Saanko lapsilisän yh-korotuksen, jos asun vanhempieni luona lasten kanssa?

Hei, jos joku tietää niin kertokaahan. 

et saa. Yh-korotuksen saa ainoastaan jos olet talouden ainoa aikuinen.

Ymmärtääkseni saa. Edellyttäen, että teidän kanssanne ei asu miesystävääsi.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2013 klo 11:29"]

et saa. Yh-korotuksen saa ainoastaan jos olet talouden ainoa aikuinen.

[/quote]

Taloudessani asuu kaksi täysi-ikäistä lastani ja saan yh-korotuksen nuorimmasta lapsestani, joten ap:n kannattaa kysäistä asiaa Kelalta. Käsittääkseni tuon korotuksen saa, mikäli ei asu avo/aviopuolison kanssa samassa taloudessa.

saat sinä sen minäkin sain vaikka asuin hetken aikaa vauvani kanssa äidillä.

Kyllä saat. Minäkin asuin lasten kanssa vanhempieni luona ja tarkistin tuon asian Kelasta.

Asut vanhemmillasi...huoh...

Millainen aikuinen (?) ihminen asuu omien lastensa kanssa omilla vanhemmillaan? Oikeasti, kiinnostaa. En kysy piruillakseni. Millanen tilanne on sut ajanut tuollaiseen vaihtoehtoon?

kysyy utelias ohis

Saat, minäkin saan vaikka asun avopuolisoni kanssa yhdessä, mutta koska kelan mukaan emme ole parisuhteessa niin 140e kuussa tippuu tilille extraa 26.päivä ;)

Saat, minäkin saan vaikka asun avopuolisoni kanssa yhdessä, mutta koska kelan mukaan emme ole parisuhteessa niin 140e kuussa tippuu tilille extraa 26.päivä ;)

Miten olette saaneet Kelan uskomaan että ette ole parisuhteessa? Onko avomiehesi siis alivuokralaisena sinulla?

kympin avopuoliso on varmaankin samaa sukupuolta kuin kymppi itsekin

itse olen saanut kunnian tehdä selvityksen Kelaan siitä, että en ole ollut parisuhteessa veljeni kanssa ja ollut siten oikeutettu saamaan sen yh-korotuksen

[quote author="Vierailija" time="23.09.2013 klo 12:57"]

Millainen aikuinen (?) ihminen asuu omien lastensa kanssa omilla vanhemmillaan? Oikeasti, kiinnostaa. En kysy piruillakseni. Millanen tilanne on sut ajanut tuollaiseen vaihtoehtoon?

kysyy utelias ohis

[/quote]

Asuin vuoden vanhempieni luona lasteni kanssa. Sain pian eron jälkeen työpaikan, pitkän työttömyysjakson jälkeen, kotiseudultani ja muutin pikaisesti lasten kanssa työpaikkakunnalle, 100 km:n päähän. Minulle oli asunto varattuna mutta omistaja päättikin myydä sen juuri ennen muuttoamme, joten vanhempani toivottivat tervetulleeksi luokseen. He asuvat edelleen kotitilallamme, joten tilaa oli.

Asuntotilanne on lähes toivoton tällä paikkakunnalla, vuokra-asuntoja ei juurikaan ole ja asuntolainaa en saa koska työsopimukseni on määräaikainen ja työttömyys, ero ja muutto vei vähäiset säästöni. 

Lisäksi lapset aloittivat koulun ja harrastukset ja saivat uusia kavereita tälla paikkakunnalla joten en enää voinut heitä jälleen laittaa uuden muuton ja kaveripiirin eteen kun juuri toipuivat erosta ja muutosta.

Tilanne oli kaikkea muuta kuin ihanteellinen, minulle. Lapset nauttivat valtavasti isovanhempien läsnäolosta ja maatilan ison pihan tuomasta olemisen vapaudesta ilman pelkoa jostain mielipuolesta joka runkkaisi puskissa tms. "kaupungin ilosta." Ja koulun jälkeen oli hienoa kun lapset tulivat kotiin ja siellä oli aikuiset vastassa. 

Mutta se riemu kun vihdoin saimme oman kodin, istuin ensimmäisenä päivänä kun sain asunnon avaimet käteen, tyhjän asunnon lattialla hymyilin ja itkin onnesta. 

En ikinä ajatellut muuttavani takaisin vanhempieni luokse, mutta niin kävi ja se oli hyvä asia. He olivat korvaamaton apu ja myös tuki. 

Onnekseni vanhempani ovat sanoneet minulle ja veljelleni että olemme "aina tervetulleita takaisin kotiin maailman tuulista vaikka mitä olisi käynyt".  Aion sanoa omille lapsilleni saman, vaikka se on itsestäänselvyys.