käy salilla joko ennen tai jälkeen töiden, laittaa ruokaa vain itselleen, pesee pyykkiä jos omat vaatteet kaipaavat pesua ja hoitaa omat asiansa, mutta mihinkään yhteiseen asiaan hän ei osallistu. Kaatopaikalle vietävät seisovat eteisessä kunnes minä hoidan kuljetuksen, roskiakaan ei saa vietyä vaikka pyytäisin, jos koko perheelle pitäisi laittaa ruokaa, hakee pizzaa tai ostaa pakastepizzaa. Nykyään mä meinaan oksentaa jo kun näen pizzalaatikon. No, mun laittamiin ruokiin hän ei koske, koska hänen ruokansa on oltava lihaa, chiliä, kermaa ja mitä lie juttuja sisältävää sikojen ruokaa muistuttavaa mössöä, koska jossain helvetin treenisivustolla kerrottiin, että siinä on paljon proteiinia ja chili edesauttaa aineenvaihduntaa. Kaikki, ihan kaikki hommat, jotka liittyy lapsiin, kotiin, perheeseen, mihinkään yhteiseen, on mun vastuulla,  vaikka mies lupaisikin asian hoitaa kun pyydän sitä. Silti se jää hoitamatta, aina. 

Parisuhde on ihan pelkkä vitsi. Miehen käsitys on se, että parisuhde = vaimo levittää jalkansa aina just sillon kuin häntä haluttaa, ja hän voi ladella pyyntöjä, toiveita ja käskyjä siitä, mitä ja millaista seksin tulisi olla. Multa ei tietenkään tarvi edes kysyä, eikä mua lämmitellä, huomioida tai suurin piirtein edes nähdä mikäli herraa ei huvita. Mistään ei ainakaan tarvitse puhua, varsinkaan mulle. Kaupan kassakin puhuu mulle enemmän kuin tuo mies. Jos yritän sanoa, että parisuhteen eteen tarvis ehkä joskus tehdä jotain, mies mulkaisee mua ja käy seuraavana päivänä ostamassa paketin kondomeja, ja kun kysyn että miksi osti niitä, niin sanoo, että luuli niiden olevan loppu, kun puhuin taas jotain parisuhteesta. Jos yritän kysyä, mitä haluaisin mun kanssa tehdä, ei tiedä. Ei se tiedä muutenkaan koskaan mistään mitään. Jos mä järjestän jotain, meille kahdelle tai koko perheelle, mies kulkee metrin muiden perässä naama norsun vitulla ja äksyilee koko ajan, mutta kun pyydän häntä sitten keksimään mitä tehdään, niin ei hän tiedä, ihan sama. Kerran hän varasi hotelliyön, jotta "päästään rentoutumaan ja nukkumaan yks yö kunnolla kun lapset valvottaa niin paljon" - hotellihuoneessa selvisi, että itseasiassa tarkoituksena oli, että mä kekkuloin jossain pornokuteissa ympäriinsä ja sekstaillaan aamuyöhön. Mä olin eri mieltä, kahden viikon mökötys kun "en koskaan halua tehdä mitään kivaa hänen kanssaan". 

Argh. Lapset on mulle tosi rakkaita, mutta tuo stnan k-pää väsyttää mut niin, etten jaksaisi edes lapsia, ja säälittää, kun raukat joutuvat katselemaan äitiä, jota ei mikään huvita eikä kiinnosta ja joka on koko ajan väsynyt ja mielialaltaan lähinnä välinpitämätön.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 21:03"]

Voi kuule, et ole ainoa. Minä sanoin tänään miehellekin, ties monnennenko kerran,  etten jaksa tätä prkln pelleilyä ja haluaisin muuttaa pois ja jättää hänet pyörittämään koko helvetin sirkusta yksinään. 

Mä olen kotiäiti ja helvetin väsynyt siihen, että hoidan kaiken koko ajan yksin. Aina ei ole ollut näin - vielä pari vuotta sitten mies laittoi ruokaa, hoiti pyykkihuollon pääasiallisesti ja osallistui siivouksiin, kun mainitsin että pitäisi siivota. Hän hoiti lapsia, kävi kaupassa ja niin edelleen. Nykyään mies lähtee aamulla töihin, käy salilla joko ennen tai jälkeen töiden, laittaa ruokaa vain itselleen, pesee pyykkiä jos omat vaatteet kaipaavat pesua ja hoitaa omat asiansa, mutta mihinkään yhteiseen asiaan hän ei osallistu. Kaatopaikalle vietävät seisovat eteisessä kunnes minä hoidan kuljetuksen, roskiakaan ei saa vietyä vaikka pyytäisin, jos koko perheelle pitäisi laittaa ruokaa, hakee pizzaa tai ostaa pakastepizzaa. Nykyään mä meinaan oksentaa jo kun näen pizzalaatikon. No, mun laittamiin ruokiin hän ei koske, koska hänen ruokansa on oltava lihaa, chiliä, kermaa ja mitä lie juttuja sisältävää sikojen ruokaa muistuttavaa mössöä, koska jossain helvetin treenisivustolla kerrottiin, että siinä on paljon proteiinia ja chili edesauttaa aineenvaihduntaa. Kaikki, ihan kaikki hommat, jotka liittyy lapsiin, kotiin, perheeseen, mihinkään yhteiseen, on mun vastuulla,  vaikka mies lupaisikin asian hoitaa kun pyydän sitä. Silti se jää hoitamatta, aina. 

Parisuhde on ihan pelkkä vitsi. Miehen käsitys on se, että parisuhde = vaimo levittää jalkansa aina just sillon kuin häntä haluttaa, ja hän voi ladella pyyntöjä, toiveita ja käskyjä siitä, mitä ja millaista seksin tulisi olla. Multa ei tietenkään tarvi edes kysyä, eikä mua lämmitellä, huomioida tai suurin piirtein edes nähdä mikäli herraa ei huvita. Mistään ei ainakaan tarvitse puhua, varsinkaan mulle. Kaupan kassakin puhuu mulle enemmän kuin tuo mies. Jos yritän sanoa, että parisuhteen eteen tarvis ehkä joskus tehdä jotain, mies mulkaisee mua ja käy seuraavana päivänä ostamassa paketin kondomeja, ja kun kysyn että miksi osti niitä, niin sanoo, että luuli niiden olevan loppu, kun puhuin taas jotain parisuhteesta. Jos yritän kysyä, mitä haluaisin mun kanssa tehdä, ei tiedä. Ei se tiedä muutenkaan koskaan mistään mitään. Jos mä järjestän jotain, meille kahdelle tai koko perheelle, mies kulkee metrin muiden perässä naama norsun vitulla ja äksyilee koko ajan, mutta kun pyydän häntä sitten keksimään mitä tehdään, niin ei hän tiedä, ihan sama. Kerran hän varasi hotelliyön, jotta "päästään rentoutumaan ja nukkumaan yks yö kunnolla kun lapset valvottaa niin paljon" - hotellihuoneessa selvisi, että itseasiassa tarkoituksena oli, että mä kekkuloin jossain pornokuteissa ympäriinsä ja sekstaillaan aamuyöhön. Mä olin eri mieltä, kahden viikon mökötys kun "en koskaan halua tehdä mitään kivaa hänen kanssaan". 

Argh. Lapset on mulle tosi rakkaita, mutta tuo stnan k-pää väsyttää mut niin, etten jaksaisi edes lapsia, ja säälittää, kun raukat joutuvat katselemaan äitiä, jota ei mikään huvita eikä kiinnosta ja joka on koko ajan väsynyt ja mielialaltaan lähinnä välinpitämätön.

[/quote]

kolme kirjainta: E R O

Itsepä on miehensä valinnut.

Samoin. Mies on viikot toisella paikkakunnalla töissä, joten osallistuu kotihommiin vain viikonloppuisin. Paitsi että silloinkin on aika paljon töitä kotona tehtäväksi... Molemmat lapset on uhmaiässä, mulla ei ole juurikaan omaa vapaa-aikaa ja tympii pahemman kerran. Isompi lapsi ei nuku päikkäreitä, joten päivän ainoa rauhallinen hetki on, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Siis vajaa tunti koko päivänä, ja siitäkin menee ainakin puolet rästissä olevien kotitöiden ja seuraavan päivän valmisteluiden tekemiseen.

Yritän tehdä arjesta mahdollisimman mukavaa, on vain tosi vaikeaa väsyneenä. Pääsisi edes töihin lepäämään, mutta ei... Nyt olen päättänyt vain kylmästi ottamaan omaa aikaa viikonloppuisin, edes kerran kuussa, muuten hajoaa pää. Moneen kertaan olen kyllä miettinyt, että täsäkö se elämä nyt oli ja kannattiko ihan todella, vaikka lapset tosi rakkaita ovatkin :/

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 21:03"]

Voi kuule, et ole ainoa. Minä sanoin tänään miehellekin, ties monnennenko kerran,  etten jaksa tätä prkln pelleilyä ja haluaisin muuttaa pois ja jättää hänet pyörittämään koko helvetin sirkusta yksinään. 

Mä olen kotiäiti ja helvetin väsynyt siihen, että hoidan kaiken koko ajan yksin. Aina ei ole ollut näin - vielä pari vuotta sitten mies laittoi ruokaa, hoiti pyykkihuollon pääasiallisesti ja osallistui siivouksiin, kun mainitsin että pitäisi siivota. Hän hoiti lapsia, kävi kaupassa ja niin edelleen. Nykyään mies lähtee aamulla töihin, käy salilla joko ennen tai jälkeen töiden, laittaa ruokaa vain itselleen, pesee pyykkiä jos omat vaatteet kaipaavat pesua ja hoitaa omat asiansa, mutta mihinkään yhteiseen asiaan hän ei osallistu. Kaatopaikalle vietävät seisovat eteisessä kunnes minä hoidan kuljetuksen, roskiakaan ei saa vietyä vaikka pyytäisin, jos koko perheelle pitäisi laittaa ruokaa, hakee pizzaa tai ostaa pakastepizzaa. Nykyään mä meinaan oksentaa jo kun näen pizzalaatikon. No, mun laittamiin ruokiin hän ei koske, koska hänen ruokansa on oltava lihaa, chiliä, kermaa ja mitä lie juttuja sisältävää sikojen ruokaa muistuttavaa mössöä, koska jossain helvetin treenisivustolla kerrottiin, että siinä on paljon proteiinia ja chili edesauttaa aineenvaihduntaa. Kaikki, ihan kaikki hommat, jotka liittyy lapsiin, kotiin, perheeseen, mihinkään yhteiseen, on mun vastuulla,  vaikka mies lupaisikin asian hoitaa kun pyydän sitä. Silti se jää hoitamatta, aina. 

Parisuhde on ihan pelkkä vitsi. Miehen käsitys on se, että parisuhde = vaimo levittää jalkansa aina just sillon kuin häntä haluttaa, ja hän voi ladella pyyntöjä, toiveita ja käskyjä siitä, mitä ja millaista seksin tulisi olla. Multa ei tietenkään tarvi edes kysyä, eikä mua lämmitellä, huomioida tai suurin piirtein edes nähdä mikäli herraa ei huvita. Mistään ei ainakaan tarvitse puhua, varsinkaan mulle. Kaupan kassakin puhuu mulle enemmän kuin tuo mies. Jos yritän sanoa, että parisuhteen eteen tarvis ehkä joskus tehdä jotain, mies mulkaisee mua ja käy seuraavana päivänä ostamassa paketin kondomeja, ja kun kysyn että miksi osti niitä, niin sanoo, että luuli niiden olevan loppu, kun puhuin taas jotain parisuhteesta. Jos yritän kysyä, mitä haluaisin mun kanssa tehdä, ei tiedä. Ei se tiedä muutenkaan koskaan mistään mitään. Jos mä järjestän jotain, meille kahdelle tai koko perheelle, mies kulkee metrin muiden perässä naama norsun vitulla ja äksyilee koko ajan, mutta kun pyydän häntä sitten keksimään mitä tehdään, niin ei hän tiedä, ihan sama. Kerran hän varasi hotelliyön, jotta "päästään rentoutumaan ja nukkumaan yks yö kunnolla kun lapset valvottaa niin paljon" - hotellihuoneessa selvisi, että itseasiassa tarkoituksena oli, että mä kekkuloin jossain pornokuteissa ympäriinsä ja sekstaillaan aamuyöhön. Mä olin eri mieltä, kahden viikon mökötys kun "en koskaan halua tehdä mitään kivaa hänen kanssaan". 

Argh. Lapset on mulle tosi rakkaita, mutta tuo stnan k-pää väsyttää mut niin, etten jaksaisi edes lapsia, ja säälittää, kun raukat joutuvat katselemaan äitiä, jota ei mikään huvita eikä kiinnosta ja joka on koko ajan väsynyt ja mielialaltaan lähinnä välinpitämätön.

[/quote]

Minä olisin eronnut aikojasitten. Se tuossa ihmetyttää, että miski lapset eivät voi syödä sitä isän tekemään treeni ruokaa? Itse lopettasian kylmästi tekemäsät ruokaa ja miehen pitäisi tehdä samalla kun tekee itselleen sitä sapuskaa enemmän jotta riittää lapsille. Lasten pyykit jakaisin kahtia, toisen osan mies hoitakoot omien pyykkiensä kera ja toisne osan itse omien pyykkien kera. Kova kovaa vastaan ja tosiaan miksi sekstailla jos siitä ja miehestä ei saa mitään?

8 kommentoi: mies laittaa siihen pöperöönsä niin järjettömät määrät chiliä, että se iskee tulta jo suurin piirtein kattilassa. Eikä hän voi tehdä sitä lapsille, kun joutuisi sitten tekemään kaksi erillistä annosta... no, suoraan sanottuna sen ruuan ulkonäkökin on sellainen, etten kyllä syöttäisi sitä edes koiralle (jota meillä ei edes ole). Näyttää samalta kuin bussipysäkit lauantaiaamuna, kun perjantain juhlijat on tulleet nakkikiskan kautta pysäkille kotiin päästäkseen, eikä sitten se hodari pysynytkään sisällä. Ei siinä, että tekee omat ruokansa, mutta se halvatun nyrpistely mun ruuille. Tekis mieli vetää ympäri korvia kun näkee sen ilmeen. 

Miehen pyykkejä mä en ole enää aikoihin pessyt. Lasten pyykkejä mies kyllä pesee, jos niitä on samassa korissa hänen pyykkinsä kanssa, mutta todennäköisestihän tässä käy niin, että minä jään näiden lasten yksinhuoltajaksi, kun en enää jaksa katsoa tuota ylikasvanutta teiniä nurkissani. Siihen suuntaan mä vien elämääni ja tekemistäni koko ajan. Miksen sitten vielä ole miestä ulos pistänyt? Jaa-a. Kai multa puuttuu rohkeus, ja taidan edelleen elätellä toiveita siitä, että mies ryhtyisi uudestaan, entiseen malliin, osallistumaan, vaikka onhan tämä kaksi vuotta ollut jo pitkä aika ryhtyä.

Just suihkussa tirautin itkun tästä, miten kyllästyny olen perhe-elämään ja arkeen. tuun töistä, hoidan lasta, teen ruokaa, siivoan, pyykkään ja hoidan ylipäänsä kaiken. Voi kuulostaa itserakkaalta, mutta vakuutan, että jos pistäisin kädet ristiin ja päättäisin, että riittää, niin tässä huushollissa ei arki pyöris yhtään. On mies olemassa, mutta lähinnä täysin turhakkeena. Mitään apua saa koskaan edes pyytämällä. Ainoa, mitä irtoaa, on julma vittuilu ja kiukuttelu. Eroa olen alkanut miettimään vakavissani viime aikoina, mutta en tiedä, voinko tehdä niin lapsilleni. Pelottaa jääminen yksin. 

Arki on välillä kyllä tosi raskasta. Puuduttavaa, ilotonta puurtamista. Aina vaan samaa. Ylös, kiireesti lapset tarhaan ja töihin. Kiireesti lapset tarhasta ja kotiin. Äkkiä jotain syötävää, pyykkiä, tiskiä. Sitten äkkiä lapset nukkumaan että päästään jotenkuten aamulla ylös jatkamaan samaa raatamista. Vapaapäivät menee siihen, että siivotaan kämppää jossa ei keritty käydä kuin kääntymässä, käydään ruokakaupassa ja tehdään hirveästi ruokaa valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Ja suoritetaan velvollisuuskäyntejä sukulaisten luona.

Voi, kun saisi jostain vähän väriä ja iloa tähän elämään.